Euroopassa on poikkeustilanne. Suomi Pohjolan perillä toivoo salaa, että solmittuja sopimuksia tulkitaan niin, että muut maat hoitavat jutun, estävät mutavyöryn ja suomalaiset saavat itse nautiskella tämän maan houkuttelevista vetovoimatekijöistä.
Jos nyt todennäköiseltä näyttävän pakolaismäärän vastaanottaminen on maallemme suunnaton ongelma, niin minkä kuvan se antaa yhteiskuntamme kyvystä suoriutua poikkeustilanteista yleensä? Mitäpä jos maatamme kohtaisi iso katastrofi, luonnonvoimien tai ihmisen aiheuttama. Kuinka pitkään silloin pitäisi keskustella siitä, pidetäänkö huolta ihmisistä, vai neuvotellaanko niiden kanssa, jotka eivät halua yhteisiä voimia ja varoja käytettävän väärien ihmisten hyväksi. Pitäisikö kauankin kuunnella kyselyjä siitä, ovatko Itä-Suomesta katastrofin keskeltä pakoon lähteneet ihan tosissaan, vai halajavatko vain lähemmäksi Ruotsin laivoja ja Helsingin sushiravintoloita asumaan? Ja entä jos ne radikalisoituvat pääkaupunkiseudun erilaisessa kulttuurissa? Ja mitenköhän se on, tulisiko silloinkin valtakunnan ylimmältä taholta sellainen julkinen arvelu, että joillakin niistä on pahat mielessä, vaikka eräät eivät kuulemma sitä halua uskoa.
Continue reading “Reija Härkönen: Armoa, presidentti Niinistö”







