Migrant Tales little emagazine
Category: All categories
Haluatko rakastaa, tehdä työtä ja elää tavallista perhe-elämää?
Korona-aika on osoittanut oppositiopuolueiden kykenemättömyyden ajatella kansan hyvinvointia ja ihmisten oikeuksista tärkeintä, oikeutta elämään. Oppositiopoliitikot eivät siksi nyt keksi mitään avauksia, joilla olisi tarkoitus. Kun hallituksen koronapolitiikka on pääosin onnistunutta, on vaikea asiaperusteilla löytää mitään arvosteltavaakaan. Ainoa, mitä oppositiolta päivästä toiseen eduskunnassa kuulemme on se, että lentokentältä päästettiin ihmiset matkustamaan koteihinsa.
Galluppien myötä herää toivoo, että kokoomus tai edes kokoomuksen äänestäjät huomaisivat, että nykykokoomus on ajautunut väärille teille. Taloudesta huolehtiminen ei ole koskaan hyvinvointivaltiossa merkinnyt pelkästään yritysvaltaa ja laput silmillä omaisuuden haalimista. Mahdollisuuksien tasa-arvo on ennen merkinnyt, että kaikille annetaan, tarvittaessa järjestetään, mahdollisuus.
Kun kokoomus seuraavassa puoluekokouksessaan valitsee puolueelle johdon, olisi tarkkaan katsottava, mitä on tyrkyllä puolueväen nuoremmasta päästä.
Huomasin, että Elina Lepomäki halajaa varapuheenjohtajaksi. Olen aiemmin kiinnittänyt huomiota Lepomäen rasismia huokuvaan kirjoitukseen vaalien 2011 alla. https://reijaharkonen.com/2016/04/10/kokoomuksen-aatteellinen-hallakausi/
Nyt nostan esille yhden kommentin ja Lepomäen vastauksen siihen tuon kirjoituksen herättämässä keskustelussa Uuden Suomen Puheenvuorossa 27.9.2010.
Petri Kivikangas kyselee Lepomäeltä:
Herääkin kysymys: mitä pitäisi tehdä?
Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi.
- Jatketaan entiseen malliin ja “kuollaan pois” kulttuurillisessa mielessä
- Pyritään torjumaan islamisaatio rajoittamalla muslimitaustaisten maahanmuuttoa, ja nostamalla kantaväestön syntyvyyttä.
Euroopan valtapuolueet ovat tällä hetkellä vielä enimmäkseen vaihtoehto 1:n kannalla, muutamia harvoja poikkeuksia (esim. Sveitsi) lukuunottamatta. Vaihtoehto 2. on poliittisesti äärimmäisen epäkorrekti, kuten Ruotsinkin vaalit osoittivat. Vaihtoehto 2. on myös erittäin vaikea toteuttaa, sillä syntyvyyden nostaminen ei ole mikään helppo tehtävä. Kylmä fakta kuitenkin on, että vain lisääntymiskykyiset kansat selviävät.
Maahanmuuton rajoittaminen voi kenties hidastaa länsimaisen sivilisaation tuhoutumista, mutta todellinen muutos edellyttää syntyvyyden nostamista.
ja Lepomäki vastaa:
Kakkoskohtaasi: Mielestäni ensimmäinen teko olisi ainakin alkaa rajoittaa sosiaalivaltiota. Tällä hetkellä länsimaiset valtiot tukevat sekä tyhjäntoimittamista että lisääntymistä erityisesti matalan ansiotason perheissä (oli etninen tausta mikä hyvänsä). Yhteiskunnan pitäisi kannustaa toimeliaisuuteen.
Jos valtion kustannuksella elämisen mahdollisuuksia rajoitettaisiin, se vähentäisi automaattisesti myös sellaisten ihmisten maahanmuuttoa, joilla ei ole aikomustakaan työllistyä ja sitä kautta integroitua uuteen kotimaahansa.
Mielestäni kantaväestön supistuminen ei ole akuutein ongelma – voimme muokata yhteiskuntarakenteemme (alkaen eläkejärjestelmästä http://elinalepomaki.fi/ajatukset/elakejarjestelma-vaatii-taysremontin-j…) sellaiseksi, ettei se edellytä kaikissa olosuhteissa pyramidin muotoista väestörakennetta. Kansakunnan säilymisen kannalta syntyvyydenkin on toki jollain aikavälillä käännyttävä takaisin edes “säilyttävälle” tasolle, joka joidenkin arvioiden mukaan on 2,1 lasta per nainen. Siihen on olemassa eri ratkaisuja ja palaan niihin seuraavassa kirjoituksessa.
Eiväthän nuo Lepomäen ajatukset vähääkään poikkea perussuomalaisesta valtavirrasta. Näiden ajatusten turvin Lepomäki pyrki ja pääsi kansanedustajaksi. Kun nuorisojärjestön varapuheenjohtaja Saul Schubak pari vuotta myöhemmin puhui samasta asiasta samoin ajatuksin käyttäen termiä ”heikompi aines”, hän joutui eroamaan varapuheenjohtajan paikalta, mutta jatkaa edelleen puolueessa. Elina Lepomäki on saanut jatkaa politiikkaansa ylistettynä nuorisoprinsessana.
Toivottavasti kokoomuslaiset miettivät nyt tarkkaan, mikä on uudessa maailmanjärjestyksessä heidän paikkansa.
Taistelevatko he yhä ankarasti oman viiteryhmänsä varallisuuden keskittämisestä entistä pienemmälle osalle kansasta, rakentavat muurit villojensa ympärille ja jatkavat grillausta Cheekin vanhojen levyjen tahdissa tanssien?
Vai onko sittenkin oikeistopolitiikassakin mahdollista ottaa huomioon ilmastonmuutos, tulevat pandemiat ja vesipula ja keskittyä selviytymiseen yhdessä, myös vähäosaisista huolta pitäen?
Perhe-elämä ja lapset kuuluvat kaikkien tavoiteltaviksi, jos se heistä hyvältä ajatukselta tuntuu. Myös heillä, jotka joskus tulevaisuudessa ehkä joutuvat työttömiksi, sairastuvat tai menettävät puolisonsa, on nyt oikeus unelmoida perheestä, seurustella ja jättää ehkäisy. On yhä lupa rakastua villisti ja haluta lapsi rakastamansa ihmisen kanssa, vaikka omakotitalo Westendissä ei koskaan olisi edes unelmissa. Ja yhä on totta se, että kaikilla meillä ihmisillä on perustavaa laatua oleva tarve pärjätä, elättää itsemme ja perheemme työtä tehden ja ahertaen. Etnisestä taustasta riippumatta, TIETYSTI!
Niitä kokoomuksen kannattajia, jotka ajattelevat, että asia on näin, kehotan harkitsemaan muiden puolueiden äänestämistä.
On väitetty, että meillä ei ole nyt varaa hyvinvointivaltioon. Sodan jälkeen meillä ei ollut mitään, mutta hyvinvointivaltion me yhdessä rakensimme.
Facebook (Holokauistin Uhrien Muisto ry): Ilkivaltaa Haminan juutalaisella hautausmaalla
Sanaton.
Two white Finn suspects held in police custody for Somali Finn youth death
THIS STORY WAS UPDATED
UPDATED (3.5): What happened and led to the death of a Somali Finn? Where do we go from here?
UPDATED (29.4): Who killed the 18-year-old Somali Finn? Was it a hate crime or not?
An 18-year-old youth was killed by two suspects Sunday at 10.30 pm at the Kannelmäki train station of Helsinki, according to a statement by the Helsinki Police. The two suspects are allegedly skinheads and stabbed the victim, who is a Somali Finn, eight times.
The police did not confirm by midday the ethnic background of the victim or the suspects.
The family of the young victim, who was the eldest child, suffered another death when their newborn child died at birth.
The 18-year-old victim.
An interesting matter to watch from the case is how long it will take for the police to determine if what happened was a hate crime or not.
One Somali Finn told Migrant Tales that there are two versions of what led to the death of the young man. One of these is that it was a gang fight and the other was that he was attacked and killed by two skinheads.
Some are asking as well how the media and police would react if the victim were a white Finn and the suspects to members of Finland’s racialized community.
Migrant Tales will continue to update readers when new news is available.
Thank you, Christian Thibault, for the heads-up.
Un golpe de estado hace 44 años que cambió nuestras vidas para siempre
Hoy, el 24 de marzo, hace 44 años que la Argentina vivió su pesadilla más larga después de un golpe de estado que cambió el país para siempre, pero que nos dió también una promesa: ¡nunca más!
Uno de los héroes de la guerra sucia (1976-83) fueron, indudablemente, los padres y familiares que sufrieron la desgracia de la pérdida y la desaparición de sus hijes.
Las fotos en esta nota fueron tomadas en agosto de 1983 cuando el pueblo argentino repudió la autoamnistía que se autoproclamó el gobierno de facto.
Estoy sumamente orgulloso de ser una pequeña parte de ese movimiento social que jamás abandonaré y olvidaré especialmente cada 24 de marzo.
Facebook Danilo Canguçu: Racism on the International Day for the Elimination of Racial Discrimination
Migrant Tales insight: I got in touch with Danilo Canguçu, whom I thanked for bringing to public attention what had happened after being harassed in a racist manner. He did the right thing, and others should follow his example. Since public authorities too often only offer lip service instead of action in fighting racist abuse, we need to raise our voices when this occurs.
Danilo said he will file charges to the police and get in touch with Helsingin Uutiset if the woman who harassed him and his friends is employed by that community paper.
Helsingin Uutiset, like other ones in the same league, is known for their biased reporting that is sometimes racist. Since they have no subscribers, they are dependent on ads to finance their newspaper.
Turkulainen, a community paper owned by Etelä-Suomen Media, which owns Helsingin Uutiset, published a sensationalist story and headline in 2017: “A shocking figure from the beginning of the year: Rape crime grew by over 400% in Turku compared previously.”
But wait a minute. The “over-400%” claim is based on a figure of 4 suspected cases in 2016 compared with 21 in the first quarter of 2017.
When I called the editor of Turkulainen, to ask him if this is fair and ethical journalism.
“Don’t you understand that we need to attract advertisers!” he said justifying the headline
Community newspapers are some of the worst examples of unethical and biased journalism in Finland.
______________________________________________________________________________
EN ESPAÑOL
“TODOS USTEDES DEBERÍAN VOLVER A SUS PAÍSES, USTEDES NUNCA SERÁN DUEÑOS DE ESTE PAÍS!”
El Día Internacional para Eliminación de la Discriminación Racial fue ayer, 21 de Marzo. Este mismo día, mis amigos y yo – todos extranjeros – vivimos el ataque más racista que ya vi sufrí en Finlandia.
Era cerca de las cinco y media de la tarde y el sol brillaba. Nosotros tres estabamos yendo a “visitar” a una amiga quien recién llegaba de Brasil. Queríamos verla y recibir unos regalos que nos trajo. Para mí, dos ediciones de mi revista favorita, revista piauí, mayoritariamente sobre política y un aire fresco en tiempos de Bolsonaro. Para mi amiga, roomate y también Brasileña, un libro: “Ideas para adiar el fin del mundo”, de Ailton Krenak. El tercer amigo, Francés-Canadiense, nos condujo con su carro y también participó del encuentro.
Yo dije que la “visitamos” porque no entramos en su apartamento ubicado cerca a la estación de metro en Kontula: Estábamos parados en el andén (primer piso), mientras le hablábamos. Ella estaba en el balcón (en el tercer piso) en quarentena. Sus padres están en el grupo de riesgo del Coronavirus. Los tres estaban encerrados en el balcón de vidrio.
Ella empacó nuestra literatura en una bolsa plástica, la amarró con una cuerda y – como las trenzas de Rapunzel – el conocimento llegó hasta nosotros. Nos reímos. Compartimos nuestros sentimientos sobre la quarentena, sobre el aterrisaje del virus en Brasil – aquí no nos reímos para nada – etc. Estábamos hablando en Portugués, nuestra lengua materna. Somos orgullosos de hablarla y nos sentimos seguros de usarla en Helsinki, en Finlandia, en Europa. O por lo menos nos sentíamos.
Por la derecha, una mujer en sus 40 apareció. Ella tenía un carrito-caja lleno del periódico Helsingin Uutiset. Cuando pasó por nosotros, habló en Finés de una manera muy agresiva y superior. Yo no hablo Finés pero mis amigos sí, así como el padre de mi amiga – por lo menos un poquito. Entonces entendí que decía que olía mal (‘Hyi haisee’) mientras pasaba por nosotros. Uno de mis amigos respondió, ironicamente, en Finés: “Guau, eres muy inteligente!”. La señorita de la entrega, en su camino de entrada al edificio de mi amiga, nos miró y escupió en el piso, de una manera bastante obvia. Mientras tanto, afuera, mis amigos traducían qué había dicho ella y estábamos en choque.
La señorita salió diciendo – o casi gritando – más palabras de odio hacia nosotros. Mis dos amigos respondían también en Finés. Yo empecé a responderle en Inglés – de pronto no debería haberlo hecho. Sentí (y todavía lo siento) que a veces estaba siendo agresivo – no como ella. Ella entró en el edificio al lado. Intentando entender qué pasaba, nuestros ojos hablaban más mientras nuestros pensamentos corrían dentro de nuestras cabezas. Mi roomate tuvo una idea: “Yo voy a coger uno de los periódicos de allá”. Yo tuve otra: “Alistaré mi cámara para cuando regrese ella”. Con el periódico escondido bajo la chaqueta de mi amiga y mi teléfono listo para grabar, la señorita salió del segundo edificio.
Sí, más palabras agresivas. “Yo te estoy grabando!”, grité. Ella vino hacia nosotros diciendo “Qué derechos tienes de filmar una empleada?”. Yo tenía miedo. Nosotros teníamos miedo. Yo pensé que ella cogería mi celular y lo tiraría en la nieve. Mi roomate pensó que ella nos iba a golpear. No sé qué pensaba nuestro tercer amigo pero estaba aterrorizado, riéndose desconfortablemente. Ella siguió gritándonos: “Ustedes nunca serán Fineses”. Ella señaló su dedo hacia mi amiga y dijo: “Eres una prostituta y una drogadicta” mientras pasaba el indice por la garganta, como quien corta un cuello. “Todos ustedes deberían volver a su país, ustedes nunca serán dueños de esta tierra!” – la frase ecoaba por la calle vacía. Ella se alejó de nosotros, todavía gritando. Yo empecé a gritarle: “Chao! Vete!”.
Nosotros, los seis, separados por tres pisos y el coronavirus, vivimos el evento más racista de nuestra vida en Finlandia. Pensábamos que estábamos seguros pero cuando eres inmigrante, tienes que acordarte todos los días: tú siempre estás en el grupo de riesgo.
Twitter FRA director Michael O’Flaherty: Coronavirus is also a human rights question
Now, as far-right parties aim to capitalize on the coronavirus with the help of fake news, we must stay vigilant to challenge their sinister and selfish aims.
We saw this happen in Finland on Yle’s A-talk when Perussuomalaiset* MP Riikka Purra claimed that a hospital was washing and using disposable equipment.
“I have received information from a hospital that they wash disposable equipment,” she tweeted, declining to say who her source is. state her source.
Purra’s claim that she cannot reveal her source is an old tactic even used by US President Donald Trump playbook: “There’s that guy who told me…” “I’ve a very nice friend who told me…” “Many beautiful experts told me…”…etc. [1]
In the face of fake news and claims by opportunist and irresponsible påoliticians, EU Fundamental Rights Agency (FRA) director Michael O’Flaherty has an important message below.
[1] Thank you Albert Furgenstin for the tip.
NoHateFinland: Rashid and Sobia commemorate the International Day for the Elimination of Racial Discrimination
On this date of March 21, 1960, the police in Sharpeville, South Africa, opened fire on a group of peaceful protestors demonstrating against that country’s apartheid laws. In commemoration of the 69 people that were killed on that day, the United Nations called on in 1966 the international community to intensify its efforts to banish all forms of racial discrimination.
Despite celebrating this important day, there is still a lot of work to be done.
About two years and a half ago on February 23 in the Helsinki suburb of Vantaa, a Pakistani man was brutally attacked by three young white Finnish youths.
Writes the Helsinki Times: “Assailants inflicted 20-30 stab wounds on the victim using knives and other edged weapons. His lips were also cut and was stabbed near the eye. Fortunately, the victim was transferred to the hospital urgently and underwent major surgery. Although still in ICU [intensive care unit] and in critical condition with severe injuries, his situation is not life-threatening anymore, and he has regained consciousness.”
Much to the amazement of the family and other NGOs, the police did not consider what happened to Rashid a hate crime.
“The police called us the following day after what happened to my husband,” said the wife of the victim. “The first question I asked the police if it was a hate crime. They said it wasn’t because the suspects were intoxicated.”
The three youths received 9.5-year prison sentences each after they raised the charges in April from attempted manslaughter to attempted murder.
What does this day, The International Day for the Elimination of Racism, mean to Rashid and Sobia?
“We left our own country, our people, and family to live in peace in a foreign land, but this horrible matter happened to Rashid and us,” she explained.
Sobia said that apart from having a profound economic, social, and psychological impact on their lives today, the family has not recovered from what happened. “It made us lose trust in Finland as a safe country,” she added.
Sobia states that she and her husband continue to get suspicious looks from strangers when they are in public.
“You can tell when you are not wanted because some people give you angry looks,” she said. “And this is because you may have dark hair and don’t look like them.”
What happened to Rashid and the rest of his family after that February evening shows that only one day to celebrate the elimination of racism is not enough.
It is also a reminder that racism can strike at you.
See the original post on NoHateFinland.org here.
PS MP Purra is as phony as the fake news she maliciously spreads
Populists like Perussuomalaiset MP Riikka Purra are desperate for attention in the face of the coronavirus pandemic because fewer are interested in their Islamophobia broken record.
MP Purra, who is also the PS’ first vice president, pulled a fast one on Yle’s A-talk by stating that she has doubts about Finland’s health infrastructure. “I have received information from a hospital that they wash disposable equipment,” she tweeted, declining to say who her source is. state her source.
If she were speaking the truth, she’d get in touch with health authorities to investigate the claim.
This will, supposedly, not happen because it is spreading fake news.
The I-can’t-disclose-the-source comment by Purra is one of the oldest tricks in the book. Since her statement instills fear among the population, such fake news should be strongly condemned.
The PS is worried about their standings in opinion polls since the coronavirus pandemic has overtaken their mostly exaggerated and fake news about the threat of migrants.
Karjalainen: Luottavatko vähemmistöt Suomen mediaan?
Tämä kirjoitus ilmestyi Karjalaisissa 15.3.
