Turvapaikanhakijoiden kamppailu on tullut näkyväksi. Mielenosoitus Helsingin Rautatientorilla on tuonut vastaanottokeskuksista keskelle Helsingin arkea ihmiset, jotka ovat epätoivoisia ja anovat mahdollisuutta saada elää. Mielenosoitusta sävyttää jokaöinen häirintä ja viime yönä murhapolttoyritys.

Nyt vaaditaan tekoja. Perustuslain noudattaminen ja ihmisten pelastaminen kuolemalta ei ole mikään opposition juttu. Hallituksella ei ole mitään mahdollisuutta pelastaa kasvojaan sillä, että se tekee tästä vasemmisto vastaan oikeisto –jutun ja sanoo toteuttavansa kansan mandaatilla luotua hallitusohjelmaa. Suomen kansa ei halua olla murhaajakansa.

Hallituksen ääripääretoriikka alkaa mennä aika oudoksi. Näin sanotaan nyt sisäministeriön sivuilla: ”Äärimmäiset mielipiteet suuntaan ja toiseen ovat saaneet huomattavasti enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta, kuin mitä niiden suhteellinen osuus kansasta antaisi odottaa.” Mitä ovat ne äärimmäiset mielipiteet, joilla vastustetaan rasismia ja puolustetaan syrjimättömyyttä ja yhtäläistä ihmisarvoa? Tai perustuslain ja kansainvälisten sitoumusten noudattamista? Tai vastustetaan palavan kanisterin heittämistä mielenosoittajien telttaan?

Ymmärrän kyllä, että hallitus mielellään pitäisikin keskustelun sillä mallilla, että rasistit sopivan törkeästi ärsyttävät ja vain ne, jotka uskaltavat, nostavat esille heidän rasistista politiikkaansa ja puolustavat tasa-arvoa, yhtäläistä ihmisarvoa ja laillisuutta. Sillä välin, kun ”ääripäät” taistelevat, hallitus pääsee kuin huomaamatta toteuttamaan perustuslain vastaista politiikkaansa ja lähettämään ihmisiä takaisin sekasortoisiin kotimaihinsa, epäinhimillisiin oloihin ja kuolemaan.

Juuri siksi kaikkien ihmisten pitää nyt herätä. Unohtaa ääripäät ja ryhtyä ihmisiksi. Nyt alkaa olla hätä. Jo nyt meiltä on palautettu lukemattomia tuvapaikanhakijoita olosuhteisiin, joihin yksikään ihminen ei vapaaehtoisesti menisi. Karkotettu siskolta veli, äidiltä poika tai tytär. Oletko sinä se henkilö, jonka nimissä näitä tekoja tehdään? Kuinka monta ruumista, kidutusta ja lapsen raiskausta kirjataan sinun nimiisi? Ketä poliitikkoa äänestät? Millaiselle politiikalle sinä annat siunauksesi?

Asia ei mene niin, että kun meillä nyt laki sallii, niin lähetetään ne pois ja päästään vaivasta. Perustuslaki määrää, että ”ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu”. Mikään muu laki ei ylitä perustuslakia. Ei edes hallituksen vilpitön tahto.

Ihmisrotuja on vain yksi. Sen nimi on ihminen. Siksi rasismi on käsitteenäkin virheellinen. Sen lisäksi se on surullinen ja pöyristyttävä. Niiden ulkoisesti havaittavien seikkojen, jotka tekevät meistä iloisesti erilaisia, kuten sukupuoli, alkuperä, fyysiset ominaisuudet tai äidinkieli, ei tule olla peruste minkäänlaiselle syrjinnälle. Syrjimättömyys on osa inhimillisyyttä ja osa hyvänä ihmisenä olemista.

Suomi ei ole koskaan ollut, ei ole nykyään eikä toivottavasti tule koskaan olemaankaan etnisesti yhtenäinen kansakunta. Suomi on moninainen maa. Vain erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja erilaisten ajatusten yhteen sovittamisesta syntyy uutta ja kestävää. Uutta ajattelua, uusia tapoja toimia, uusia tapoja tuottaa tavaroita ja palveluja. Moninaisuus ei ole vain poliittinen tavoite, vaan myös ja varsinkin osa arkipäivää.

Hyvää rasismin vastaista viikkoa jokaiselle!

Ana María Gutiérrez Sorainen,

lohjalainen kielten opettaja, YTM

Kuntavaaliehdokas

Kävimme eilen illalla irakilaisten ja afganilaisten turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vastustavassa mielenosoituksessa Helsingin Rautatientorilla. Väkeä oli paikalla paljon.Toiset seisoivat pienissä ryhmissä keskustellen, jotkut istuivat kylki kyljessä pallogrillin ääressä lämmittelemässä.

Hiilet hehkuvat lämpöä, mutta kuinka on suomalaisten sydänten kanssa? Juttelimme sympaattisten, kohteliaiden ja avointen nuorten miesten kanssa. Kerroimme heille olevamme heidän puolellaan ja toivovamme, että Suomen hallitus saa heidän kohtelunsa jotenkin inhimillisemmälle tolalle. Kerroimme, että suurin osa Suomen kansasta ei ole rasisteja ja suhtautuu sotaa ja vainoa pakoon lähteneisiin ihmisiin myötätuntoisesti. He selvästi uskoivat asian olevan niin ja olivat vilpittömästi iloisia vierailustamme.

Kun tulijoiden määrä on suuri ja yllättää viranomaiset ja vapaaehtoiset, myös toimenpiteiden pitää olla uusia. Ei pidä mennä samalla kaavalla, kuin on ennenkin tehty, pitää hakea ratkaisuja, luoda uutta. Akuutein tilanne on nyt rauhoittunut. Nyt on se hetki, kun voimme pysähtyä ja katsoa, mitä olemme tekemässä ihmisille, jotka ovat saapuneet maahamme rankkojen taivalten takaa.

Tällä hetkellä ratkaisumalli pakolaisten tuloon näyttäisi olevan se, että pitää päästä eroon pakolaisista. Eroon silläkin hinnalla, että heitä odottaa kotimaassa kidutus ja kuolema, vähintään sekasortoinen, toimimaton yhteiskunta, jossa heillä ei ole tulevaisuutta. Tai vuosien oleskelu loputtomissa telttariveissä naapurimaissa.

Ja kuitenkin jokaisen hyvän ihmisen ajatus on, että on pidettävä huolta ihmisistä, jotka ovat jättäneet kaiken ja lähteneet pakomatkalle. Nykyisessä ilmapiirissä tällainen puhe on melkein kuin kiellettyä. Kun kirjoitan näin, saan pian yksityisen postilaatikkoni täyteen viestejä siitä, kuinka kiihkeästi haluan mustaa miestä ja kuinka pihalla voikaan suvakkiämmä olla.

Mistä tällainen ilmapiiri on tullut? Pelokkaiden puskajunttien parahduksista, peräkammareiden poikien hanureista? Onko heitä meillä niin paljon, että koko Suomen pitää pyöriä heidän pillinsä mukaan? Onko heidän vaikutuksensa niin mahtava, että poliitikot laativat ohjelmansa heidän pelkojensa perusteella? Ovatko poliitikot itse enimmäkseen samaa sakkia? Onko meillä vielä mahdolisuus ajatella toisinkin?

Annetaan maahan tulleille nuorille miehille mahdollisuus. Ei mennä tavallisia byrokratian polkuja, vaan kotoutetaan heitä ihmisten, ei koneiston avulla. Meitä on vaikka kuinka paljon tavallisia perheitä, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta jostakusta nuoresta miehestä. Ottamaan vaikka kotiinsa asumaan ensihätään, lähettämään kielikursseille ja opettamaan heille tärkeitä sanoja ja asioita. Saattelemaan elämän alkuun ja toimimaan perheen ja suvun korvikkeina myöhemminkin. Meitä on vaikka kuinka paljon ihmisiä, joilla on tähän resursseja ja halua. Aikuisten ihmisten kyseessä ollen ei tarvita kovin paljon byrokratiaa ja valvontaa, voidaan vain saattaa ihmisiä yhteen ja antaa elämän ja hyvän tahdon viedä.

Työpaikkojen järjestämisessäkin on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Maahanmuuttajien omat osuuskuntatyyliset yritykset voisivat olla yksi ratkaisu. Niiden työntekijät voisivat tarjota palveluja siellä, mistä meillä Suomessa on palvelusta puute: talonmiehinä, apumiehinä, puutarha- ja pihatöissä, lumitöissä, pienissä remonttihommissa, putkitöissä, sähkötöissä, pienissä kuljetuksissa, mummon ulkoiluttamisessa, lastenhoidossa. Monissa töissä ei tarvita kummoistakaan kielitaitoa, kunhan joku auttaa alulle osuuskuntaan liittymisessä. Siihen tehtävään voisivat työllistyä myös kantasuomalaiset. Kielen ja kulttuurin oppiminenkin voisi tulla osaksi näitä työyhteisöjä ja suomalaiset työttömät tai uuden työn tarvitsijat voisivat niissä tarjota omaa osaamistaan.

Vastaanottokeskuksissa vuosikausia piilossa istuttaminen, elämästä irti pitäminen ja sitten raunioituneeseen kotimaahan palauttaminen ilman mitään toivoa paremmasta ei ole mikään ratkaisu. Se ei ole inhimillinen eikä oikeudenmukainen teko, kun nuo nuoret ihmiset ovat jo kerran luopuneet kaikesta ja lähteneet pakoon. Lähettäisitkö oman poikasi sellaiselle matkalle?

Meillä on alettu karkottaa pakolaisia takaisin maihin, joissa heillä on ilmeinen vaara tulla tapetuiksi, kidutetuiksi tai kohdelluiksi ihmisarvoa loukkaavalla tavalla.

Tällaista ei saa tapahtua. Suomen perustuslaki on laadittu noudatettavaksi.

Ehdotan, jotta viranomaisten ja poliittisten päättäjien toimiin tulisi lisää huolellisuutta ja vilpitöntä halua hoitaa asia lain ja oikeuden mukaan, jokaiseen turvalliseksi luokiteltuun maahan, johon pakolaisia pakkopalautetaan, lähetetään hallituksen edustajat varmistamaan, että asuminen kyseisessä maassa on riittävän turvallista ja ihmisarvoinen elämä mahdollista.

Tämän voisi toteuttaa siten, että hallituksen komitea kokoontuu pitkäaikaiselle turvallisuus- ja yhteistyöleirille jokaisessa maassa, johon pakolaisten palautus on päätetty aloittaa. Samalla voitaisiin luoda yhteisiä projekteja maan jälleenrakentamisessa. Nykytekniikalla tämä ei olisi juuri sen kummempaa, kuin europarlamentikkojen sukkulointi Brysselissä. Mitään erityisiä turvatoimia ei turvallisiksi todetuissa maissa tarvittaisi. Myös komitean jäsenten perheet voisivat matkustaa mukaan, lapsille ja nuorille voitaisiin järjestää kansainvälisiä leirikouluja ja avustusprojekteja.

Käytäntö avaisi uusia markkinoita, loisi uudenlaisia yhteyksiä ja ideoita ja kehittäisi maailman yhteenkuuluvuutta. Tällä hetkellä tilanne on se, että sysäämme ihmiset kauas pois, jotta he katoaisivat silmistämme ja saisimme unohtaa heidät. Kenties lähettää vähän kehitysapua perässä.

Se on väärin tehty ihmisille, jotka ovat tehneet äärimmäisiä uhrauksia päästäkseen maahamme turvaan ja etsimään uusia elämisen mahdollisuuksia. Silloin jätetään myöskin ottamatta huomioon maahan saapuneiden tuomat uudet yhteydet, uusi näkökulma johonkin maailmankolkkaan, joka on ollut meille aikaisemmin paljon vieraampi. Palaavien pakolaisten kautta syntyisi uusia siltoja ja heidän kotimaistaan tulisi vähän kuin meidänkin maitamme, samaan tapaan, kuin Namibia tuli meille Martti Ahtisaaren työn myötä ikään kuin sukulaisvaltioksi.

Suomen aloitteesta tästä voisi syntyä Euroopan laajuinen käytäntö. Ennustettu ja jo alkanut kansainvaellus ei ole yhdensuuntainen asia, Euroopan kauhu ja muiden ongelma. Globalisaatio ei tarkoita vain sitä, että poimitaan halpa työ, tavarat, huvitukset ja rantaelämä sieltä, missä milloinkin vallitsee rauhan tila ja sopiva ilmasto. On kannettava myös vastuu yhteisestä maailmasta. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että ihmiset, jotka tänne hädässään saapuvat, tulevat jostain kaukaa ja tuntemattomasta ja tuupataan sinne mahdollisimman nopeasti takaisin. Takaisin väärään kulttuuriin. Toinen on tilanne silloin, kun suljetaan tehdas Suomessa ja pistetään iloisesti uusi pystyyn toiselle puolelle maapalloa.

Meille saapunut pakolainen on rajat ylitettyään meidän asukkaamme ja ansaitsee saman kunnioituksen ja huolenpidon, kuin muutkin ihmiset. Pakolainen ei oleskele maassamme laittomasti. Ihmisen lähettäminen kuolemaan ja kidutukseen sen sijaan on vastoin kaikkia lakeja ja inhimillisyyttä. Saattohoidosta on ainakin huolehdittava.

Jyrki Katainen esiintyi eilisen A-studion videohaastattelussa hyvin ja jämäkästi melkein loppuun saakka. Jo matkalla kävi kuitenkin ilmi, että se lopullinen rohkeus puuttuu: pahaa populismia on vain Euroopassa. Kun suomalainen puhuu Euroopasta, se tarkoittaa yhä sitä, että Suomea se ei koske.

Puheensa lopuksi Katainen sitten jo tuhrasi kaiken sen ryhdin ja moraalin, jota hän koitti osoittaa. Perussuomalaisten oli päästävä valtaan ja vastuuseen, koska kansa oli heidät valinnut. Demokratia pitää siis saada yrittää tuhota, jos keksii riittävän ovelan populistisen taktiikan. Ja samalla logiikalla Ruotsidemokraattien pitäisi siis Kataisen mielestä nousta valtaan Ruotsissa. Melkoinen ajatus, kun Ruotsi jälleen kerran näyttäisi olevan se viimeinen linnake, jossa kansanedustajien moraali on tallella ja rotusorrosta ja keskitysleireistä ei hallituspuolueista tule ehdotuksia.

Kokoomus pyrkii piilottamaan oman osuutensa populismin noususta Suomessa. Kokoomus ja Keskusta ovat tyytyväisiä rasistiseen, perussuomalaisen puolueen laatimaan maahanmuutto-ohjelmaansa. Osa heistä haluaisi siihenkin lisää tasa-arvoa heikentäviä kiristyksiä. Kokoomus ei ollenkaan ole kakistellut yhteistyötä Soinin puoleen kanssa, eikä tilanne monen mielestä muuttuisi, vaikka persupäälliköksi vaihtuisi julkirasisti. Molemmissa puolueissa on avoimesti rasistisia ja uusfasistisia toimijoita. Keskustallakin on nyt kunnallisvaaliehdokkaita, joiden kampanja perustuu maahanmuuttajien mustamaalaamiseen.

Kaikki hallituspuolueet keskustelevat pakolaispolitiikasta käyttäen termejä “elintasopakolainen”, “laiton maahantulija”, “vyöry” tai “uhka” ja “kantokykymme on äärirajoilla” ja pitävät koko maailmaa järkyttävän pakolaistilanteen ratkaisuna sitä, että Suomen rajat on saatu suljettua, meille ei tule paljon pakolaisia ja “vetovoimatekijöitä” on saatu vähennettyä. Jotkut jopa kiistelevät siitä, kenen ansio on ollut se, että pakolaislapset nyt palelevat vuotavissa teltoissa Turkin ja Syyrian rajoilla.

Continue reading “Eikö Suomessa ole pahaa populismia?”