Hallitus on lähettänyt puolustusministeri Antti Häkkäsen Israeliin tukemaan Netanjahun toimia muslimilasten hävittämiseksi ihmiskunnasta. Häkkäsen muslimiviha on entuudestaan tunnettu ja höpsöt vihjailut ”sharia-lain” mahdollisesta tulosta Suomen lain tilalle ovat saaneet mennä mediassakin lävitse ilman asianmukaista taustoitusta tai kommentointia. Nyt Häkkänen pääsee Israelin varjolla toteuttamaan muslimisopeutusta ihan melkein pyssy kädessä.
Ulkoministeri Elina Valtonen luikahti eduskuntaan rasistisilla, muslimivastaisilla kirjoituksilla ja jatkaa nyt työtään pitämällä yllä kiinteää suhdetta USA:n äärioikeistohallituksen ulkoministeriin. Harva kokoomuslainen tuota lukiessaan huomaa, että ”Lähi-idän tilanne” tarkoittaa Valtosenkin tukemaa, yhä jatkuvaa muslimimurhaa usealla eri rintamalla.
Sisäministeri Mari Rantanen on saanut toimensa nojalla rauhassa toteuttaa muslimivihaansa ja tuoda Suomeen yhä rasistisemman ilmapiirin. Hänen alaisensa suojelupoliisi ja rajavartiosto toimivat jo kuin konsanaan natsi-Saksan aikaiset järjestys- ja terrorilaitokset.
Mistä Mari Rantanen ja hänen puolueensa syvään juurtunut rasismi juontuu? Onko se tietämättömyys vai suorastaan vihaa, josta hän ammentaa voimaansa?
Olen aina väittänyt, että tärkein syy, miksi hallitus päätti sulkea Suomen ja Venäjän välisen rajan, oli sen ”nolla turvapaikanhakijaa” -unelman toteuttaminen.
Rantanen vahvistaa tämän viestissään, jossa hän sanoi, että jos asia olisi hänen päätettävissään, hän toteuttaisi nollatavoitetta hakijoiden vastaanottamisessa, nolla vastaanottorahaa.
Facebook
Rantasen tietämättömyyden lisäksi, , hän on sisäministerinä täysin epäpätevä. Hänen puolueensa vihamielinen politiikka maahanmuuttajia ja vähemmistöjä kohtaan on yksi syy siihen, miksi Suomi kärsii pitkästä taantumasta.
Tässä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka suomalaiset tiedotusvälineet pitävät kiinni mustien ja ruskeaihoisten nuorten leimaamisesta rikollisiksi otsikolla, jossa esitetään melko tyhmä kysymys: ”Miksi nuoret liittyvät jengeihin?”
Pihla Loulain artikkelista käy selväksi, että hän on kiinnostunut erityisesti leimaamaan nuoria, joilla on maahanmuuttaja- tai vähemmistötausta. Hän totesi artikkelin alussa, että 90 % jengiläisistä on ”ulkomaisesta taustasta tulevia nuoria”.
Hän on jälleen yksi nuori toimittaja, joka yrittää valottaa nuorisojengien kaltaista yhteiskunnallista ongelmaa, mutta epäonnistuu, koska hänellä ei ole riittävää syvällisyyttä eikä tietoa asiasta.
Toimittaja haastattelee kahta nuorta, Abbasia ja Leoa, jotka kertovat nimettömästi siitä, miten he päätyivät jengielämään ja rikollisuuteen.
Näiden kahden nuoren on tarkoitus edustaa kaikkia ulkomaalaistaustaisia nuoria. Hänen tavoitteensa on ilkeämielinen: tällaiset ihmiset ovat rikollisia ja uhka yhteiskunnallemme.
Loulan ja Helsingin Sanomien artikkeli on häpeällinen ja puolueellinen, ja se osoittaa, kuinka syvälle maahanmuuttajia kohtaan tunnettu viha ja stereotypiat ovat juurtuneet suomalaiseen yhteiskuntaan.
Espoolaisrehtorin Suaad Onniselkä Mainingin koulu mukaan rasistinen keskusteluilmapiiri valuu suoraan koulujen arkeen ja oppilaiden mieliin. Hän kertoo, kuinka poliittinen päätöksenteko ja median tapa käsitellä moninaisuutta vaikuttavat jo siihen, millaisia aikuisia lapsista voi kasvaa.
Onniselkä on työskennellyt Helsingin kouluissa pitkään, mutta nykyisin hän johtaa espoolaista Mainingin koulua. Kouluissa on jo nyt yli 20 prosenttia vieraskielisiä oppilaita, eikä hänen mukaansa opetuksen järjestäjä aina uskalla tarttua haasteisiin.
”Se vaatii opetuksen järjestäjältä rohkeutta valita valtavin rasti – eli uskaltaa kohdata moninaisuuden,” rehtori sanoo.
Hän ei kaihda sanojaan, kun häneltä kysyy, miksi hän itse päätyi juuri Espooseen.
”Espoo oli rohkea ja valitsi minut. Helsingissäkin olin mukana hauissa, mutta jäin tosi monessa haussa hyväksi kakkoseksi,” hän kertoo.
Viimeisimmässä hakukierroksessa hän sai lukea perustelut, jotka saivat hänet hämmästymään.
”Siinä arvioitiin, että joku toinen hakija on niin paljon parempi ICT-taidoiltaan. Se ei pidä paikkaansa. Minulla on parhain osaaminen juuri siinä työssä, jota olen tehnyt. Rehtorit tuntevat minut ja tietävät, että olen auttanut heitä. Mutta perusteluihin kirjoitettiin vain joku syy – ihan kuin minun vahvuuteni olisi annettu toiselle. Siellä vain haluttiin kirjoittaa jotain,” hän sanoo.
Politiikka ja rasismi koulun arjessa
Onniselkä sanoo olevansa huolissaan siitä, miten poliittinen keskustelu on muuttunut. Erityisesti hän harmittelee opetusministerin linjauksia.
”Opetusministeri harjoittaa täysin populistista politiikkaa, jurastelee triviaaleista asioista. Hän haluaa profiloitua suomenruotsalaisena liberaalina, mutta jos istuu perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa, saa kosiskella rasistista politiikkaa,” rehtori sanoo suoraan.
Hän viittaa myös siihen, kuinka samat rakenteet, jotka aiemmin kohdistuivat saamelaisiin ja romaneihin, kohdistuvat nyt maahanmuuttajataustaisiin.
”Ne vanhat rakenteelliset rasismin muodot, jotka olivat aiemmin massoissa, kohdentuvat nyt uusiin ryhmiin. Ja se on vakavaa.”
Yksi aihe joka nouseehaastattelussa nousee esiin viime keväänä uutisoitu islamin oppikirjoihin liittyvä kohu. Rehtori kertoo olevansa pettynyt Opetushallituksen toimintaan.
”Opetushallitus antoi periksi poliittiselle painostukselle, vaikka kyse oli oppikirjan tavoitteista, joissa puhuttiin yhdenvertaisuudesta. Kun yhdenvertaisuus on kerran arvo, siitä ei voi teknisesti joustaa. Mutta he pyysivät anteeksi ja vaihtoivat tavoitteita. Ja koko ajan annetaan mielikuva, että kirja pääsi vahingossa markkinoille, vaikka minä olen istunut satoja tunteja heidän kanssaan ja vääntänyt sanamuodoista,” hän sanoo.
Onniselkä kertoo, että kyseessä oli systemaattinen yritys vaikuttaa siihen, mitä islamin opetuksessa voidaan sanoa.
”Nyt halutaan islamin opetusta niin sanotusti päivittää, jotta se olisi ”pelastava paikka” yhteisen oppiaineen rinnalla. Mutta tämä on selkeästi systemaattista,” hän sanoo.
Suaad Onniselkä, principal of Espoo’s Mainingin school, says that the racist tone of public debate flows directly into everyday school life and into the minds of students. She describes how political decision-making and the media’s way of handling diversity already affect what kind of adults children can grow up to be.
Onniselkä has worked in Helsinki schools for a long time, but now she leads Mainingin school in Espoo. Schools already have over 20 percent foreign-language students, and in her view, education providers do not always dare to tackle the challenges.
“It requires courage from the education provider to choose the biggest box to tick – that is, to dare to face diversity,” the principal says.
She does not mince her words when asked why she ended up in Espoo.
“Espoo was brave and chose me. I was also involved in recruitment processes in Helsinki, but in many of them I remained the runner-up,” she says.
In the most recent round, she read the justification given for not selecting her and was astonished.
“They assessed that another candidate was so much better in ICT skills. That is not true. I have the best expertise precisely in the work I have been doing. Principals know me and know that I have helped them. But in the justification they just wrote some reason – as if my strengths had been given to someone else. They just wanted to write something,” she says.
Politics and Racism in School Life
Onniselkä says she is concerned about how political discourse has changed. She particularly regrets the Minister of Education’s policy lines.
“The Minister of Education is pursuing purely populist policies and quibbling over trivial matters. He wants to profile himself as a Swedish-speaking liberal, but if you sit in the same government with the Finns Party, you have to court racist policy,” the principal says bluntly.
She also refers to how the same structures that previously targeted the Sámi and the Roma are now directed at people with immigrant backgrounds.
“Those old forms of structural racism that were previously widespread in the masses are now being directed at new groups. And that is serious.”
One issue that arises in the interview is the controversy over Islamic textbooks that made headlines last spring. The principal says she is disappointed with the Finnish National Agency for Education.
“The Finnish National Agency for Education gave in to political pressure, even though it was about the objectives of a textbook that discussed equality. Once equality is a value, you cannot make technical compromises on it. But they apologized and changed the objectives. And all the while, they give the impression that the book ended up on the market by accident, even though I sat with them for hundreds of hours wrestling over wording,” she says.
Onniselkä says it was a systematic attempt to influence what can be said in Islamic education.
“Now they want to supposedly ‘update’ Islamic education so that it would be a ‘saving alternative’ alongside the common subject. But this is clearly systematic,” she says.
Onniselkä wonders why, in her view, some journalists ask questions that contain racist attitudes.
