Positiivisesti, mutta napakasti!

Positiivisen kautta

Yhdessäolon puolesta

Oman kielen puolesta

Oman kulttuurin harjoittamisen puolesta

Ihmisten puolesta

Vähemmistöjen puolesta

Syrjäytettyjen puolesta

Turvallisen lapsuuden puolesta

Puolesta

Älkää kuitenkaan luulko, että se riittää, että ette sano mitään muita puolueita vastaan. Sanotte te kuitenkin, kun on vaalitaistelu päällä ja keskustellaan taloudesta. Jakautuminen on jo tapahtunut. Ei riitä, että ei ole mitään mieltä. On asetuttava ihmisyyden ja ihmisten puolelle ja osoitettava se sanoin ja teoin. Sitoutumattomankin kuuluu sanoa, että ei hyväksy rasistista kielenkäyttöä.

Ei riitä se, kun pieniä tummaihoisia lapsia raa’asti kiusataan, että sanotte, että meillä on koulutuslupaus ja kiva koulu -projekti. Meidän on opittava vastaamaan juuri silloin, sillä hetkellä, että tämä lapsi on yksi meistä, yksi minun lapsistani enkä salli sitä, että häntä kohdellaan rasistisesti. Meidän on ymmärrettävä se, että meidän pelkomme siitä, että tuhma rasistisetä tulee ja lähettää meille rumia viestejä, on aivan mitätöntä silloin kun toisaalla on kysymys lapsen koko identiteetistä ja pärjäämisestä tässä somassa maassamme.

Valitettavasti ihmisen vieteistä yksi voimakkaimmista, ahneus, on se, joka rasististakin politiikkaa vie eteenpäin. Keskivertomedia sortuu helposti rasistisen tai rasisteja kutkuttelevan artikkelin tai otsikon väsäämiseen. On paljon mediaseksikkäämpää olla vähän pahis, kuin muistutella yhtäläisestä ihmisarvosta. Tolkun setämiehet Twitterissä sohivat mehiläispesään omilla usutuksillaan, yleensä vain saadakseen vähän huomiota. Ahneutta sekin.

Ahneutta sekin on, ahneutta osoittaa omaa hyvyyttä, kun kiltit tädit aina ilmestyvät raaintakin rasismia tuomitsevaan keskusteluun sanomaan: ”Voin kuvitella, mitä kaikkea ikävää tuonkin ihmisen elämässä on ollut ja kuinka paha olo hänellä on”. Kyllä, niinhän se voi olla, mutta paha olo ei tee meistä syyntakeettomia. Sosiaalitoimen avun ohjaaminen syrjäytyville on tärkeää, mutta se pitää nostaa esille erikseen. Ihmisen vihaisuuden ja katkeruuden purkamiselle ei pidä antaa hyväksyttyä reittiä muukalaisten mustamaalaamisessa ja pahoinpitelyssä. Ihmisillä ei luonnostaan ole sellaisia viralta pannun pääministerin mainitsemia ”oikeutettuja pelkoja” jotka oikeuttavat ulkomaalaisten, vaan ei kotimaisten raiskausten sairaalloiseen pelkoon. Rasismin ei saa antaa olla keino hankkia kansansuosiota, ei millään poliittisen hierarkian tasolla.

On tietysti jaloa ajatella, että kun ollaan vaan hyviä toisillemme, niin kaikki on hyvin. Se ei vain toimi silloin, kun on ihmisiä, jotka valitsevat välineekseen pahan ja jotka elävät kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Ahneus voittaa tässäkin kohtaa. Ja toisaalta hyvin voivan enemmistön välinpitämättömyys.

Rasismin vastustaminen on positiivista. Meidän pitää osata sanoa omille poliitikoillemme, että emme halua toisten ihmisten vastustamista, vaan sellaista politiikkaa, joka tuo kaikille ihmisryhmille hyvää.

Nyt kun joukkovoimaa on kertymässä rasismia ja fasismia vastaan, olisi hyvä, että joukot astuisivat esiin mukaan ottavan, ihmistä kunnioittavan politiikan puolesta. Uusi hallitus on jo osin sillä tiellä – annetaan sellaisille pyrkimyksille tukea ja voimaa! Suomen pitää olla turvapaikka meille kaikille.