Category: All categories

Maahanmuuttokeskustelussa vähän väliä ja etenkin silloin, kun kuulemme turvapaikanhakijoihin liittyvistä ikävistä uutisista, heidän tekemistään tai heitä kohtaan tehdyistä rikoksista, kansanedustajasedät ja -tädit puolueista riippumatta esittävät ratkaisuksi sen, että tuodaan tänne naisia ja lapsia. Tällä viitataan kiintiöpakolaisiin ja mahdollisuuteen lähettää oikeita suomalaisia leireille valitsemaan sopivan näköisiä lapsia äiteineen Suomeen hoitoon ja poseeraamaan mediassa, jotta suomalaiset hyväntekijät saisivat hyvän mielen.

Tässä toiminnassa on sellainen ongelma, että määrät ovat niin pienet, että se jää lähinnä kuvaamani kaltaiseksi turvapaikkaturismiksi. Kiintiön kasvattamisesta keskustellaan vuodesta toiseen, joidenkin satojen lisäyskin tehdään ja joidenkin poliitikkojen omatunto tyydyttyy. Pakolaisten hädän helpottamisessa sillä on hyvin vähäinen merkitys. Määrien pitäisi olla kymmenkertaiset ja saman tien, kun tänne on saatu äiti ja lapset, olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta puoliso ja isä pääsisi myös turvaan. Näissä tapauksissahan on – niin ainakin tätä käytäntöä suomalaispoliitikot puolustavat – jo valmiiksi selvitetty oikeus pakolaisstatukseen ja harva perhe lienee omaa puolisoa ja isää paossa.

Tuollainen tapa pelastaa ihmisiä on kuitenkin hidas ja kallis. Paljon järkevämpää olisi ollut alkaa urakalla pelastaa niitä hädänalaisia, joita tuli tänne 30.000 vuonna 2015. Sen sijaan, että olisimme alkaneet heitä nopeasti kotouttaa, järjestää asuntoa ja elantoa ja sitten auttaa heitä kutsumaan tänne äidit ja isät, puolisot ja lapset, aloimmekin säilyttää heitä neljän kerrossängyn bunkkereissa, toimettomina ja toivoa vailla. Valtiovalta julisti heti kättelyssä tavoitteen: 65 % ulos niin nopeasti kuin mahdollista.

Poliitikot kiihottivat väkeä pakolaisia vastaan kaikin mahdollisin keinoin: presidentti totesi, että ne tulevat pahat mielessä ja pääministeri väitti vielä kolme vuotta myöhemmin, että suurin osa tuli vilpillisin mielin, taloudellisessa tarkoituksessa. Turvapaikanhakijoita, perheitäkin pienten lasten kanssa, alettiin rahdata säilöönottokeskuksiin, joskus jopa kuukausiksi odottamaan pakkopalautusta. Usein turhaan, sillä monia on mahdoton palauttaa.

Sydän syrjällään koko yhteisö odottaa, vuodesta toiseen, milloin ovi yöllä kolahtaa ja poliisi astuu susikoirien kanssa sisään. Kotoutuneita, täällä elämään asettuneita ihmisiä haetaan vuosien oleskelunkin jälkeen töistä ja lapsia koulun penkiltä. Jotkut rahdataan yksityiskoneilla Irakiin ja kohta samalla koneella takaisin, kun pakolla palautettavia ei suostuta vastaanottamaan. Osa pelotellusta ja kiihotetusta kantaväestöstä suhtautuu vihan sekaisin tuntein moisiin rikollisiin. Suomalaisten rasistien määrä mitataan Euroopan suurimmaksi.

Tätä se Suomen ”maahanmuuttopolitiikka” on, parhaimmillaankin sosiaalipornoa, normimallissaan kyykyttämistä, pelottelua ja pelkäämistä. Maastapoisto on tämän päivän virkavallan keskeinen tehtävä, vaikka väki vähenee. Nyt, kun lasten seksuaalisten hyväksikäyttäjien keskuudesta nostettiin esiin “ulkomaalaistaustaisia”, ollaan tuollaiseen normikyykyttämiseen kilvan etsimässä lisäkeinoja. Jopa kansalaisuus halutaan anastaa niiltä ”ulkomaalaistaustaisilta”, jotka ovat syyllistyneet samaan rikokseen, johon vuosittain syyllistyvät tuhannet ”oikeat suomalaiset”. Normiraiskaus on siis parempi, kuin mamuraiskaus. Pakolaisena maahan tullut ei oikein tunnu kelpaavan suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi.

#suomionrasistinen

Olen katsellut vähän kummissani oppositiopuolueiden reaktioita yksinkertaiseen kysymykseen: ”Oletteko valmiita yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa.”

Ei ole perussuomalaisten demonisointia, jos sanotaan, että puolueen ohjelma sekä esiintyminen eduskunnassa ja mediassa ovat olleet selkeän rasistisia, muukalaispelkoisia, syrjiviä ja kansanryhmää vastaan kiihottavia. On osattava sanoa selvästi, haluaako vai eikö oma puolue tehdä yhteistyötä tällaisen puolueen kanssa.

On myös uskallettava sanoa se tosiasia, että Jussi Halla-aho ei edelleenkään, toimittuaan yli seitsemän vuotta kansanedustajana, euroedustajana ja nyt viimeiset kuukaudet puoluejohtajana, ole tuonut politiikkaan juuri muuta kuin omien äänestäjiensä kiihottamista kansanryhmää vastaan ja pelonsekaisia puheita raiskausrikoksia hyväksi käyttäen. Lisäksi hän on toiminut hyödyllisenä idioottina Soinille, Kokoomuksen kiihkokansallismieliselle ja rasistiselle sektiolle ja Keskustan junttirasisteille.

Muistutan vielä, kuinka Jussi Halla-aho hillitsi kiihkeimpiä saunan taakse viejiä aloittaessaan kansanedustajana v. 2011:

”Kansalaisvaikuttamisessa, kuten verkkokirjoittelussa, vallitsevat omat, usein hieman karnevalistiset lainalaisuutensa. Siinä pyritään ”viihdyttämään” yleisöä ja herättämään huomiota. Poliittisessa päätöksenteossa, etenkin korkeimmalla tasolla eli hallituksessa ja eduskunnassa, tämä ei välttämättä ole tehokkain tapa. Vaikuttaminen edellyttää suhteiden ylläpitoa etenkin virkakuntaan ja muihin poliitikkoihin, ja päätöksenteko tapahtuu suurelta osin kulisseissa, kahvipöydissä ja kuluaareissa. Poliittinen päätöksenteko ei ole viihteellistä eikä läpinäkyvää, ja tässä suhteessa lusikka on otettava kauniiseen käteen. Politiikassa asioita edistetään hivuttamalla, ei räjäyttämällä.”

Tämähän on onnistunut mainiosti. Halla-aho on syrjäyttänyt samanmielisen, homojen suhteen reippaasti, mutta mustien suhteen liian hillitysti esiintyneen puoluejohtajan ja puolueen perustajan, luonut hyvät suhteet Kokoomuksen ja Keskustan johtoon ja jatkaa hivuttamista.

Vaalien taas lähestyessä oppositiopuolueiden edustajatkin näyttävät jälleen lähtevän piirileikkiin. Ymmärrän, että politiikka vaatii malttia ja yhteistyökykyä. Kiehnääminen rasismin kanssa ei kuitenkaan ole sitä. Puoluejohtajat, kansanedustajat ja muut poliittiset toimijat, jotka eivät yksiselitteisesti osaa sanoa, että eivät halua tehdä yhteistyötä rasistisen, natsismin kanssa flirttailevan puolueen kanssa, jatkavat Soinin aloittamaa rasismin saattelua suomalaiseen hallintoon ja pitävät yllä Suomen asemaa EU:n rasistisimpana maana.

Äänten nälkä on kova. Meille on jo ehtinyt syntyä tapa hyväksyä hiljaa vaalikampanjoinnin aikainen kaksilla rattailla ratsastaminen. Jokaiseen puolueeseen ilmestyy perussuomalaisten äänestäjien kalastaja. Ja heitäkö ei enää ole mahdollista muuten houkutella ja viihdyttää, kuin rasistisilla puheilla? Pelkästään tämän pitäisi olla selvä hälytysmerkki jokaiselle kunnialliselle, yhtäläistä ihmisarvoa kunnioittavalle puolueelle ja poliitikolle.

Meidän äänestäjien tehtävä on, hivuttamalla tai räjäyttämällä, aloittaa Suomen maineen palautus äänestämällä eduskuntaan taitavia ja rehtejä kansalaisia.

Suomessa on jo pitkään ollut esillä turvapaikanhakijoiden arveluttava kohtelu. Pakkopalautuksia tehdään maihin, joihin kansainväliset pakolaisjärjestöt eivät suosittele ketään palauttamaan. Turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelyssä on paljastunut suuri määrä epäselvyyksiä, heikkoa käännöstyötä, loukkaavaa ja välinpitämätöntä kohtelua haastattelijoiden ja oikeusavustajien taholta, lastenkin vangitsemista odottamaan palautusta epäinhimillisiin oloihin. Osa virheistä ja huonosta kohtelusta on johtunut poliittisesta tahdosta: on haluttu saada vieras väki ulos maasta niin pian kuin mahdollista, keinolla millä hyvänsä.

Pakolaisten tyly kohtelu on joidenkin poliitikoiden mukaan hyvä tapa viestittää, että meille ei kannata tulla. Minun mielestäni sellaista viestiä ei kannata lähettää. Haluan, että minun kotimaastani leviää kaikkialle maailmaan sellainen viesti, kuin aikaisemminkin: suomalaiset ovat rehellisiä, ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Tuollaisilla vetovoimatekijöillä kun ei houkutella pakolaisia, vaan lahjakkaita nuoria työntekijöitä ja varakkaita investoijia. Pakolaiset taas lähtevät liikkeelle pakosta, ei houkutellen.

Myös oman maan asukkaille olisi tärkeää saada neutraalia ja positiivista tietoa pakolaisista. Nyt meillä on tilanne se, että poliisi tiedottaa, kuinka monesta vaarallisesta olennosta ollaan nyt päästy eroon ja sisäministeri muistuttaa, kuinka monesta turvallisuusuhasta vielä pitäisi päästä.

Se, mitä tarvitsemme rasismin sijaan on tiedottamista siitä, kuinka moni turvapaikkaa hakenut on saanut turvapaikan tai oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella, kuinka moni on päässyt töihin tai koulutukseen ja saanut sen vuoksi oleskeluluvan, kuinka monta turvapaikkaa hakenutta lasta on koulussa tai päiväkodissa, kuinka monta avioliittoa on solmittu ja kuinka monta uutta suomalaista on syntynyt.

Ehdotankin, että sisäministeriö keskittyy vastedes antamaan reaaliaikaista, positiivista tietoa turvapaikanhakijoista. Näin poliisin jatkuvat ilmoitukset onnistuneista yksityislennoista Kabuliin eivät lävähtäisi verkkokalvoillemme niin kylminä ja ikävinä, ainoina tiedonmurusina meille ja maailmalle, kuinka me pakolaisia kohtelemme ja kuinka he ovat onnistuneet aloittamaan integroitumisen yhteiskuntaamme.

Ajatelkaapa, mikä ihana, positiivinen ruiske se olisi väestöllemme ja rauhanomaiselle rinnakkainelolle, jos sisäministerimme tiedottaisi Twitterissä vaikkapa tähän tyyliin:

Olen miettinyt, mitä tehdään suomalaisille, jotka menettävät kansalaisuutensa. Heitähän tulee olemaan tuhansia, jos hallituksen kaavailut onnistuvat. Siis sellaisia, jotka ovat tehneet törkeitä raiskauksia.

Nythän ajatus on sellainen, että kansalaisuuden voisi menettää vain, jos henkilöllä on kaksoiskansalaisuus. Tällä on tietysti pyritty siihen, että päästään kurittamaan kovemmin epäinhimillisiä, tuskin edes täysin ihmisiä, jotka ovat tunkeutuneet maahamme muukalaismaista.

Hallitus on kuitenkin unohtanut, että todella monet jalosuomalaiset muuttavat nykyään muutamiksi vuosiksi muukalaismaihin töihin ja ottavat – vilpillisesti – toisen maan kansalaisuudenkin. Myös nämä ihmiset raiskailevat ja tekevät muita törkeitä rikoksia.

On tietysti väärin niitä jalosuomalaisia kohtaan, joilla ei ole kutsumusta muuttaa raukkamaisesti merten taa, että heillä ei tule olemaan oikeutta menettää kansalaisuuttaan. Tasa-arvo ei tässäkään toteutuisi.

Koska nyt kuitenkin kovasti näyttää siltä, että osalla suomalaisista tämä kohtalo tulee toteutumaan, on alettava suunnitella heidän loppusijoitustaan. Minne karkotetaan, kun ei ole olemassa toista kotimaata?

Ehdotan, että nämä tapaukset palautetaan Afganistaniin. Sinne Suomen viranomaisilla on jo selkeät rutiinit lähettää ihmisiä, jotka eivät ole maata nähneetkään ja se on hallituksemme mukaan turvallinen maa elää ja rakentaa uutta tulevaisuutta.

Finland’s immigration policy is inhumane If this is the case, what does it say about its integration program? 

A family of five minors and adults including both parents from Afghanistan left Finland most likely on Thursday after they found out this week that their appeal for asylum was rejected by the supreme administrative court. 

The family was devastated by the news and had one overriding worry about their situation in Finland as one family member asked with evident gloom in her voice: “Can they deport us back to Afghanistan?”

Accompanying the Afghan family’s dread about their future in Finland was the inhumane and heartless asylum and immigration policy, which was everywhere and so overpowering trying to shatter the hope of a vulnerable and poor family. 

Yes, I blame Prime Minister Juha Sipilä and the rest of the government, especially the Center Party and National Coalition Party in collusion with the Perussuomalaiset* and now Blue Reform party. They have morally corrupted our humanity and sense of fairness as a nation. 

These parties and their leaders are the ones dismantling this country piecemeal of its democracy and Nordic values. It is hypocritical and disingenuous to talk about social justice when our government and country act like an out-of-control Dr. Jekyll and Mr. Hyde to the suffering of others.  

I had spoken about a plan of action with the Afghan family and what we could do to help them to avoid deportation. It was too late. The following day I saw them received the following message below:

The last sentence, “we escap(e),” exposes the inhumanity of our asylum policy.

What are we supposed to tell these people? If we told them the truth we would tell them that Sipilä’s government doesn’t want these people to stay in Finland because they are Muslims from Afghanistan. 

There is, however, hope against the Islamophobic bullying so “normal” in Finland today. In April 2019, Finland holds parliamentary elections.

Let’s not forget the names and faces of the ministers, MPs, and parties that brought us to such a morally bankrupt juncture.  Yes, those ones, that constantly tell us lies about migrants and who won’t tell you too loudly that they want to keep Finland white and Christian. 

* The Perussuomalaiset (PS) party imploded on June 13 into two factions, the PS and New Alternative, which is now called Blue Reform. Despite the name changes, we believe that it is the same party in different clothing. Both factions are hostile to cultural diversity. One is more open about it while the other is more diplomatic.

A direct translation of Perussuomalaiset in English would be something like “basic” or “fundamental Finn.” Official translations of the Finnish name of the party, such as Finns Party or True Finns, promote in our opinion nativist nationalism and racism. We, therefore, at Migrant Tales prefer to use in our postings the Finnish name of the party once and after that the acronym PS.