An analysis piece in the Guardian looked at the international and local links that lead to the deadly incidents that led to the deaths Tof nine people in Hanau, Germany at the hands of a far-right killer.
Patrik Hermansson of Hope Not Hate, a UK-based far-right monitoring group, correctly warns us again of the danger of toxic anti-immigration rhetoric by far-right and populist groups.
“Part of the problem is that until now the German security community doesn’t seem to have been very good at dealing with the situation,” said Hermansson. “In some cases, extremists have had links with the police and the military.”
According to the Guardian, British investors claim that there are links “between British, German, and Nordic far-right groups.”
In Finland, there are already direct links of the far-right in parliament through the Perussuomalaiset (PS)* party and Nazi-spirited association, Suomen Sisu nevermind neo-Nazi groups like the banned Nordic Resistance Movement (PVL) and Pohjoinen Perinne (Nordic Tradition Group).
Apart from the close ties between the PS and neo-Nazi groups, the Soldiers of Odin are another far-right group masquerading in our country with impunity.
Being white and with the help of institutional racism, groups like the police and military are in danger in Finland of underestimating the far-right threat with the help of denial and cultural wise tales.
Writes the Anti-Hate Crime Organization Finland: “Demonizing groups like Muslims and labeling them as ‘an invasive species’ by a PS MP or spreading fear about how white Finns will become a minority in their country is the same type of poison [of racism and hate] that [Chancellor Angela] Merkel warned.”
Hatred and even violent rhetoric against Muslims, people of color, Jews, and other visible minorities has not unfortunately subsided but picked up in Finland.
Finland must get a grip on the threat the far-right and populist parties pose to our way of life. If we do nothing or too little as now, we will only have ourselves to blame if Hanau-style terrorism strikes our society.
Monet vaativat jälleen, että perussuomalaisia ei saisi sanoa rasisteiksi. Nämä sanojat ovat osittain samoja ”tolkun ihmisiä”, jotka ovat viimeiset kymmenen vuotta tolkuttaneet, että perussuomalaistenkin on saatava sanoa sanottavansa. Ovat saaneet. Maahanmuuttajat kärsivät, Suomi on tutkimustenkin mukaan Euroopan Unionin rasistisin maa ja keskusteluilmapiiri jopa eduskunnassa on myrkyttynyt.
On vaikea vastustaa rasismia, jos on kiellettyä kertoa, missä sitä esiintyy. Yleinen keskustelu hyvistä tavoista ja yhtäläisestä ihmisarvosta kuulostaa hyvin nopeasti hymistelyltä, jota kukaan ei jaksa lukea. Pitää olla konkretiaa.
Kauniin, hyvätapaisen keskustelun vaatiminen on sinällään hyvä asia. Nämä kauniisti keskustelevat ja hyvätapaiset ovat vain hyvin harvoin sellaisia, jotka alentuvat mukaan nettikeskusteluun rasistiryhmiin tai mihinkään edes oman kunnan ryhmään, jossa keskustelu äityy – niin kuin nykyään tapahtuu lähes jokaisessa nettikeskustelussa – rasistiseksi ja epämiellyttäväksi. On todella helppo olla moraalisesti tällaisen keskustelun yläpuolella, kirjoitella yleviä oman kuplan kesken Twitterissä ja unohtaa ihmiset, jotka ovat vuosia seisoneet vähemmistöjen rinnalla, puolustamassa heitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja yrittäneet tuoda esille sitä, millainen rasistinen älämölö Suomessa on käynnissä ja mihin se voi johtaa.
Kaikkein vähimmälle huomiolle jäävät itse uhrit. Rasismin kohteilla ei niinkään ole merkitystä, kunhan me suomalaiset saamme väitellä siitä, mikä on oikea tapa vastustaa rasismia.
Rasismin vastustajilla on ja on ollut myös tiedotustehtävä. On saatava välitettyä kaikille rasististen ja äärioikeistolaisten ehdokkaiden äänestäjille, millä tiellä puolueet ovat ja millaista vahinkoa he maallemme ovat jo nyt aiheuttaneet ja mitkä ovat heidän tavoitteensa. Tavallinen media kaunistelee, hymistelee ja jopa peittelee. On sellaisiakin toimittajia, jotka tahtovat edesauttaa äärioikeiston toimintaa. Twitterin hyvesignaloijat vähättelevät ja osallistuvat siten myös aiheesta kirjoittavien tutkijoiden vähättelyyn.
Poliisin, oikeuslaitoksen, tutkijoiden ja toimittajien maalittaminen, tummaihoisten lasten jatkuva kiusaaminen kouluissa, maahanmuuttajien syrjintä työhönotossa, työpaikoilla, liikennevälineissä – nämä ovat kaikki rasistien ja suurelta osin äärioikeistolaisten aktiivien ja heidän äänestäjiensä aikaansaannoksia. Eivät median nettijulkaisujen kommenttiosioissa ja Facebook ja Twitter-tileillään nimellä tai nimimerkillä järkyttävän rasistisia kommentteja kirjoittavat ihmiset ole tulleet ulkoavaruudesta. Mitä todennäköisimmin iso osa heistä äänestää perussuomalaisia, kokoomusta tai rasistisia pienpuolueita. Heidän joukossaan on paljon sellaisia, jotka eivät ole kuulleetkaan mistään rasismista eivätkä halua ymmärtää, mitä ovat tekemässä.
Tänä päivänä ei ole enää yhtäkään ihmistä, joka asettuu perussuomalaisten ehdokkaaksi tietämättä, että puolueen agendalla kaiken muun ylitse menee maahanmuuton, ja nimenomaan puoluejohdon vastenmielisinä pitämien maahanmuuttajien vastustaminen. Oletko koskaan kuullut yhdenkään perussuomalaisen kansanedustajan tuomitsevan sitä, kun joku toinen puolueen kansanedustaja fanittaa julkisesti kansanryhmää vastaan kiihottamisesta juuri tuomittua henkilöä, halventaa julkisesti poliisia, solvaa ja häiritsee tutkijoita ja toimittajia, kiusaa ja solvaa maahanmuuttajataustaisia henkilöitä? Harvassa ovat puuttumiset, kun taas tällaiset teot ovat jokapäiväisiä.
Miksi poliitikot eivät ole näitä tuominneet? Siksi, että tällaiset teot ovat olennainen osa puolueiden toimintaa ja/tai äänestäjien kalastelua. Ylin johtokaan ei niitä tuomitse, vaan pyrkii näyttämään esimerkkiä, kuinka nämä asiat kerrotaan siten, että vaikutus on yhtä ikävä, mutta syytekynnystä ei ylitetä.
Silakkaliikkeellä on hieno ja ymmärrettävä tarkoitus parantaa keskusteluilmapiiriä, olla leimaamatta ketään ja keskustella kohteliaasti. On kuitenkin suuri vaara, että rasisteja halaamalla tullaankin edistäneeksi rasismin leviämistä. Keskustelu rasisteja tukevien trollien kanssa johtaa nopeasti siihen, että alusta ei ole kaikille keskustelijoille turvallinen.
Suosittelen, että liike keskittyy konkreettiseen hyvän edistämiseen, mutta ei kiellä pahan olemassaoloa eikä jätä käyttämättä tiedotusmahdollisuuttaan. Siksi ehdotan, että hyvän, kohteliaan ja muut keskustelijat huomioivan keskustelun ja ryhmäytymisen ohella aletaan suunnitella ja toteuttaa konkreettisia projekteja, joilla edistetään vähemmistöryhmien tuntemusta ja rauhanomaista rinnakkaineloa. Ne voisivat aivan hyvin olla nettiprojekteja ja tarvittaessa kehittyä kohtaamisiksi myös reaalimaailmassa.
Ehdotuksia:
Rakas maahanmuuttajakaverini – tarinoita voimaannuttavista kohtaamisista uussuomalaisten kanssa.
Työpaikkaprojektit. Mitä jokainen silakka voisi tehdä työpaikallaan, jotta se muuttuisi mukavammaksi paikaksi ja rasismi jäisi pois kahvipöytäkeskusteluista. Tervehtivätkö kaikki siivoojaa ja etenkin somalisiivoojaa?
Suomen- ja ruotsinkielisten yhteiset jutut. Suomalaisten ja somalien yhteiset jutut. Keskustelua siitä, kuinka saatettaisiin koululaisryhmät enemmän puuhaamaan yhdessä.
Ota maahanmuuttaja töihin -kampanja.
Et saa puhua pahaa minun ystävästäni -kampanja.
Hyvänä esimerkkinä aikaisemmasta tällaisesta toiminnasta on nettikampanja, jonka toteutimme v. 2016 ja joka oli osoitus siitä, kuinka tärkeää on, että kovan työn uuteen maahan asettumisessa tehneet ihmiset saavat huomiota ja tunnustusta: https://www.facebook.com/ennenolinpakolainen/.
Missä ovat silakkaliikkeen maahanmuuttajat? Kun seuraavan kerran järjestetään suurtapaaminen, pyydetäänkö myös maahanmuuttajat mukaan?
Toivottavasti Silakoiden keskusteluryhmästä tulee turvallinen paikka nimenomaan maahanmuuttajille keskustella kohtaamastaan rasismista ja siitä, miten sitä saataisiin vähennettyä. Tämä asia on yhteinen ja se on tehtävä yhdessä kaikkien Suomen asukkaiden kanssa.
It is a positive sign that President Sauli Niinistö, who has been no friend of cultural diversity in the past, speaks out against the rise of anti-Semitism and racism in Finland on the formal opening of parliament on Wednesday, according to Yle News.
He said: There are signs of anti-Semitism and racism being on the rise, unfortunately also in Finland,” he said. “We must be resolute in opposing them. They do not deserve any foothold in our society.”
And added: “Hate speech, too, generates a myriad of emotions in its targets, from shame to hatred.”
While it is encouraging that President Niinistö has awoken to the threat that racism and hate speech pose in Finland, one hopes that it isn’t too late to change course.
Even if the president didn’t mention any names of parties, analysts saw that he was pointing to the Perussuomalaiset (PS)* party.
Another matter that is interesting to note in his speech is that while he mentioned anti-Semitism, he did not say anything about an ever-growing social ill called Islamophobia.
Anti-Islam racism has such a foothold in Finland that it helps minor parties like the PS over a decade ago to become the biggest opposition party today.
Racism is a threat in Finland, irrespective of who the victim is. It is a good matter that President Niinistö finally understands the gravity of the problem.
Migrant Tales insight:A few days ago, I got an email from Mehdi Ghasemi, a postdoctoral fellow at the University of Tampere and Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS). He says that he’s working on a project that aims to increase the “visibility, readability, and research on immigrant authors in Finland.”
His latest book, Opening Boundaries: “Toward Finnish Heterolinational Literatures,” is an anthology by twenty-four immigrant authors living in Finland from sixteen different nationalities in ten different languages.
Opening Boundaries: Toward Finnish Heterolinational Literatures is a part of our project, entitled “Toward a More Inclusive and Comprehensive Finnish Literature,” conducted at the Finnish Literature Society (SKS) and the University of Tampere during 2018-2019. The anthology includes some literary outputs by twenty-four immigrant authors, living in Finland from sixteen different nationalities, and their works in ten different languages make this collection multilingual. However, for the sake of readability, the translation of some of their works in Finnish or English has been offered.
This cross-cultural collection of texts demonstrates the emergence and growth of new heterogeneous, multicultural and multilingual literatures within the Finnish literary canon. This anthology is also an indication of our cultural and literary activities, which, if appreciated, can further grow and enrich the Finnish literary canon. In that case, the literary works produced by immigrant authors in Finland not only diversify the narratives, languages, themes and genres of Finnish literature, but also add to the literary credits of their host society. This would pave the way for the celebration of ethnorelativism and recognition of all authors, regardless of their races and languages, involved actively to promote Finnish literature. Since immigrant authors reside in Finland, they usually take their subjects from the Finnish society, history, culture, language and literature, mix them with their transnational and transcultural experiences and eventually offer a body of literature, which proffers different insights and transforms Finnish literature in both form and content.
In many schools where there are people from different cultural and ethnic backgrounds, they may be asked to participate in “cultural events” where the pupils are obliged to represent their perceived country and or culture.
Is this ok? Is the problem too much emphasis on “us” and “them?”
One matter that gets lost or forgotten in these types of cultural events is if the non-white pupil considers Finland his or her home country.
Certainly, the pupil does not aim to be white but be himself a fully-fledged member of this society under his or her own cultural and ethnic terms.
By emphasizing “us” versus “them” we are excluding and reinforcing that these people are of “foreign background” and belong to some abstract culture they have only experienced through their parents.
In some cases, these cultural events may turn out to be forums to reinforce our stereotypes of our culture and of others.
These cultural events arranged at schools are a reflection of the prejudices and the place non-white people have in our society.
Let’s stop with this racist nonsense and ask non-white pupils to tell about their home country, which is Finland.
On July 19, Hussein tweets from India: “Was yesterday’s tweet update too much for you? Let me be more concrete. All of the Perussuomalaiset and their voters/supporters are racists. Yes i said it. Do you need proof? Look at your history and how you were elected as Finland’s second-biggest party [in parliament].”
Nyt kun Silakka-liikkeessä kovasti pohditaan, saako politiikkaa vastustaa siten, että mainitaan, kuka sitä vastustettavaa politiikkaa tekee, jäin jälleen miettimään sitä, kuinka helpolla meillä media ja poliitikkokollegat päästävät rasistiset tyhjänpuhujat. Suomen media puhuu kyllä suorin sanoin ruotsalaispuolueista ja niiden johtajista rasistisina, mutta Jussi Halla-aho saa lähinnä vain kunnioittavia kyselyitä siitä, kuinka sitä maasta heittämistä sitten oikein pitäisi hoitaa.
Toimittaja Kreeta Karvala kehui kerran televisiokeskustelussa, että Jussi Halla-aho on niin valtiomiesmäinen. Valtiomies – mies jonka poliittinen toiminta perustuu vihapuheeseen ja typeriin heittoihin islamista ja muslimeista! Tällaisille toimijoille pitäisi yhteistuumin osoittaa, että heidän käytöstään ei voi hyväksyä ja heidän kanssaan ei tehdä yhteistyötä. Meidän poliitikkomme tuntuvat vain miettivän, kuinka heidän kanssaan voisi tehdä yhteistyötä niin, että paha menisi heidän piikkiinsä, mutta oma puolue porskuttaisi.
Olimme puolisoni kanssa niitä hyvin harvoja tavallisia kansalaisia, jotka varhaisessa vaiheessa, heti vuoden 2011 ikävän vaalituloksen jälkeen, ryhtyivät julkisesti nostamaan esille Halla-ahon puheiden vahingollisuutta. Helsingin Sanomien ja muun median kommenttiosioista poistettiin kommentti heti, jos uskaltautui rasistista politiikkaa kommentoidessa mainitsemaan Halla-ahon tai Soinin nimeltä. Uuden Suomen Puheenvuorossa ilmestymisemme oli järkytys, siellä oltiin totuttu vapaaseen maahanmuuttajavastaiseen agitointiin. Hyvin pian selvisi, että Halla-aholla ei ollut mitään asiallista sanottavaa oman agendansa puolesta.
Tästä esimerkkinä on kommentti, jonka ”Mestari” kohdisti minuun ja puolisooni eräässä Uuden Suomen Puheenvuoron blogin kommenttiosiossa 28.6.2013. Tarkoitus oli keskustella perussuomalaisen viestinnän ongelmallisuudesta:
”Härköset ovat hupaisa pariskunta. Ajattelen joskus hihitellen heidän perhe-elämäänsä, jossa persut näytellevät melko suurta roolia. Härkösten taistelusta persuja vastaan saisi hyvän sarjakuvan johonkin perhelehteen.”
ja vastaukseni siihen: ”Oooo, itse “Mestari” valistaa kasvonsa pienen Härkösen pariskunnan päälle ja lausuu julki tuomionsa. Ei kai tästä nyt vain seuraa, että koko hommelifoorumin pikkuväki alkaa syytää samaa persukakkaa päällemme? Odotettavissa lienee myös, että joukko rohkeita vasalleja ilmestyy nimimerkillä suosittelemaan tätä äärimmäisen älykästä kommenttia.”
Halla-aho varmisti, että jotain seuraamuksia tällaisesta röyhkeydestä tulisi: ”Tämä on jännittävä päivä Härkösen perheen muutenkin jännittävässä elämässä. Itse Halla-aho kommentoi samassa ketjussa. Ehkä hommelifoorumilaiset vielä lähettävät illan kuluessa ihan oikean Vihapostin. Huh.”
Tuliko postia? Totta kai tuli, mutta ei me välitetty niistä.
Eeppiseksi kommentointi meni helmikuussa 2014, kun Halla-aho kävi häiritsemässä Abdirahim Husseinia Facebookissa ja ajatteli olevansa kannattajakuntansa tukemana turvassa. Halla-aho joutui kiipeliin ja ihailijan tarjoama apu: ”Reija Härkönen, kiihotutko kovastikin sanoistasi?” siivitti Jussin näinkin lennokkaaseen kommentointiin: ”Taitaa tulla pyykkipäivä Härkösen perheessä.” Sen, mitä siitä sitten seurasi, voit lukea blogistani täältä: Toimittajat, kuka pelkää Halla-ahoa?
Huhtikuussa 2015 osallistuimme tuolloiseen uutuuteen, vaalitenttiin yksityishenkilön, Facebook-tuttavan, kotona Helsingissä. Helsingin Sanomat teki jutun tilaisuudesta ja kas, Halla-aholla oli jälleen tarvetta osoittaa sormella Härkösiä: ”Jorma Härkösen vetämä vaalipaneeli, johon osallistuvat Ozan Yanar, Husu Hussein ja Veronika Honkasalo? Sehän on ihan eeppistä. Reijakin vilahtaa taustalla.”
Poimin tähän kommentteja, joita Jussi sai kannattajistaan kirvoitettua:
“Miten tommosista “turhakkeista” kuten Härköset tehdään julkkiksia?”
“Härköset tekevät karhunpalveluksen noille ehdokkaille. Ei niitä kukaan enään ota vakavasti jos hengailevat Härkösten kanssa. Jos heitä nyt enään pitkään aikaan kukaan vakavasti on ottanutkaan.”
“Tupailta Härkösillä, Hesarikin paikalla.”
“Koko bändi nimetty yksinkertaisemmin: Yks somali, turkkilainen, pari härköstä ja joku outo nainen jonka ajatusmaailma ei ole tältä planeetalta”
“Siellä on varmasti mukavat rinkirunkaukset ? hienoa että suvakit ovat näin “suvakkeja””
“Minä tässä keväällä hiljensin Reijan Usarissa asiallisella, mutta hapokkaalla asiasisällöllä. Laitoin viestin perään muutaman uutislinkin ja Optulan 501-sivuisen mamututkimuksen sillä seurauksella, että täti ensinnäkin poisti viestini ja parin päivän päästä sain elinikäisen porttikiellon Usariin.
Reija ja Jorma Härkönen ovat pariskunta, joka rajoittelee sananvapautta US-blogeissa, järjestelee bannauksia ja toimivat kuten ainakin kunnon politrukit ennen vanhaan N-liitossa. Haiskahtaa aivan mielipidetukokselta, kun on HS:kin mukana. Jatkakoon vaan kissan silityksiä, jos sillä saadaan Suomen poliittistaloudelliset asiat järjestykseen? – Tuskin.”
Tuleva kansanedustajakin mielistelee mestariaan: Mika Raatikainen: “Hihhii….kiva poppoo. Nerot koolla.”
Eikö olekin valtiomiesmäistä! Kun Halla-aholla on ollut aikaa tähän tyyliin seurata ja yrittää hiljentää vähäpätöisiä, tuntemattomia, poliittista keskustelua käyviä yksityisiä kansalaisia, se osoittaa, että hän joko ei uskaltaudu kunnolliseen debattiin toisten poliitikoiden kanssa tai toiset poliittiset toimijat eivät uskalla tai halua haastaa häntä. Vaalikeskusteluissa tämä tulee esiin siten, että kun Jussi nieleskelee talouskysymykseen vastaukseksi mediassa jonkun usein toistetun väittämän, vaikkapa että meidän on saatava vientiyritykset kilpailukykyisiksi, orpot ja sipilät toistavat vuorollaan: ”Juuri niin kuin Halla-aho sanoi…”
Ei riitä se, että kansalaisliikkeet ja aktiiviset kansalaiset pitävät esillä fasistisen ja rasistisen politiikan ongelmakohtia ja vuosia jatkuneen agitoinnin vaikutusta maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin integroitua. Se on myös poliitikkojen tehtävä. Myös Kokoomuksen kannattajien pitäisi ankarasti miettiä, mitä oikein ovat tekemässä, kun sallivat puolueeltaan flirttailun tällaisten toimijoiden kanssa. Halla-ahon salonkikelpoistaminen ja pystyssä piteleminen, kun esitetään oikeita, oikeaan politiikkaan liittyviä kysymyksiä, johtavat vain siihen, että hän saa vuodesta toiseen jatkaa rasistista toimintaa.
Media ei Halla-ahoa haasta, media kaipaa häneltä vain mahdollisimman törkeitä kommentteja, jotta saadaan lehdykälle näkyvyyttä. Ja sitten on se kiltti media, naistenlehdet, jotka ilmeisesti pyynnöstä tekevät parin vuoden välein artikkelin rakkaudesta ja ydinperheestä, jossa Jussi on isä aurinkoinen ja tiskaa. Tehdäänkö muista poliitikoista tällaisia rakkauden vuosipäivityksiä? Miksi ei?
Älkää kuitenkaan luulko, että se riittää, että ette sano mitään muita puolueita vastaan. Sanotte te kuitenkin, kun on vaalitaistelu päällä ja keskustellaan taloudesta. Jakautuminen on jo tapahtunut. Ei riitä, että ei ole mitään mieltä. On asetuttava ihmisyyden ja ihmisten puolelle ja osoitettava se sanoin ja teoin. Sitoutumattomankin kuuluu sanoa, että ei hyväksy rasistista kielenkäyttöä.
Ei riitä se, kun pieniä tummaihoisia lapsia raa’asti kiusataan, että sanotte, että meillä on koulutuslupaus ja kiva koulu -projekti. Meidän on opittava vastaamaan juuri silloin, sillä hetkellä, että tämä lapsi on yksi meistä, yksi minun lapsistani enkä salli sitä, että häntä kohdellaan rasistisesti. Meidän on ymmärrettävä se, että meidän pelkomme siitä, että tuhma rasistisetä tulee ja lähettää meille rumia viestejä, on aivan mitätöntä silloin kun toisaalla on kysymys lapsen koko identiteetistä ja pärjäämisestä tässä somassa maassamme.
Valitettavasti ihmisen vieteistä yksi voimakkaimmista, ahneus, on se, joka rasististakin politiikkaa vie eteenpäin. Keskivertomedia sortuu helposti rasistisen tai rasisteja kutkuttelevan artikkelin tai otsikon väsäämiseen. On paljon mediaseksikkäämpää olla vähän pahis, kuin muistutella yhtäläisestä ihmisarvosta. Tolkun setämiehet Twitterissä sohivat mehiläispesään omilla usutuksillaan, yleensä vain saadakseen vähän huomiota. Ahneutta sekin.
Ahneutta sekin on, ahneutta osoittaa omaa hyvyyttä, kun kiltit tädit aina ilmestyvät raaintakin rasismia tuomitsevaan keskusteluun sanomaan: ”Voin kuvitella, mitä kaikkea ikävää tuonkin ihmisen elämässä on ollut ja kuinka paha olo hänellä on”. Kyllä, niinhän se voi olla, mutta paha olo ei tee meistä syyntakeettomia. Sosiaalitoimen avun ohjaaminen syrjäytyville on tärkeää, mutta se pitää nostaa esille erikseen. Ihmisen vihaisuuden ja katkeruuden purkamiselle ei pidä antaa hyväksyttyä reittiä muukalaisten mustamaalaamisessa ja pahoinpitelyssä. Ihmisillä ei luonnostaan ole sellaisia viralta pannun pääministerin mainitsemia ”oikeutettuja pelkoja” jotka oikeuttavat ulkomaalaisten, vaan ei kotimaisten raiskausten sairaalloiseen pelkoon. Rasismin ei saa antaa olla keino hankkia kansansuosiota, ei millään poliittisen hierarkian tasolla.
On tietysti jaloa ajatella, että kun ollaan vaan hyviä toisillemme, niin kaikki on hyvin. Se ei vain toimi silloin, kun on ihmisiä, jotka valitsevat välineekseen pahan ja jotka elävät kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Ahneus voittaa tässäkin kohtaa. Ja toisaalta hyvin voivan enemmistön välinpitämättömyys.
Rasismin vastustaminen on positiivista. Meidän pitää osata sanoa omille poliitikoillemme, että emme halua toisten ihmisten vastustamista, vaan sellaista politiikkaa, joka tuo kaikille ihmisryhmille hyvää.
Nyt kun joukkovoimaa on kertymässä rasismia ja fasismia vastaan, olisi hyvä, että joukot astuisivat esiin mukaan ottavan, ihmistä kunnioittavan politiikan puolesta. Uusi hallitus on jo osin sillä tiellä – annetaan sellaisille pyrkimyksille tukea ja voimaa! Suomen pitää olla turvapaikka meille kaikille.
Italian Sardiini-liike syntyi protestiksi Matteo Salvinin eriarvoistavaa politiikkaa vastaan
The Finnish media should stop using a bazooka to kill an ant.
Is the Finnish media fair when it reports about migrants and minorities like Muslims? Is its reporting biased and unbalanced?The Oulu sexual assault cases and the debate surrounding the al-Hol are the latest examples.
Certainly, State Broadcasting Company Yle’s coverage of the Oulu sexual assault cases is a low point and an example of overkill. From November 27 to February 13 is a case in point. Back then, the state-owned broadcaster published a whopping 77 stories on the topic. On January 14, Yle published 13 stories about the issue.
Not only did the media cover the story disproportionately, but politicians and even the police poured fuel on the flames of suspicion and racism. Matters got so bad that Muslims feared to go to the city center and were barred by the city of Oulu from visiting child-care centers and elementary schools.
Even if the media, politicians and the police suggested that the sexual assaults of Oulu pointed to an epidemic, only eight were convicted.
Another example of overkill by the Finnish media is the repatriation of some 30 children, and possibly their mothers to Finland.
Helsingin Sanomat published 36 stories that dealt with the al-Hol camp in Syria. Source: Helsingin Sanomat.
Just like in the stories written about Oulu cases earlier this year, Yle published 71 stories during twenty days (December 2-21), with Helsingin Sanomat publishing 36. The average number of stories that Yle and Helsingin Sanomat published daily was 3.5 and 1.8 stories, respectively.
The most active day for Yle was December 19, when it published 11 stories, and for Helsingin Sanomat it was December 17 and 16, when it published six stories a day apiece.
Considering that Finland does have good journalists like Jessica Aro and the country scores second on the World Press Freedom Index after Norway, I wonder where the Finnish media would stand on its coverage of minorities like Muslims?
The top-six countries on the World Press Freedom Index, Norway, Finland, Sweden, Holland, Denmark, and Switzerland, are inflicted by social ills like Islamophobia. Add to the latter the underwhelming size of minorities working as staffers, and we can decipher why media coverage is biased and unbalanced.
Considering that 16% of Helsinki’s population is not white Finnish, Helsingin Sanomat appears to not have a single journalist who is a minority and a full-time staffer. Source: Helsingin Sanoamt.
How do we get more balanced and less biased reporting of minorities? One important step would be to hire more journalists who don’t have only a white perspective of society.
“Mielestäni kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on sanonut, että näitä (al-Holin suomalaisia) lapsia ei pidä auttaa, jos se tarkoittaa näiden äitien auttamista. Hallituksen linja lähtee siitä, että nämä lapset, joista monet ovat alle viisivuotiaita, taaperoita, päiväkoti-ikäisiä lapsia, heitä pitää auttaa, lapsen etu pitää olla ensisijainen. Tämä ei ole kokoomuksen linja, ja minun mielestäni kokoomuksen linja on tässä suhteessa väärä.
Toinen asia. jota olen peräänkuuluttanut ja josta meidän hallituksemme tulee kyllä pitämään kiinni on se että kunnioitetaan meidän oikeusvaltiotamme, sitä että meillä on vallan kolmijako-oppi. Hallitus, eduskunta, poliitikot tekevät poliittisia linjauksia, poliittisia päätöksiä, mutta me emme tee päätöksiä yksilöiden hengestä ja elämästä, me emme tee päätöksiä yksilötasolla. Se on sitten viranomaisten tehtävä, joilla se toimivaltuus on. Mielestäni tästä pitää pitää kiinni. Olin aika ihmeissäni siitä, että kokoomuksen suunnalta tämä erittäin voimakkaasti kyseenalaistettiin ja sanottiin, että hallitus piilottelee virkamiesten selän takana. Näinhän ei ole. Meillä on oikeusvaltiorakenteet ja niistä kaikissa tilanteissa pitää kiinni.”
