Category: Mahad Sheikh Musse

Mahad Sheikh Musse: Koulushoppailu ja “paremman perässä” juokseminen vain kantasuomalaisten juttu? Ei todellakaan

Posted on by Migrant Tales

Julkisessa keskustelussa Helsingin koulurajoista ja segregaatiosta luodaan usein vanhentunutta kuvaa, ikään kuin laadukkaan koulutuksen tavoittelu ja varallisuus olisivat vain kantaväestön etuoikeuksia.

On aika päivittää käsitykset nykypäivän Suomesta. Fakta on, että kaikilla on laillinen oikeus valita, ja halu tarjota lapsilleen parasta yhdistää meitä kaikkia äidinkielestä riippumatta.

Rikotaan kaksi sitkeää #myyttiä.

Myytti 1: Vain kantasuomalaiset “shoppailevat” kouluja

Todellisuus on että jokainen vanhempi haluaa lapselleen turvallisen oppimisympäristön ja hyvät eväät tulevaisuuteen. Kun vieraskielisellä perheellä on resursseja, he tekevät täsmälleen samoja valintoja, muuttavat rauhallisemmille alueille tai hakevat painotettuun opetukseen.

Myytti 2: Maahanmuuttajataustainen on automaattisesti pienituloinen.

Todellisuus, Suomessa on suuri ja jatkuvasti kasvava joukko varakkaita, korkeakoulutettuja ja menestyneitä maahanmuuttajaperheitä. Luokittelu “pienituloisiin mamuihin” ja “varakkaisiin suomalaisiin” on vanhanaikaista ja sokeaa arjen todellisuudelle.

#Luokka ratkaisee, ei tausta.

Kun puhutaan asuinalueiden valinnasta ja koulushoppailusta, suurin jakolinja ei kulje kansallisuuden vaan resurssien ja lompakon paksuuden mukaan. Varakas somaliperhe ja varakas suomalaisperhe tekevät asuntomarkkinoilla ja kouluvalinnoissa täysin identtisiä ratkaisuja.

#Oikeus valita kuuluu kaikille.

Julkisen uutisoinnin pitäisi herätä siihen, että maahanmuuttajayhteisöt eivät ole mikään yksipuolinen massa.

Meissä on yrittäjiä, johtajia, asiantuntijoita ja keskiluokkaa – vanhempia, jotka vaativat lapsilleen parasta ja käyttävät valinnanvapauttaan aivan kuten muutkin

Minä itse suosin ja suosittelen vieraskielisille lapsille englanninkielisiä linjoja sekä kansainvälisiä kouluja, se on mielestäni älykkäin tapa välttää kokonaan nämä haasteet.

Valitsemalla englanninkielisen polun perhe voi ohittaa lähikoulujen resurssipulan, jatkuvat oppilasraja-alueiden rukkaamiset ja kotimaisen kielikeskustelun politisoitumisen.

Englanninkielinen koulutus tarjoaa lapselle globaalit valmiudet, vahvan oppimisympäristön ja vakaan tulevaisuuden ilman paikallisten koulukiistojen tuomaa päänvaivaa.

Mahad Sheikh Musse*: Nollatoleranssi rasismille

Posted on by Migrant Tales

Rasisminnormalisointi on prosessia, jossa rasistisista puheista, asenteista ja teoista tulee yhteiskunnassa hyväksyttyjä tai arkipäiväisiä. Tämä tapahtuu vähitellen, kun rajoja siirretään ja rasismille annetaan tilaa julkisessa keskustelussa.

Miksi rasismin normalisointi mediassa on vaarallista lapsillemme?

Lähde: Yle

Kun julkisuudessa ja mediassa puolustellaan rasististen haukkumasanojen käyttöä sillä, että ”se oli ennen ihan normaali sana”, ollaan vaarallisella tiellä. Tämä on oppikirjaesimerkki rasismin normalisoinnista ja suurin lasku siitä lankeaa lapsillemme ja nuorillemme.

Julkisella sanalla ja medialla on vastuu. Jos emme vedä rajoja nyt, opetamme seuraavalle sukupolvelle, että toisen ihmisen ihmisarvon polkeminen on hyväksyttävää.

Rasismi ei ole mielipidekysymys tai “vanha tapa” se on vääryys, jolle on uskallettava antaa sen oikea nimi.

Tämä on rasismin normalisoinnin ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaarallisin ydin. Kun kansalainen näkee, että ylimmät päättäjät ja poliitikot saavat käyttää rasistista kieltä ilman vakavia seurauksia, se luo vakavan moraalisen ja oikeudellisen ristiriidan.

Meille vähemmistöille, joihin rasismi kohdistuu, tämä luo syvää turvattomuutta. Jos valtion johtoon tai kunnanvaltuustoon valitut ihmiset saavat halventaa ihmisryhmiä ilman, että instituutiot puuttuvat siihen tehokkaasti, vähemmistöt kokevat, ettei yhteiskunta ja sen koneisto ole heidän turvanaan.

*Mahad Sheikh Musse on monikulttuurisen nuorisotyön ammattilainen, joka omaa vuosien kokemus viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa työskentelmisestä. Hän on myös Migrant Talesin säännöllinen kolumnisti-kirjoittaja ja toimituksen jäsen.

#NollatoleranssiRasismille #Antirasisti ⛔️ #Yle #Rasisminnormalisointi #YleRasismi #YleRacism #Racist #HatersGonnaHate #BeAntiRacist

Mahad Sheikh Musse:* Viha ja kateus paistaa läpi. Se siitä “nollatoleranssista”

Posted on by Migrant Tales

Tämä on pysäyttävä ja surullinen esimerkki siitä, miten tavallisten ihmisten – ja ennen kaikkea pienten lasten arki ja yksityisyys turvattomuudella vaarannetaan poliittisten irtopisteiden vuoksi.

Facebook

Kun vähemmistöön kuuluva perhe lähtee lomamatkalle, heillä tulisi olla sama oikeus nauttia matkastaan rauhassa ilman pelkoa siitä, että joku kuvaa heitä salaa takaapäin ja tekee heistä pilkkaavia julkaisuja tuhansien ihmisten nähtäville.

Lapsilla on oikeus turvalliseen lapsuuteen ilman, että heidän selkänsä päätyvät poliittisen keskustelun ja nettivihan välineiksi. Se, että jokin toiminta on laillisuuden rajoissa, ei tee siitä eettisesti oikein. Tuntemattomien ihmisten kuvaaminen salaa, heidän puheensa kuvaileminen halventavasti ja heidän tilanteensa arvosteleminen ilman mitään taustatietoja ei ole pelkkää “mielipiteenvapautta” – se on epäkunnioittavaa ja haitallista käytöstä.

Meillä kaikilla on vastuu siitä, millaista keskustelukulttuuria luomme. Julkisilta toimijoilta ja poliitikoilta pitäisi voida odottaa perusarvojen, kuten ihmisarvon ja lasten suojelun, kunnioittamista. Jokaisella perheellä on oikeus kävellä kadulla rauhassa ilman, että heidät maalitettaisiin taustansa vuoksi.

*Mahad Sheikh Musse on monikulttuurisen nuorisotyön ammattilainen, joka omaa vuosien kokemus viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa työskentelmisestä. Hän on myös Migrant Talesin säännöllinen kolumnisti-kirjoittaja ja toimituksen jäsen.

Mahad sheikh Musse: Rasismin koukussa

Posted on by Migrant Tales

#KOUKUSSARASISMIIN

[ Kun viha muuttuu mielen vankilaksi ]

LUKU 1: Digitaalinen myrkky ja unettomat yöt Markku istuu keittiön pöydän ääressä kello kolme aamulla. Kasvot ovat kalpeat, ja älypuhelimen sininen valo korostaa syviä silmäpusseja. Hän ei ole nukkunut kunnolla viikkoihin. Markku on koukussa. Hänen huumeensa on viha. Hän selaa keskustelupalstoja, joissa ruokitaan pelkoa “suuresta väestönvaihdosta” ja maahanmuuttajien “luksuselämästä”. Jokainen tykkäys ja jokainen vihainen kommentti antaa hänelle pienen adrenaliinipiikin, mutta jättää jälkeensä vain tyhjyyttä ja tykyttävän sydämen. Markku on sairastunut; hän menettää yöuniaan miettien ihmisiä, joita hän ei edes tunne. Hän on oman päänsä vanki.

LUKU 2: Eliitin siunaus ja poliittinen uho Markun maailmankuva ei synny tyhjiössä. Pöydällä lojuu sanomalehti, jonka otsikoissa loistavat ministerien “kohulausunnot”. Poliittinen rasismi on muuttunut salonkikelpoiseksi työkaluksi. Kun yhteiskunnan huipulla olevat eliitin jäsenet uhoavat väkivallalla, karkotuksilla ja “isänmaallisuudella”, Markku tuntee saavansa oikeutuksen sairaudelleen. Poliitikot pelaavat valtapeliään kabineteissa, mutta heidän sanansa putoavat Markun kaltaisten maaperään kuin bensiini liekkeihin. Se on järjestelmällistä myrkkyä, jota syötetään kansalle, ja se tekee vihasta hyväksyttyä – jopa ihailtua tietyssä kuplassa.

LUKU 3: Todelliset haasteet vs. kuviteltu uhka Työpaikan kahvihuoneessa Idris seisoo ikkunan ääressä. Hän katsoo rauhallisesti ulos, vaikka takana on raskas vuoro. Idrisin mielessä ei ole Markku. Idris kantaa mukanaan todellisia taakkoja: muistoja sisällissodan melskeestä, pakolaisleirien pölyä ja tuskaa perheestä, joka on siroteltu ympäri maailmaa. Idrisillä ei ole aikaa pohtia olemattomia uhkia tai kytätä muiden tukia. Hänellä on elämä elettävänä, lapsia kasvatettavana ja tulevaisuus rakennettavana. Hän on kokenut selviytymisen kovimman kautta, ja se on tehnyt hänestä henkisesti vapaan. Kun Markku katsoo Idrisiä vihalla, Idris katsoo Markkua säälien. Hän näkee miehen, joka on murtunut sisältäpäin ilman, että kukaan on edes koskenut häneen.

LUKU 4: Seuraava sukupolvi – Sosiaalisen median perintö Koulun pihalla nuoret selaavat puhelimiaan. He lukevat sanomalehtien kommenttikenttiä ja sosiaalisen median raivoa. He näkevät aikuisten, jopa valtiojohtajien, syyllistyvän rasismiin ja selkkauksiin. Lapset oppivat, että viha on oletusarvo. He näkevät, kuinka rasismiin koukussa olevat aikuiset elävät omien pelkojensa vankeina, ja se muovaa heidän käsitystään maailmasta. Kaikkien mielessä: kuka kantaa vastuun, kun rasismi periytyy riippuvuutena, joka tuhoaa kyvyn nähdä ihminen ihmisenä?

LOPPUTULOS Kun Idris kävelee ulos työpaikan ovesta aurinkoon, vapaana ja päättäväisenä. Markku jää istumaan hämärään kahvihuoneeseen, puhelin kourassa, selaamaan seuraavaa annosta vihaa. Markku on rasismin koukussa – ja se on vankila, josta ei ole helppoa paeta.

Mahad Sheikh Musse: Yksilöllisyyden kaksoisstandardi – miksi “yhteisö” ei saa peittää yksilöä!

Posted on by Migrant Tales

Viime päivien Yle-uutinen paljasti järkyttäviä tarinoita siitä, miten somalitaustaisia suomalaisia nuoria on lähetetty ulkomaille “lomalle”, joka käykään ankariin kurinpitolaitoksiin Afrikassa. Heille kerrotaan olevan edessä kulttuuriin “paluuta”, mutta todellisuus on täysin toinen: nuoria kahlitaan, eristetään ja kohdellaan rangaistuksenomaisesti. [Yle.fi]

Lue koko juttu tässä.

Tämä uutinen ei ole vain kertomus yksittäisistä tapauksista. Se paljastaa syvemmän ilmiön: yksilöllisyyden kaksoisstandardin, joka leimaa maahanmuuttajataustaisia ihmisiä ryhmänä eikä yksilöinä.

Suomessa valtaväestöön kuuluvien perheiden virheet ja valinnat nähdään yksilöllisinä tapahtumina.

Kun kantasuomalainen vanhempi tekee virheen kasvatuksessa tai kasvatustilanteessa, se on yksityinen asia. Mutta kun somalitaustainen vanhempi tekee samankaltaisen valinnan, keskustelu lipsuu nopeasti “ somaliyhteisön ongelmaksi ”.

Vastuun siirtäminen “yhteisölle” peittää alleen yksilön oikeudet ja jättää lapsen äänen kuulematta.

Tämä on kaksoisstandardi, joka riistää ihmiseltä oikeuden olla vain oma itsensä – ei “somali edustaja”, ei “lähettiläs jostakin kulttuurista”, vaan yksilö, joka tarvitsee tukea ja suojelua.

“Yhteisöstä” puhuminen ei ole sinänsä pahasta, eikä se itsessään ole syy huoleen. Yhteisöllä voi olla tärkeä tuki- ja turvaverkon rooli maahanmuuttajille – kieli, kokemus ja tuki voivat auttaa sopeutumisessa uuteen ympäristöön.

Mutta sama termi voi myös toimia vastuun pakoiluna. Jos ajatellaan, että “somaliyhteisön” jäsenet selviävät omin neuvoin ja viranomaisten tehtävä on vain odottaa yhteisön hoitavan ongelmat, päädymme tilanteeseen kuten tässä MOT-jutussa: yksilöiden oikeudet unohtuvat ja viralliset vastuut hämärtyvät.

#Yhteisöllä ei ole, eikä pidä olla – #viranomaisvastuuta.

Suomessa oikeusturva ja palvelut perustuvat yksilöille annettaviin oikeuksiin, ei ryhmien leimoihin tai odotuksiin.

Jos ihmiseltä vaaditaan selityksiä muiden “saman taustan” tekojen vuoksi, kyse ei ole tasa-arvosta tai oikeudenmukaisuudesta – se on kulturalismia, uudenlaista trendimaista rasismia, jossa oletettu “kulttuuri” toimii tekosyynä yksilön syyllistämiseen.

Terveessä yhteiskunnassa jokaisella lapsella on oikeus tulla kohdatuksi yksilönä – ihmisenä, jolla on oma tarinansa, toiveensa, kipunsa ja oikeutensa. Meidän on varmistettava, että uutiset ja keskustelu eivät yritä selittää pois yksilön kokemuksia ryhmän oletettujen odotusten kautta.

Jokainen nuori ansaitsee tulla kuulluksi omana itsenään – ei “somalialaisuuden symbolina”, vitsinä, pelkona tai varoituksena.

On aika lopettaa #yksilöllisyyden #kaksoisstandardi ja kohdata ihmiset ihmisenä – kaikkien oikeuksien ja kunnian edessä!

Mahad Sheikh Musse: Kuiskausten kaupunki

Posted on by Migrant Tales

#KuiskaustenKaupunki kertoo Farahista ja Osmanista, kahdesta nuoresta miehestä, jotka ovat kasvaneet Suomessa Somaliasta tulleina.

Harmaassa lähiössä heidän arkeaan varjostavat menneisyyden menetykset ja nykyhetken paineet.

Harmaassa lähiössä heidän arkeaan varjostavat menneisyyden menetykset ja nykyhetken paineet. Farah on hiljainen ja vastuuta kantava esikoinen, joka tukee äitiään isän kuoleman jälkeen.

Osman on eloisampi, mutta levoton ja haavoittuva.

Kodin rauhan taustalla kytee uhka: kaduilta leviävä uusi ja vaarallinen huume alkaa vetää yhteisön nuoria puoleensa.

Farah tuntee kuiskauksen, joka enteilee vaikeaa valintaa – miten suojella perhettä ja yhteisöä maailmassa, jossa menneisyys, suru ja ympäristön houkutukset törmäävät.

#NuoruusJaPäihteet#Arjentaidot#Murrosikä#PerheSuhteet#Maahanmuuttajuus#Yhteisöt

Mahad Sheikh Musse*: Kirjoitus kolmella kielellä

Posted on by Migrant Tales

#Warbaahinta

Waa maxay sababta ay muhiim u tahay in la helo warbaahin #Af-Soomaaliga ku baxda ee ka hadasha arrimaha Finland ka dhaca?

Wararka iyo maqaalada lagu qoro Af-Soomaaliga, waxay fursad u siinayaan dadka Soomaaliyeed ee ku nool Finland in ay si fiican u fahmaan waxa ka dhacaya dalka, una eegaan arrimaha noloshooda khuseeya iyagoo adeegsanaya afkooda hooyo.

Waxaa aad muhiim u ah in warbaahintan ay si toos ah u sameeyaan dadkii ay khusayso – si ay u muujiyaan aragtidooda, waaya-aragnimadooda, iyo in codkooda la maqlo. Tani waxay fursad siinaysaa in la falanqeeyo arrimaha Finland ka jira iyadoo laga eegayo dhinacyo kala duwan oo laga yaabo in aysan had iyo jeer ka muuqan warbaahinta waaweyn.

Aniga ahaan, aad baan u jeclaan lahaa in aan helno warar ku saabsan Finland oo Af-Soomaali ku qoran – xitaa haddii ay noqoto mar bishii ama usbuuciiba mar. Waxay iga caawin lahayd in aan si fiican u fahmo bulshada aan ku dhex noolahay, isla markaana aan dareemo in aan ka mid ahay.

—————— —————— ————————- —————

Miksi #vähemmistökielinen#media on tärkeää?

Lehdet ja uutiset vähemmistön omalla äidinkielellä ovat olennaisia, jotta yhteiskuntaa voidaan ymmärtää omasta näkökulmasta käsin. Ne edistävät osallisuutta, vuoropuhelua ja auttavat siihen, että vähemmistöjen äänet tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Erityisen tärkeää on, että tätä mediaa tuottavat itse vieraskieliset ja vähemmistöön kuuluvat ihmiset. Se luo tilaa keskustelulle siitä, mitä Suomessa tapahtuu – vähemmistöjen omista kokemuksista ja näkökulmista käsin.

Minulle olisi henkilökohtaisesti todella merkityksellistä saada uutisia Suomesta somaliksi – vaikka vain kerran viikossa tai kuukaudessa. Se auttaisi minua pysymään ajan tasalla ja tuntemaan vahvemmin, että kuulun tähän yhteiskuntaan.

Continue reading “Mahad Sheikh Musse*: Kirjoitus kolmella kielellä”

Mahad Sheikh Musse:* Kun pienet eleet satuttavat: Nuorisotyön vastuusta ja nuorten kokemuksesta.

Posted on by Migrant Tales

Se oli nopea hetki – kuva nuorten tapahtumasta, jonka piti välittää iloa, kohtaamista ja yhteisöllisyyttä. Mutta tarkemmin katsottuna jokin särähti.

Kuvassa näkyi nuorisotyöntekijä, jonka käden ele muistutti symbolia, jota on viime vuosina käytetty rasistisena viestinä – erityisesti äärioikeiston piirissä. Vaikka ele itsessään voi monelle näyttää viattomalta, konteksti, historia ja eleen ajoitus tekevät siitä merkityksellisen. Tämä ei tuntunut sattumalta.

Ammattilaisena nuorten parissa tiedän, että joka ikinen sana, ilme ja ele kantaa viestiä.

Ne voivat rakentaa tai rikkoa. Ne voivat antaa tunteen osallisuudesta tai ulkopuolisuudesta. Nuori, joka tunnistaa eleen merkityksen, ei voi olla miettimättä: Oliko tämä suunnattu minua kohtaan? Olenko minä täällä ei-toivottu?

Maahanmuuttajataustaisena nuorena tällaiset tilanteet jäävät ihon alle. Ne eivät ole vain yksittäisiä hetkiä – ne kietoutuvat osaksi laajempaa kokemusta, jossa joutuu jatkuvasti arvioimaan, onko ympäristö oikeasti turvallinen. Missä tahansa muualla ele olisi ehkä ohitettu, mutta kun se tapahtuu tilassa, jonka pitäisi olla turvallinen ja arvostava, se sattuu enemmän.

Rasismi ei aina huuda – se kuiskaa eleissä, nauruissa, sivulauseissa. Se voi piiloutua “vitseihin”, joita ei koskaan tarkoitettu vakavasti, mutta jotka silti osuvat. Ja se kasvaa, kun niitä ei tunnisteta eikä puututa.

Siksi antirasistinen työote ei ole valinnainen lisä nuorisotyössä – se on perusta, jolle kaikki rakentuu. Se tarkoittaa, että opimme tunnistamaan myös symbolien ja kielen piilomerkityksiä. Se tarkoittaa, että kuuntelemme, kun joku sanoo tulleensa satutetuksi – emme puolustaudu vaan pysähdymme. Se tarkoittaa, että otamme vastuun.

Nuoret tarvitsevat ympäristön, jossa he voivat tuntea kuuluvansa – ilman pelkoa, ilman jatkuvaa varuillaan oloa. Ja me aikuiset – etenkin me, jotka teemme töitä nuorten kanssa – olemme vastuussa siitä, millaisen viestin annamme. Meidän tehtävämme ei ole vain tukea nuoria, vaan myös katsoa itseämme peilistä.

Antirasismi ei ole yksittäinen teko, vaan jatkuvaa valintaa puhua, toimia ja kasvaa.

*Mahad Sheikh Musse monikulttuurisen nuorisotyön ammattilainen, joka omaa vuosien kokemus viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa työskentelmisestä. Hän on myös Migrant Talesin säännöllinen kolumnisti-kirjoittaja ja toimituksen jäsen.