Mahad Sheikh Musse is a youth social worker with over 20 years experience. Apart from his social work, he is an avid writer who speaks out against discrimintion of youth with migrant backgrounds.
In the first podcast, Musse speaks about how to tear down racist structures in society that reinforce discrimination. He said that one must “have empathy, open-mindedness and venture outside one’s comfort zone challenging our assumptions and biases.”
Even if change in society is slow, one must have patience. “Even small actions can hve a ripple effect,” he added.
Maahanmuuttajataustaisena nuorena eläminen tuo mukanaan monia haasteita, erityisesti kun kohtaa viranomaisia, ohjaajia tai muita toimijoita.
Näiden ammattilaisten asenteet ja toimintatavat vaikuttavat suoraan siihen, miten nuoria kohdellaan ja kuinka heidän tarpeisiinsa vastataan. Jos ohjaajat lähestyvät työtään stereotypioiden, tiedostamattomien ennakkoluulojen tai jopa avoimen maahanmuuttovastaisuuden kautta, se estää tasavertaisen kohtelun ja lisätä syrjäytymisen riskiä.
Kun nuori tuntee olonsa väheksytyksi tai ulkopuoliseksi, tämä heikentää hänen luottamustaan viranomaisiin ja vähentää halua osallistua yhteiskunnan toimintoihin, kuten koulutukseen tai työelämään.
On selvää, että viranomaisten ja ohjaajien asenteet vaikuttavat syvästi nuoren elämään: tuleeko hän kohdatuksi yksilönä vai ainoastaan. ” maahanmuuttajataustaisena ” nuorena?
Monet nuoret korostavat, että kulttuurinen sensitiivisyys on avainasemassa heidän kohtaamisessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjaajien tulisi olla tietoisia erilaisista taustoista ja kulttuurisista lähtökohdista, mutta ilman että he liioittelevat tai yksinkertaistavat näitä eroja.
Nuoren identiteetti voi olla moniulotteinen, eikä hän välttämättä halua tulla määritellyksi vain kulttuurinsa kautta.
Nuori kaipaa tunnustusta yksilönä, jolla on omat ainutlaatuiset tarpeet, kiinnostuksen kohteet ja toiveet. Toimijoilta ja ohjaajilta odotetaan myös aktiivista anti-rasismityötä. Pelkkä syrjinnän tunnistaminen ei riitä – siihen on myös puututtava systemaattisesti. Tämä edellyttää jatkuvaa koulutusta ja itsetutkiskelua ohjaajilta, jotta he ymmärtäisivät omat mahdolliset etuoikeutensa sekä rakenteellisen rasismin vaikutukset.
Yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää, että nuoret kokevat tulevansa kuulluiksi ja nähdyiksi ilman, että heitä automaattisesti pidetään ongelmallisina tai syrjäytymisvaarassa olevina pelkästään taustansa vuoksi. Nuoret toivovat, että ohjaajat eivät ainoastaan tue heitä yksittäisissä tilanteissa, vaan tekevät pitkäjänteistä työtä syrjinnän ja rasististen rakenteiden purkamiseksi.
Tämä on välttämätöntä, jotta kotoutuminen voi onnistua ja nuoret voivat kokea kuuluvansa osaksi yhteiskuntaa. Ilman tätä jatkuvaa työtä syrjäytymisen riski kasvaa.
Erityisen haitallisena nuoret kokevat kollektiivisen vastuuttamisen ja rangaistukset. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden yksilön tekojen perusteella koko ryhmää tai yhteisöä pidetään vastuullisena. Esimerkiksi, jos maahanmuuttajataustainen nuori tekee rikoksen tai käyttäytyy häiritsevästi, koko ryhmä leimataan helposti “ongelmalliseksi” tai “sopeutumattomaksi.”
Tämä johtaa siihen, että kaikki maahanmuuttajataustaiset nuoret joutuvat kohtaamaan epäluuloa, syrjintää tai jopa suoraa rasismia, vaikka heillä ei olisi mitään tekemistä yksittäisten tapausten kanssa.
Nuorten näkökulmasta tämä on syvästi epäoikeudenmukaista ja vaikuttaa heidän käsitykseensä omista mahdollisuuksistaan. Jatkuva epäilyksen alla eläminen lisää eriarvoisuuden tunnetta ja synnyttää syvää turhautumista.
Kollektiivinen rangaistus heijastaa usein tiedostamattomia ennakkoluuloja ja rakenteellista rasismia, joissa maahanmuuttajataustaisia nuoria pidetään automaattisesti epäilyksen alaisina ja ongelmallisina. Lisäksi maahanmuuttajataustaisilta nuorilta odotetaan, että heidän on jatkuvasti todistettava oma “kelvollisuutensa” tai “sopeutumisensa” yhteiskuntaan. Tämä luo ylimääräistä painetta, joka voi vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa, koulumenestykseensä ja mielenterveyteensä. Kun nuori kokee, että häntä arvioidaan ankarammin kuin kantaväestöön kuuluvia ikätovereitaan, tämä lisää hänen kokemaansa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.
#Kohtaaminen #Yksilöinä – tie eteenpäin.
Nuoret haluavat tulla kohdelluiksi yksilöinä, omien tekojensa ja kykyjensä perusteella, ilman että heidän taustansa määrittelee heidän kohteluaan. Kollektiivisen rankaisemisen ja vastuuttamisen sijaan olisi tärkeää edistää yksilöllistä kohtaamista ja tukemista.
Jokainen nuori on ainutlaatuinen, ja heidän kokemuksensa ja tarpeensa vaihtelevat suuresti. Näin voidaan välttää stereotypioiden vahvistaminen ja antaa kaikille nuorille mahdollisuus kehittää itseään täysivaltaisesti ilman ylimääräisiä esteitä. Maahanmuuttajataustaiset nuoret toivovat tasavertaista ja ennakkoluulotonta kohtelua.
He haluavat, että heidän potentiaalinsa tunnistetaan ja että he saavat mahdollisuuden rakentaa elämäänsä ilman, että heidän taustansa asettaa ylimääräisiä esteitä. Kulttuurisen sensitiivisyyden, anti-rasismityön ja yksilöllisen tuen avulla voidaan luoda sellainen ympäristö, jossa jokaisella nuorella on aito mahdollisuus menestyä ja kuulua osaksi yhteiskuntaa.
Yhteenveto Nuoren maahanmuuttajataustaisen näkökulmasta on selvää, että asenteilla on valtava merkitys. Ohjaajien ja toimijoiden tasavertainen suhtautuminen sekä kulttuurinen sensitiivisyys ovat avainasemassa, jotta nuoret voivat kokea olevansa osa yhteiskuntaa. Kollektiivisen vastuuttamisen ja rangaistusten sijaan tulisi panostaa yksilölliseen kohtaamiseen ja tukeen, jotta jokainen nuori voi tuntea tulevansa nähdyksi omana itsenään, ilman ylimääräisiä ennakkoluuloja ja stereotypioita.
*Mahad Sheikh Musse on nuorisotyön ammattilainen joka omaa vuosien kokemus viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa työskentelmisestä.
Monet maahanmuuttajataustaiset vanhemmat kohtaavat Suomessa vakavia haasteita lastensa kasvatuksessa, erityisesti silloin, kun nuoret ajautuvat ongelmiin päihteiden tai rikollisuuden parissa. Kun yhteys lapsiin katkeaa ja perheet kokevat viranomaisten tarjoaman tuen riittämättömäksi tai väärin ymmärretyksi, jotkut vanhemmat päätyvät äärimmäisiin ratkaisuihin, kuten lähettämään lapsensa takaisin kotimaahansa.
Tämä ei ole uusi ilmiö – jo 1990-luvulla vastaavanlaiset haasteet tulivat esiin, mutta tuolloin keskiössä oli usein ajatus, että heikko kielitaito olisi suurin este kotoutumiselle. Vaikka kielen oppiminen on tärkeää, se ei kuitenkaan yksin riitä ratkaisemaan monikielisten nuorten ja heidän perheidensä syvempiä kotoutumishaasteita. Keskeinen ongelma on luottamuspula viranomaisten ja vanhempien välillä.
Moni vanhempi kokee, että heidän perheensä erityistarpeet jäävät huomiotta tai että tarjotut palvelut eivät ymmärrä heidän kulttuuritaustaansa. Tämä johtaa siihen, että vanhemmat etsivät vaihtoehtoisia ratkaisuja, vaikka ne olisivatkin radikaaleja ja riskejä täynnä. Luottamuksen rakentaminen on avainasemassa, jos haluamme auttaa perheitä ja nuoria löytämään paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja vähentää näitä äärimmäisiä toimenpiteitä.
Yksi ensimmäisistä askelista on tarjota monikielistä ja kulttuurisensitiivistä tukea. On tärkeää, että viranomaisilla on riittävästi resursseja tarjota palveluja useilla eri kielillä, jotta perheet voivat ilmaista huolensa ja tarpeensa omalla äidinkielellään. Tämän lisäksi kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa ymmärrystä siitä, että maahanmuuttajataustaisilla perheillä voi olla erilaisia tapoja käsitellä haasteita. Se, mikä on normaalia yhdessä kulttuurissa, voi olla täysin vierasta toisessa, ja siksi viranomaisten on mukautettava toimintaansa ymmärtääkseen paremmin perheiden taustoja ja tilanteita.
Luottamus viranomaisiin syntyy, kun he ovat läsnä ja helposti lähestyttäviä. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen kanssa. Järjestöjen ja yhteisöjen rooli on tässä keskeinen, sillä ne tuntevat perheiden arjen ja haasteet ja voivat toimia siltana perheiden ja viranomaisten välillä.
Yhteisöissä toimivat kulttuuritulkkaajat tai mentorit voivat auttaa selittämään vanhemmille, miten suomalainen järjestelmä toimii, ja toisaalta tuoda viranomaisille ymmärrystä perheiden tilanteista. Tällä tavoin voidaan välttää väärinkäsityksiä ja luoda avointa ja rakentavaa dialogia.
Ennaltaehkäisy on tärkeä osa kotouttamistyötä. Monikielisten nuorten kohdalla varhainen tuki voi estää monia ongelmia kehittymästä. Kouluissa, nuorisotyössä ja muilla areenoilla on tärkeää tunnistaa nuorten haasteet ja tarjota heille turvallinen ympäristö, jossa he voivat käsitellä identiteettikriisejä, syrjinnän kokemuksia tai muita kohtaamiaan haasteita.
Mitä varhaisemmin näihin kysymyksiin puututaan, sitä paremmin voimme estää nuoria ajautumasta päihteisiin, rikollisuuteen tai muihin vaikeuksiin. Nuorten identiteetin tukeminen on ratkaisevaa. Monikielisillä ja monikulttuurisilla nuorilla on usein ristiriitainen suhde omaan identiteettiinsä: he voivat kokea, etteivät kuulu täysin suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta eivät myöskään kokonaan omaan kulttuuriinsa.
Turvallinen ympäristö, jossa heidän taustansa hyväksytään ja sitä arvostetaan, on elintärkeä heidän hyvinvoinnilleen. Nuorille on tarjottava mahdollisuuksia löytää oma paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa samalla, kun he voivat kunnioittaa omia juuriaan. Monikulttuuriset nuorisotilat, vertaistukiryhmät ja koulun monikulttuurinen kasvatus ovat konkreettisia keinoja tukea nuoria heidän identiteettinsä rakentamisessa.
Lopulta kotouttamisen ja tukemisen perusta on luottamus. Tämä luottamus syntyy avoimesta vuorovaikutuksesta, kuuntelemisesta ja ymmärryksestä. Se ei kehity hetkessä, vaan vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja sitoutumista. Viranomaiset voivat rakentaa tätä luottamusta olemalla aktiivisesti mukana monikielisten yhteisöjen arjessa, tarjoamalla selkeitä ja saavutettavia palveluja sekä kuuntelemalla perheiden tarpeita ja huolia.
Kun vanhemmat tuntevat, että heidän huolensa otetaan vakavasti ja että he voivat luottaa viranomaisten tarjoamaan tukeen, he eivät koe tarvetta turvautua äärimmäisiin ratkaisuihin, kuten lastensa lähettämiseen ulkomaille. Vahva yhteys vanhempien, nuorten ja viranomaisten välillä luo pohjan turvalliselle kasvulle ja kotoutumiselle. On tärkeää, että nuoret voivat kasvaa turvallisessa ympäristössä, jossa he voivat tuntea itsensä itsevarmoiksi ja osaksi yhteiskuntaa, taustastaan riippumatta.
Turvallinen ja itsevarma nuori, joka tuntee kuuluvansa osaksi sekä omaa kulttuuriaan että suomalaista yhteiskuntaa, on avain onnistuneeseen kotoutumiseen. Tässä onnistuminen vaatii meiltä kaikilta yhteistä ponnistusta: viranomaisilta, vanhemmilta, yhteisöiltä ja koko yhteiskunnalta. Meidän on luotava olosuhteet, joissa nuoret voivat kukoistaa ja löytää paikkansa, oli heidän taustansa mikä tahansa.
Maahanmuuttajataustaisten ja monikielisten nuorten kotoutuminen on usein esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja kieli mainitaan toistuvasti suurimpana haasteena. Pitkän urani aikana nuorisotyön ammattilaisena olen kuitenkin nähnyt, että kieli ei suinkaan ole se merkittävin este, jonka nämä nuoret kohtaavat. Haasteet ovat syvemmällä – ne liittyvät asenteisiin, rakenteelliseen syrjintään ja maahanmuuttovastaisuuteen, jotka vaikuttavat monien nuorten elämään.
Kieli on vain osa tarinaa. Monet ajattelevat, että maahanmuuttajataustaisten nuorten haasteet johtuvat siitä, etteivät he osaa riittävän hyvin suomea. On totta, että vastikään Suomeen muuttaneilla nuorilla kielitaito voi olla esteenä esimerkiksi opiskelussa tai työelämään pääsyssä. Kuitenkin suurin osa täällä syntyneistä ja pitkään asuneista nuorista puhuu suomea sujuvasti, ja silti he kohtaavat syrjintää ja ulkopuolisuuden tunnetta. Miksi?
Kieli ei selitä sitä, miksi täällä syntyneet ja kasvaneet nuoret kokevat, etteivät he kuulu tähän yhteiskuntaan. Kielitaito ei suojaa heitä rakenteelliselta rasismilta, ennakkoluuloilta ja syrjinnältä, joita he joutuvat kohtaamaan arjessaan.
Kouluissa ja nuorisotiloissa näemme yhä uudelleen, miten nuoret, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Suomessa, joutuvat taistelemaan saadakseen samanlaisen kohtelun kuin kantasuomalaiset ikätoverinsa.
Muukalaispelko ja maahanmuuttovastaisuus – todelliset haasteet
Yksi suurimmista ongelmista, joita maahanmuuttajataustaiset nuoret kohtaavat, on muukalaispelko ja maahanmuuttovastaisuus. Tämä ei näy pelkästään katukuvassa, vaan se on myös syvällä yhteiskuntamme rakenteissa.
Kun julkinen keskustelu ruokkii maahanmuuttovastaisia asenteita ja jopa parlamentaarikot voivat esittää rasistisia lausuntoja ilman seuraamuksia, ei ole yllättävää, että nuoret tuntevat itsensä ulkopuolisiksi.
Nuoret seuraavat tarkasti, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. He näkevät, miten heidän taustansa vuoksi heidät leimataan ja heihin kohdistetaan ennakkoluuloja. Tämä synnyttää epäluottamusta ja turhautumista.
Yhä useammin maahanmuuttajataustaiset nuoret kokevat, että heitä ei oikeasti haluta osaksi yhteiskuntaa, vaikka he puhuvat kieltä ja pyrkivät sopeutumaan. Kun yhteiskunnallinen ilmapiiri on vihamielinen, on vaikea ylläpitää anti-rasistista työotetta. Viranomaistyössä pyritään tarjoamaan turvallisia ja tasa-arvoisia tiloja kaikille nuorille, mutta kuinka voimme tehdä tämän tehokkaasti, jos yhteiskunta ei tue näitä arvoja?
Jos nuoret näkevät, että rasistinen vihapuhe saa julkisessa tilassa hyväksyntää, heidän on vaikea luottaa siihen, että me aikuiset olemme heidän puolellaan. Rakenteellinen rasismi on tunnustettava On helppo sanoa, että syrjintä johtuu vain kielimuurista tai nuorten sopeutumattomuudesta, mutta tämä on vain osa totuutta.
Todellisuudessa suurin ongelma on rakenteellinen rasismi, jota esiintyy niin työelämässä, koulutuksessa kuin arjen kohtaamisissa. Tämä rasismi ei ole aina avointa, mutta se vaikuttaa siihen, miten nuoret kokevat paikkansa yhteiskunnassa.
Yhteiskuntamme tulisi keskittyä enemmän siihen, miten voimme murtaa nämä rakenteet. Anti-rasismityö ei voi olla vain nuorisotyön ammattilaisten tai koulujen vastuulla – sen täytyy olla koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä. Meidän on puututtava asenteisiin, jotka ajavat nuoria marginaaliin, ja vaadittava vastuullisuutta myös niiltä, jotka tekevät päätöksiä yhteiskunnassa.
Nuorilla on oikeus kuulua yhteiskuntaan
Maahanmuuttajataustaisilla ja monikielisillä nuorilla on samat oikeudet kuin kenellä tahansa muulla nuorella tässä maassa. Heillä on oikeus tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti, ilman ennakkoluuloja tai syrjintää. Heillä on oikeus tuntea, että he kuuluvat tähän yhteiskuntaan – eivätkä vain vierailijoina, vaan täysivaltaisina jäseninä.
Meidän on yhdessä luotava sellainen yhteiskunta, jossa nuoret voivat kasvaa ja kukoistaa ilman pelkoa tai epävarmuutta siitä, hyväksytäänkö heidät. Tämä ei tapahdu pelkästään kielen oppimisen tai kotouttamistoimenpiteiden kautta. Se vaatii meiltä kaikilta rohkeutta kohdata omat ennakkoluulomme, haastaa rakenteelliset ongelmat ja taistella sen puolesta, että jokainen nuori tuntee olevansa osa tätä yhteiskuntaa.
Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla ja nuorilla voi olla raskasta lukea jatkuvasti korkeassa asemassa olevien ihmisten levittämiä rasistisia tai syrjiviä viestejä. Tällaiset puheet saattavat herättää turvattomuuden tunnetta, ulkopuolisuuden kokemusta ja pelkoa.
Kun lapset ja nuoret huomaavat, että heidän taustaansa tai oppimistuloksiaan käytetään perusteena leimata heidät ongelmiksi, he voivat alkaa epäillä omaa arvoaan ja paikkaansa yhteiskunnassa.
Tällaiset puheet voivat johtaa myös siihen, että maahanmuuttajataustaiset lapset pelkäävät kouluun menemistä, koska he kokevat olevansa jo valmiiksi altavastaajia ja leimattuja. He voivat tuntea, että heidän täytyy todistella kykyjään jatkuvasti enemmän kuin muut, ja että heidän epäonnistumistaan käytetään todisteena heidän “kuulumattomuudestaan” tähän maahan.
Tämä voi lisätä paineita ja ahdistusta, ja pahimmillaan estää heitä osallistumasta täysipainoisesti koulunkäyntiin tai muuhun yhteiskunnan toimintaan. Tällaisessa ilmapiirissä kasvaessaan lapset ja nuoret eivät tunne olevansa tuettuja, vaan pikemminkin hylättyjä.
He voivat tuntea, että heitä syyllistetään asioista, joihin he eivät voi itse vaikuttaa, kuten maahanmuutosta tai siitä, kuinka kauan he ovat asuneet maassa. Tämä voi pahimmillaan estää heitä näkemästä tulevaisuudessaan mahdollisuuksia ja uskomasta itseensä.
On tärkeää, että päättäjät ja aikuiset ylipäätään viestivät näille lapsille, että heitä arvostetaan ja tuetaan, ja että heidän taustansa ei määritä heidän arvoaan tai mahdollisuuksiaan.
Siksi en aio enää äänestää maahanmuuttajataustaisia poliitikkoja, koska olen pettynyt heidän toimintaansa. Moni meistä maahanmuuttaja- taustaisista äänestäjistä, odotti heidän edustavan meitä ja puhuvan rasismia ja syrjintää vastaan. Sen sijaan monet heistä näyttävät sopeutuvan valtavirtapolitiikkaan, keskittyen vain oman uransa edistämiseen.
Heidän kantansa ovat usein joko mitäänsanomattomia tai jopa edistävät suomalaiseen politiikkaan juurtunutta rasismia. Äänestimme heitä, koska uskoimme heidän olevan niitä, jotka taistelevat meitä kohtaavaa syrjintää vastaan. Mutta todellisuudessa he eivät vain jätä puuttumatta ongelmiin, vaan joskus jopa vahvistavat vastakkainasettelua ja pitävät yllä stigmaa, jonka kanssa maahanmuuttajat Suomessa kamppailevat.
Tämä on ollut suuri pettymys.
*Mahad Sheikh Musse on työskennellyt yli 20 vuotta nuorten ohjaajana Helsingissä. Hän on myös Migrant Talesin säännöllinen kolumnisti-kirjoittaja.
Maahan muuttaneiden nuorten jengiytymisessä näkyy usein heidän jatkuva oppijan roolinsa ja sopeutumisen haasteet uuteen ympäristöön.
Nuoret saattavat omaksua uudet normit ja käyttäytymismallit nopeammin kuin vanhemmat perheenjäsenet, mikä voi aiheuttaa väärinymmärryksiä ja sukupolvikuiluja. Samalla nuorten mahdollisuudet kotoutua nopeasti ja hyödyntää uusia tietojaan perheen sisällä voivat herättää epäluottamusta vanhemmissa, jotka pelkäävät lastensa joutuvan huonoille teille menettäessään perinteitä ja arvoja.
Murrosikä tuo mukanaan haasteita monille nuorille, myös maahanmuuttajille.
Viranomaisten ja muiden tukijoiden on tärkeää tarjota heille tarvittavia resursseja ja palveluita, jotta he voivat käsitellä murrosiän haasteita terveellisellä ja myönteisellä tavalla.
Heidän on saatava tukea ja ohjausta käsitellessään näitä haasteita, jotka voivat liittyä esimerkiksi identiteetin muodostumiseen, sosiaalisten suhteiden rakentamiseen ja kulttuuriseen sopeutumiseen.
Ylirajaiset asiat, kuten suvun velvoitteiden hoitaminen ja odotukset menestyksestä, vaikuttavat myös perheiden dynamiikkaan.
Monilta maahan muuttaneilta nuorelta odotetaan sekä taloudellista menestystä että huolenpitoa kaukaisemmista sukulaisista, mikä voi luoda paineita ja ristiriitoja perheen sisällä. Lisäksi koulumenestyksen taustalla vaikuttavat kotiolot ja ryhmäjännitteet, jotka voivat vaikeuttaa nuorten sopeutumista ja menestystä koulussa.
Nuorisotyön, koulun ja perheen yhteistyö on keskeistä oppimisvalmiuksien vahvistamiseksi ja sukupolvien välisen ymmärryksen edistämiseksi.
Viranomaisten rooli on keskeinen maahan muuttaneiden nuorten ja heidän perheidensä tukemisessa ja kotoutumisessa. Syrjintä ja rasismi ovat esteitä maahanmuuttajien ja heidän perheidensä sopeutumiselle ja integroitumiselle yhteiskuntaan.
Kokonaisuudessaan viranomaisten rooli on luoda turvallinen ja tasa-arvoinen ympäristö maahan muuttaneille nuorille ja heidän perheilleen, jossa he voivat kotoutua ja saavuttaa parhaat mahdolliset edellytykset menestyä yhteiskunnassa.
Kulttuurisensitiivisyys viranomaisten toiminnassa voi auttaa paremmin ymmärtämään monikulttuurisia yhteisöjä ja niiden tarpeita. Tämä voi sisältää koulutusta kulttuurieroista ja -herkkyydestä sekä vuorovaikutusta eri kulttuureista tulevien nuorten kanssa.
Toiminta voi olla haastavaa ja epäonnistua, jos toiminnassa esiintyy rasistisia uskomuksia maahanmuuttajista, erityisesti nuorista “ongelmanuorista”.
On valitettavan yleinen asetelma, jossa maahanmuuttajanuoret nähdään usein uhkana eikä uhattuina, vaikka he voivat itsekin olla haavoittuvassa asemassa ja alttiina erilaisille riskeille ja vaaroille. Tämä johtaa siihen, että heidän tarpeensa ja kokemuksensa jäävät vaille asianmukaista huomiota ja tukea.
Yhteiskunnalliset rakenteet ja asenteet voivat luoda tilanteen, jossa maahanmuuttajanuoret nähdään potentiaalisina uhkina esimerkiksi turvallisuudelle tai yhteiskunnalliselle vakaudelle.
Mediassa ja julkisessa keskustelussa näkyy se retoriikka, joka korostaa maahanmuuttaja-nuorten negatiivisia piirteitä ja käyttäytymistä, mikä voi vahvistaa heidän leimaamistaan uhkana.
Puutteellinen ymmärrys maahanmuuttaja-nuorten kokemuksista, taustoista ja tarpeista johtaa siihen, että heidän haavoittuvuutensa ja tarpeensa jäävät huomiotta.
Tämä asetelma korostaa tarvetta tiedon lisäämiselle, asenteiden muuttamiselle ja rakenteellisten epäkohtien korjaamiselle, jotta maahanmuuttajanuorten oikeudenmukainen kohtelu ja tuki voidaan varmistaa. On tärkeää nähdä maahanmuuttajanuoret yksilöinä ja tunnistaa heidän tarpeensa ja kokemuksensa, jotta voidaan tarjota asianmukaista tukea ja suojelua heidän haavoittuvassa asemassaan.
Migrant Talesin konteksti: Mahad Sheikh Musse on monikulttuurisen nuorisotyön ammattilainen, joka omaa vuosien kokemus viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa työskentelmisestä. Hän on kirjoittanut katujengejä koskevasta aiheesta Migrant Talesiin. Sen lisäksi, että meneillään olevassa keskustelussa ei kuulla rodullistettuja nuoria, herää kysymys, onko hallitus kiinnostuneempi leimaamisesta kuin hyvien ratkaisujen löytämisestä tähän ongelmaan. Musse kertoo näkemyksensä näistä asioista. #Maahanmuuttajuus, #nuoret ja #rikollisuus
Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret voivat kokea erilaisia haasteita sopeutuessaan uuteen ympäristöön ja kulttuuriin.
Sodan kokeminen voi vaikuttaa heidän elämäänsä monin tavoin. Esimerkiksi jos lapsi on kokenut sodan, hän voi kärsiä traumoista ja muista psyykkisistä ongelmista. Tämä voi vaikeuttaa sopeutumista uuteen ympäristöön ja vaikuttaa koulumenestykseen.
Lisäksi maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret voivat kokea syrjintää ja rasismia, mikä voi johtaa henkisiin ongelmiin ja muihin haasteisiin. On tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa tukea ja resursseja näille lapsille ja nuorille, jotta he voivat sopeutua uuteen ympäristöön ja menestyä elämässään.
Kuvia Itä-Keskuksista Helsingin keskustaan. Kuvat Mahad Sheikh Musse
Sodan traumoista kärsivien ihmisten hoito voi olla monimutkaista ja vaatii erikoistunutta hoitoa. Hoidon tavoitteena on auttaa potilaita käsittelemään traumaattisia kokemuksiaan ja löytämään keinoja selviytyä niistä. Hoito voi sisältää terapiaa, lääkitystä, ryhmähoitoa ja muita hoitomuotoja. On tärkeää, että hoito alkaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta potilaat voivat saada tarvitsemansa avun ja tuen. Hoidottamatta jätetyt sotatraumat voivat johtaa vakaviin psyykkisiin ongelmiin, kuten PTSD:hen ja masennukseen, jotka voivat vaikuttaa elämänlaatuun ja jopa johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin tai käyttäytymiseen.
Sodan traumoista kärsivät ihmiset voivat joutua kokemaan monia haasteita elämässään, kuten syrjäytymistä ja rikollisuutta. Traumat voivat vaikuttaa heidän kykyynsä sopeutua yhteiskuntaan ja kommunikoida muiden kanssa, mikä voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen. Lisäksi traumojen hoitaminen voi olla kallista ja vaikeaa, mikä voi johtaa taloudellisiin vaikeuksiin ja rikollisuuteen. On tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa tukea ja resursseja sodan traumoista kärsiville ihmisille, jotta he voivat saada tarvitsemansa avun ja tuen. Tämä voi auttaa vähentämään syrjäytymistä ja rikollisuutta ja auttaa heitä saavuttamaan paremman elämänlaadun.
On ymmärrettävää, että tuntee syyllisyyttä, jos on selvinnyt sodasta hengissä, kun muut ovat kärsineet tai menettäneet henkensä. Tämä on yleinen tunne selviytyjien keskuudessa, ja se voi olla erittäin vaikea käsitellä. On tärkeää muistaa, että tunteet ovat aina yksilöllisiä ja että on normaalia tuntea syyllisyyttä, vaikka ei olisi tehnyt mitään väärää. On tärkeää puhua näistä tunteista jonkun kanssa ja saada tarvittaessa ammattimaista apua. Lisäksi voit harkita vapaaehtoistyötä tai lahjoitusta sodan uhrien auttamiseksi, mikä voi auttaa lievittämään syyllisyyttä ja antaa tunteen siitä, että tekee jotain positiivista.
On erittäin vaikeaa elää turvallisesti, kun sukulaiset ovat sodan alueella. Tämä voi olla erittäin ahdistavaa ja pelottavaa, ja voi aiheuttaa monia erilaisia tunteita, kuten pelkoa, huolta ja ahdistusta. On tärkeää puhua näistä tunteista jonkun kanssa ja saada tarvittaessa ammattimaista apua. Voit myös harkita yhteydenottoa sukulaisiisi ja varmistaa, että he tietävät, että välität heistä ja olet valmis auttamaan heitä, jos tarvitsevat apua. On tärkeää muistaa, että vaikka et voi olla heidän kanssaan fyysisesti, voit silti olla heidän tukenaan ja auttaa heitä muilla tavoin, kuten lähettämällä rahaa tai muita resursseja, jos se on mahdollista.
#Rasismi on vakava ongelma, ja sen harjoittamisella on monenlaisia seurauksia.
Se voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen, syrjintään ja muihin negatiivisiin seurauksiin. Rasismin harjoittaminen pitäisi myös johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin, kuten sakkoihin tai vankeuteen, riippuen teon vakavuudesta. On tärkeää, että yhteiskunta tuomitsee rasistisen käytöksen ja tarjoaa tukea uhreille.
Rasismin kohteeksi joutumineni on hyvin haitallista lapsille ja nuorille.
Se aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja muita mielenterveysongelmia.
Se voi myös vaikuttaa nuorten itsetuntoon ja heidän kykyynsä luottaa muihin ihmisiin. On tärkeää, että nuoria tuetaan ja rohkaistaan puhumaan kokemuksistaan ja tunteistaan.
Meidän kaikkien vastuulla on myös puuttua rasismin ilmiöihin ja tarjota turvallinen ja kunnioittava ympäristö kaikille nuorille.
Yhteiskunnassa, jossa poliitikot voivat kirjoittaa rasistisia kirjoituksia vähemmistöistä ilman seurauksia, on suuri riski syrjinnän ja epätasa-arvon lisääntymiselle. Tämä voi johtaa yhteiskunnan jakautumiseen, jossa jotkut ryhmät ovat toisia paremmassa asemassa, mikä puolestaan voi johtaa yhteiskunnallisiin jännitteisiin ja konflikteihin. On tärkeää, että kaikki yhteiskunnan jäsenet, myös poliitikot, toimivat syrjimättömästi ja kunnioittavat kaikkia kansalaisia.
Äärioikeistolaiset puolueet Euroopassa
Jos poliitikkojen rasistisiin ilmaisuihin ja kirjoituksiin ei puututa, se voi johtaa yhteiskunnan jakautumiseen ja epätasa-arvoon.
Tällainen yhteiskunta ei ole kestävä, ja se vaarantaa demokratian ja ihmisoikeudet. On tärkeää, että yhteiskunnassa on nollatoleranssi rasismille ja että poliitikot toimivat esimerkkinä hyväksyttävästä käytöksestä.
