
Lähde: Facebook.
Kiitoksia Muhammed Shire.

Me teemme Suomessa yhä edelleen tiliä siitä, mitä meillä tapahtui niinä vuosina, kun natsit tekivät hirmutöitään etelämpänä Euroopassa. Aiemmin muistelimme, vähän huojentuneinakin, että oliko niitä nyt viisi niitä juutalaisia, jotka lähetimme Saksaan tapettaviksi, nyt Wikipedia kertoo, että pakkopalautimme kymmenen juutalaista pakolaista ja joitakin kymmeniä juutalaisia sotavankeja – ja syyksi mainitaan Saksan painostus.
Tuolloinkin homma olisi ilmeisesti hoideltu kaikessa hiljaisuudessa, elleivät aktiiviset kansalaiset olisi nostaneet meteliä ja saaneet omantunnon omaavia poliitikkoja mukaansa.
Sisäministeriö selitteli tuolloin, kuten tänäänkin, että luovutuksissa oli kysymys ”tavallisesta poliisiasiasta ja vain turvapaikkaoikeutensa menettäneiden epäsuotavien ja rikollisten ainesten poistamisesta maasta”.
Nyt, kun tilanne jälleen on se, että ihmiset joutuvat pakenemaan hirmuhallintoa tai täysin kestämätöntä tilannetta sotaa käyvien ryhmittymien keskellä, omatunto tuntuu painavan lähinnä opposition edustajia. Tällä kertaa vainoa pakoon ovat lähteneet muut kuin eurooppalaiset. Siis barbaaritko? Ovatko yhtä kaameita, kuin juutalaiset olivat saksalaisten mielestä? Pakolaisten kohtalo ei tunnu juuri liikuttavan suomalaista vallanpitäjää, eikä monia kansalaisiakaan, ja aivan kuten toisen maailmansodan aikaisessa Suomessa, myös nyt entiset ja uudet sisäministerit ovat ryhtyneet reippaasti toimiin mahdollisimman monen pakolaisen karkottamiseksi ja närkästyvät kovin, jos heidän toimialaansa yritetään puuttua.
Aika hätkähdyttävää on se, että mediassakin on samat jakolinjat kuin 40-luvulla. Wikipedia kertoo, että sensuurista huolimatta sanomalehdet käsittelivät juutalaisten kohtelua. Helsingin Sanomat ja Suomen Sosialidemokraatti tuomitsivat luovutuksen voimakkaasti, mutta Uusi Suomi vähätteli sitä.
Helsingin Sanomat ei ole tänä päivänä kovin tomerasti asettunut heikoimpien puolelle, vaikkakin ihan viime aikoina on sentään turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa puolustettu pääkirjoituksessakin.
Pitemmän ajan ihmisoikeustaistelijana on ehkä parhaiten ansioitunut Suomen Kuvalehti, joka ei kuitenkaan ole päivittäinen uutislehti. Mutta niin nyt kuin silloinkin, Uusi Suomi lähinnä edistää rasistien työtä nostamalla keskustelupalstallaan heidän kirjoituksiaan toimituksellisesti esiin ja sallimalla rasistikansanedustajilta ja heidän avustajiltaan lähes millaista tekstiä hyvänsä. Sensuuri tullee tänä päivänä rahoittajien taholta, media kirjoittaa siihen sävyyn, kuin omistajat ja viiteryhmät vaativat.
Olen usein keskustellut ulkomaalaisten kohtelusta Suomessa Migrant Talesin päätoimittajan, Enrique Tessierin, kanssa. Hän on elänyt maassa niin kauan, että on nähnyt rasismin kehityksen eristyksissä eläneen kansan ihmispelosta tämän päivän rasismivyörytykseen. Hän on myös ottanut talteen iltapäivälehtien otsikoita 1990-luvulta – ja kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin rasistisista asenteista 60- ja 40-luvun mediassa.

Meillä väitetään, ettei media olisi rasismin myötäilijä tai nostattaja, mutta selväähän on kaikille uutisointia seuranneille, että tummaihoiset ulkomaalaiset ja etenkin turvapaikanhakijat on mediassakin alusta alkaen nähty Suomelle haitallisena ja petollisena massana – tai ainakin media on hyödyntänyt kasvattamattoman kansanosan pelkoja ja vihantunteita otsikoinnillaan jo silloin, kun maailmankuvaa ei vielä muodostettu Internetin rasistipalstoilla. Aivan samaan tyyliin, kuin irakilaisista on nyt julkaistu skandaaliotsikoita, julkaisivat lehdet niitä ensimmäisistä maahan saapuneista somalipakolaisista. Vihankylvö onnistui mainiosti, niin kuin se tuppaa tekemään, ja poliitikoista katalimmat jatkavat pahan viljelyä – median avustuksella.
Milloin teemme näistä ajoista tiliä? Kuinka suureksi syyllisyyden taakan annetaan kasvaa?
Suomessa on aina ollut todella vaikea löytää kohtuuhintaista putkimiestä tai sähkömiestä. Hyvinkäälle muuttaessamme käytimme sähköliikettä, joka vaihtoi pesukoneen pistotulpan ja veloitti 320 markkaa. Olen joskus kysynyt naapureilta vinkkiä hyvistä sähkömiehistä, ja olen saanutkin, mutta laskutusvaiheeseen päästäessä on aina käynyt ilmi, että he haluavat rahat suoraan käteen. Jonkun putkimiehen olen saanut pitkin hampain kirjoittamaan laskun, mutta seuraavalla kerralla on ollut tyytyminen käteismaksuun. Monesti, kun alkaa etsiä ammattimiestä, saa etsiä kauan. Sanovat, että soita sille yhdelle Virtaselle, se on hypännyt näitä pikkukeikkoja.
Kaikki me tiedämme, että isolla osalla kampaajista ja partureista on kotikäyntien sivubisnes. Pienet rakennus- ja maalauskeikat hoituvat myös ”kaveriapuna”. Harvemmin talkoina, kuten ennen vanhaan, vaan kunnon palkkaa maksaen, mutta ”säästyyhän siinä sitten arvonlisäverolta”. Ja kukapa näihin uskaltaa puuttua, pieni maa, sana kulkee ja kun seuraavan kerran olet pulassa, voi osaavan tekijän löytäminen olla entistä hankalampaa.
Moni on minullekin, sisustussuunnittelijalle, ehdottanut käteismaksua. Jotkut ovat ajatelleet, että haluavat antaa minulle vähän isomman rahan kiitokseksi hyvästä työstä. Toiset taas itse saavansa sen siten halvemmalla. Kun 14 vuotta sitten aloittelin yritystoimintaa, eräs kyselijä piti pitkän saarnan siitä, kuinka hölmö olen, kun suotta rasitan valtion byrokratiaa yhden naisen yrityksen pienillä liikevaihtoveroilla.
Kuutamourakat ovat maan tapa. Valtava määrä verorahaa jää valtiolta saamatta. Osaavista ammattimiehistä, jotka suostuvat keräämään elantonsa pienemmistä keikoista, on pulaa – miksi meillä pidetään niin suurta älämölöä siitä, että yritteliäät virolaiset saavat kattourakoita? Missä viipyvät meidän markkinoiltamne puolalaiset putkimiehet?
Continue reading “Onko verojen välttely hyve, jos sitä tekee ”oikea suomalainen”?”
On Saturday about 3 pm, the police, the National Border Guards, Regional State Administrative Agencies (AVI), Customs, Rescue Department, and City of Helsinki health inspectors started to ask foreign-looking people for their identification in Puhos, a shopping center in Eastern Helsinki frequented by migrants.
The big question that emerges is if this operation by the police and other authorities is just another case of ethnic profiling.
“I asked a policeman [at Phos] why they are asking people for their identification and why they don’t ask those who go to shops run by white Finnish?” he queried, adding that the police said that “on a weekly basis they do these types of operations, but he wouldn’t say where.”¨
Migrant Tales will follow up on this story on Sunday.
Huomasin, että lähes päivittäin joku kirjoittaa Googleen hakusanat ”laura huhtasaari tissit” ja ohjautuu blogiini lukemaan tätä kirjoitustani: https://reijaharkonen.com/2016/11/09/persun-takana-on-tissivakonainen/, joka kertoo perussuomalaisen naisen arkkityypeistä ja toisaalta naisen asemasta perussuomalaisissa. Pelkkä Huhtasaari-haku saattaa johdattaa muihinkin häntä käsitteleviin kirjoituksiini. https://reijaharkonen.com/tag/laura-huhtasaari/
Tuo hakuteksti sai miettimään, kumpaako se enemmän kuvaa, Laura Huhtasaarta vaiko hänen kannattajiaan. Kuinka moni äänestää Lauraa ulkonäön perusteella? Onko hän myös Jussi Halla-ahon suosikkinaistyyppiä ja siksi valikoitunut Mestarin ehdokkaaksi? Feministinä minun pitäisi tietysti närkästyä naissukupuolen puolesta ja perätä poliitikon tunnistamista hänen työnsä, ei naiseutensa perusteella. Huhtasaaren politiikassa ei kuitenkaan juurikaan ole tullut esille älykkäitä tai edes asiallisia poliittisia avauksia, pelkästään rasistishenkistä kansankiihottamista ja maahanmuuttajavastaisten iskulauseiden kailotusta.
Kun Huhtasaaren seinällä aikanaan ihmeteltiin, eikö hän ollenkaan pidä pahana idolinsa, Donald Trumpin, harjoittamaa seksuaalista ahdistelua, hän kuittasi asian raamantunlauseella: ”Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi”. Huhtasaari kuulunee siis siihen perussuomalaiseen naistyyppiin, joka on sitä mieltä, että jos mies on ”oikea miesten mies”, naisen kuuluu alistua hänen palvelijakseen.
Maahanmuuttoon liittyviä hakusanoja ei Huhtasaaren kohdalla ole minun blogissani erikseen noussut esille. Suurin osa hakulauseista jää ohjelmalta tosin kertomatta ja ilmoitetaan vain suurena könttäsummana otsikon ”Tuntemattomat hakusanat” alla.

Katsoin kuitenkin, mitä muita Huhtasaareen liittyviä hakusanoja oli ilmoitettu. Lista on melko paljastava.
”Tarkoitukseni ei tietenkään ole ollut loukata edustamaani kansanedustuslaitosta”, sanoi Teuvo Hakkarainen anteeksipyynnössään maaliskuussa 2014, kun hän tuli lähettäneeksi helsinkiläisnaiselle lähikuvia sukuelimestään, jota Demokraatti-lehti tuolloin kutsui kannustavasti miehiseksi työvälineeksi.
Kun pääministeri Sipilälle ihmeteltiin, miksi Ruotsissa #metoo-kampanja on saanut aivan erilaiset mittasuhteet kuin Suomessa, Sipilä ei ollut huomannut mitään eroa. Ruotsissa on kuitenkin ollut lukuisia poliisitutkintoja, potkuja on annettu ja raiskauslakiakin on alettu muuttaa siten, että jos suostumus puuttuu, raiskauksen voidaan todeta tapahtuneen.
Sipilän heikko havainnointi johtunee siitä, että hän on tottunut tekemään hallitustyötä järjestelmällistä vihakampanjointia tekevien ja huonosti käyttäytyvien henkilöiden kanssa, tai sitten hänkään ei ole sen kummemmin kiinnittänyt huomiota toimintaan, joka on Suomessa ihan tavallista.
Perussuomalaisten Hakkarainen toi jälleen Sipilää terävämmin julki sen asenteen, mikä useilla suomalaisilla miehillä on asian suhteen: puhuminen seksuaalisesta häirinnästä on pelkkää hömppää, kun eihän siitä jälkeäkään jää. Hakkaraisella on toki asiassa tukijoita myös naisten joukossa, esimerkiksi Uuden Suomen äärioikeistolaisella blogialustalla rouvat ovat jo alkaneet ilmaista huolestumistaan siitä, että liikaa puhutaan nyt naisten häirinnästä. Pelkäävät kenties, että kaikki heidän aikaisempi työnsä muslimimiesten demonisoimiseksi menee hukkaan, ellei keskustelu vähitellen vaimene.
Mutta eihän se vaimene, kun meillä on kansanedustaja Hakkarainen, perussuomalaisen puolueen varapuheenjohtaja, joka tekee jälkiä jättämättömiä tekosiansa tasaisin väliajoin. Viimeisestä tapahtumasta ei ole tarkempaa selostusta siitä, onko huono käytös kohdistunut mieheen vai naiseen, mutta julkisen anteeksipyynnön oletetaan ilmeisesti vaimentavan hälyn alkuunsa. Vaan jäihän siitä taas jälki.

Perussuomalaista mielenmaisemaa kuvaavat hyvin lukuisat kommentit, joita Hakkaraisen FB-sivuille jälleen kerääntyy: eihän se mittään, pikkujouluissa kuuluukin ryypätä ja panna sihteeriä, humalassa kun on ollut, niin pitääkin saada mokailla ja anteeksipyyntö on hieno teko ja korjaa kaiken. Todella kuvaava on tämä joulunaikaan liitetty ajatus, jossa tulee esille perussuomalaisen kristillissosiaalisen, soinilaisen ja halla-aholaisen politiikan koko sisältö:
”Jos tapaus liittyy gei-poikiin ,pakolaasiin tai hualimattomiin naisiin niin ei mitään, mutta jos joulupukkia kähmit niin sitten ainakin koivuniemen herraa persauksille ja jalkapuuhun ainakin pyhien ajaksi !”
Eihän siitä kauan ole, kun Hakkarainen ehdotti eduskunnassa pumpattavien barbaroiden jakamista pakolaisille epäillen, että heidän tulonsa kuntiin, joissa jo valmiiksi on puutteessa elävien miesten enemmistö, johtaa seksuaalirikoksiin.
Pakolaisten tulo ei tuonut suurta raiskausaaltoa, mutta tutkimuksen mukaan suomalaisista on nykyisen hallinnon aikana tullut yksi Euroopan huonosti käyttäytyvimmistä kansoista. Pitäisikö nyt sitten toimia siten, kuin kansanedustaja ehdottaa? Barbarat kainaloon Teuvolle ja muille perussuomalaisen sielun omaaville, miehille ja naisille, kaikissa puolueissa, niin rauhoittuvat ja lakkaavat levittelemästä vihaansa sekä suomalaisia naisia että vierasmaalaisia miehiä kohtaan?
Vai voisiko vieläkin uskoa, että tämä kansa palaa sivistyksen polulle, alkaa käyttäytyä ja äänestää lainlaatijoiksikin edes kohtalaisen sivistyneitä ihmisiä ja puolueita? Sitten ei tarvitsisi kenenkään enää kansanedustuslaitostakaan loukata.
https://demokraatti.fi/miehisista-tyokaluista-paivan-oudoin-anteeksipyynto/
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005463592.html?share=8b5efacc116ded6468a5f4bfd5c03f55
https://www.seiska.fi/Uutiset/Kansanedustaja-Teuvo-Hakkarainen-vahattelee-MeToo-kampanjaa-pelkaksi-hompaksi-ei-valita
https://www.ksml.fi/kotimaa/Teuvo-Hakkarainen-ehdotti-eduskunnassa-pakolaismiehille-pumpattavia-barbaroita/971741
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005485251.html?share=ad62a13b95bff363894d9cf112bc7779
Itsenäisyyspäivänä Ylen toimittajat haastattelivat presidentti Sauli Niinistöä ja Jenni Haukiota. Maahamuuttoon liittyen esitettiin yksi kysymys, ruotsiksi ehkä siksi, että maahanmuuttajien asema ja Suomen kehittäminen monikulttuurisesti kiinnostaa enemmän ruotsinkielisiä.
Vieraalla kielellä vastatessaan ihminen on monesti paljaana edessämme ja joutuu sanoja hakiessaan puhumaan yksinkertaisesti ja selvin sanoin. Silloin paljastuu, mitä hän todella ajattelee.
Näin Jan Andersson kysyi:
Finland har under de senaste åren blivit mer mångkulturellt. Nya kulturer, nya traditioner har hittat sin plats här. Vad betyder det för Finlands utveckling i framtiden?
(Suomi on viime vuosina muuttunut monikulttuurisemmaksi. Uudet kulttuurit, uudet perinteet ovat löytäneet paikkansa täällä. Mitä tämä merkitsee Suomen kehitykselle tulevaisuudessa?)
Ja näin Niinistö vastasi:
Ja, jag tror nog att Finland blir att få nya färger, kanske också rikare kulturellt, men vi måste ju påminna, att det samhälliska.., samhällssystemet och ordning och våra värdena, dom måste ju stanna därför att det är Finland, ursprungligen demokrati, människorättigheter, allt sådant.
(Joo, minä uskon kyllä että Suomi saa uusia värejä, ehkä myös rikkaampaa kulttuuria, mutta meidän on muistutettava, että yhteiskuntajärjestelmä, ja järjestys ja arvomme, niiden on pysyttävä, koska tämä on Suomi, alunperin demokratia, ihmisoikeudet, kaikki tämä.)
Mitä tästä sanoisi? Ei ehkä paljon muuta kuin sen, että Niinistö jatkoi vanhalla taktiikallaan. Jotain puolipositiivista voi luikauttaa, vanhan vähän höpsön ajatuksen, että saadaanhan niistä sentään vähän lisää väriä ja ehkä erikoisia kulttuurijuttuja. Päällimmäisenä Niinistöllä on aina uhka: yrittävät viedä meidän yhteiskuntajärjestelmämme, rikollisia ovat ja ihmisoikeudetkin menee.
Oliko tämä arvojohtajan vastaus? Olisiko Niinistöllä peräti niin hyvät asemat presidenttikampanjassa, että hän olisi, jos niin ajattelisi, voinut olla lipomatta rasisteja ja muukalaisten mulkoilijoita?
Olisihan istuva presidentti, jos olisi hieno ja sivistystä huokuva valtiomies, voinut itsenäisyyspäivän kunniaksi sanoa vaikka jotain sellaista, että olemme sekä työperäisen maahanmuuton, romanssien että turvapaikanhakijoiden myötä saaneet maahamme suuren joukon uusia asukkaita, jotka toivotamme lämpimästi tervetulleiksi. He ovat tehneet kovasti töitä oppiakseen kielemme ja tapamme, tuoneet mukanaan uusia tuulia, positiivista asennetta ja halua tehdä työtä tämän maan ja perheidensä hyväksi. Heidän kanssaan tulemme viemään yhteiskuntaamme eteenpäin ja yhdessä saamme nyt riemulla viettää tätä juhlapäivää.
Eihän sataa itsenäisyyden vuotta juhlivan demokratian tarvitse olla huolissaan, että muutama maahanmuuttaja kaataa järjestelmämme. Jos maamme johto on positiivista ja osaa ottaa käyttöön kaikkien asukkaiden henkiset resurssit, seuraa hyvää. Mulkoilulla ja epäluuloja herättämällä mennään takapakkia.
