Mikä saa monet suomalaiset miehet kuvittelemaan, että riittää, kun he vain ovat miehiä? Kuinka pitkälle kantaa vaikkapa sellainen perussuomalaisuus, että hoohakkaraisena ollaan avustajatätien ohjauksessa Euroopan parlamentissa tai persu penkissä istutaan kunnanvaltuustojen kokouksissa antamatta mitään panosta yhteisten asioiden hoitamiseen? Mistä lähtien suomalaiset ovat alkaneet olla halukkaita jättämään hallinnon ääliöiden käsiin?
Kovasti ällistyttävät myös nämä ukkelit, joita ei ilmastonmuutos pelota, mutta siihen äärimmäisen hyvin perehtynyt ja koko sielunsa voimalla kamppailuun lähtenyt ruotsalaistyttö pelottaa.
Naisten johtama hallitus on myös nostanut setämiesten säärikarvat pystyyn. En ole koskaan nähnyt vastaavaa ulinaa heikosta, keskustelukyvyttömästä ja epäpätevästä hallituksesta, kun neljän vuoden hallitustyöstä on tehty pari kuukautta. Hallituksen naisten yhteinen saunominen sattui suomalaiseen sieluun syvälle. Yhden naisministerin englannin kielen ääntämyksen kehuminenkin aiheutti närkästystä, onhan suomalaisten miesten kökköenglanti ihan yhtä tärkeää!
Näyttäisi myös siltä, että meillä Me too -kampanja aiheuttaa muuta maailmaa enemmän vastareaktioita ja puistatuksia. Asia yritetään painaa villaisella ja unohtaa, ettei miehille vain tulisi paha mieli. Miksi ei keskustella enemmän siitä, miten poikien ja miesten on lupa naisia lähestyä? Luulisi, että tällaiset asiat opitaan jo omissa perheissä, mutta onkohan sitä kaikissa perheissä koskaan opittu ja onko nykyään niin, että oppi tulee sosiaalisesta mediasta? Pitäisikö peruskouluissa järjestää käytös- ja kosiskelukursseja?
Monet muistavat Napakymppi nimisen1980-luvulla suositun TV-ohjelman, jossa neiti tai herra X valitsevat itselleen kumppanin palkintomatkalle. Järjestään tuossa ohjelmassa olivat naiset ihan fiksun oloisia, mutta suurin osa miehistä kömpelöitä ja kummallisia. En ollut itse edes tunnistanut tätä asiaa, ennen kuin tuolloinen puolalainen esimieheni kysyi, mistä tämä johtuu. Muualta tullut näki selkeämmin eron muun maailman miehiin. Miksi Suomessa miehet keskimäärin ovat niin paljon naisia hömelömpiä?
Tähän samaan rytäkkään on vielä nostettava ns. Incel-miehet. Meillä on Hommaforum ja moni muu sosiaalisen median alusta pullollaan miehiä, jotka valittelevat naisettomuuttaan. Väistämättä on syntynyt sellainen vaikutelma, että naiskatkeruuttaan purkavat miehet ovat juuri niitä samoja, jotka vihaavat myös vammaisia, vähemmistöjä, feministejä, ”vasemmistolaisia”, eli lähes kaikkea muuta, kuin itseään. Tai ehkä sittenkin eniten itseään ja sitä peitellään käymällä somessa riekkumassa naisten kirjoitusten kommenttiosioissa ja huutamassa rajoja kiinni, jotta muut miehet eivät saisi meidän naisia.
Yhtenä mallina nettimouhuajille on toiminut rasistien ”mestari”, joka on kertonut nuoruuden huonosta naismäihästä ja nyt näyttää esimerkkiä, että naisia kyllä piisaa, kun on valtaa ja tunnettuutta. Ja sitä taas saa vähemmälläkin karismalla, kun osaa oikealla tavalla vihata ja kiihottaa muitakin surkimuksia vihaamaan. Kuka kertoisi heille, että sellaisiin miehiin takertuvat naiset ovat hyvin pieni vähemmistö? Erityisen kiihkeän vihan kohde nettinulikoille ovat vierasmaalaisen miehen valinneet naiset. Tuleeko vihaajille koskaan mieleen, että kohteliaisuus ja toisen huomioon ottaminen ovat saattaneet viedä naiselta jalat alta?
Miksi meillä ajatellaan, että maaseudun poikien ei tarvitsekaan muuta osata, kuin tarttua pyssyynsä ja luikkia metsään kuuntelemaan korpikuusien kuiskintaa? Miksi juuri meillä murrosikä tarkoittaa sitä, että poikalapsen ei tarvitse tervehtiä, katsoa silmiin tai edes vastata, kun kysytään? Jo valmiiksi umpimielisessä maassa ollaan monessa perheessä vain alistuttu siihen, että nuori tuijottaa tietokoneen ruutua yöt pitkät ja käy yhteisissä tiloissa vain hakemassa virvoitusjuomansa. Pitäisihän olla selvää, että murrosikäiset pojat pidetään mukana perheen ja suvun normaaleissa toimissa ja hyvät käytöstavat kuuluvat etenkin heille, joiden hormonitoiminta vilkastuu. On maita, joissa IT-nörtit ja autonasentajat hallitsevat normaalin kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa ja osaavat vaikkapa kaupassa pyytää anteeksi, jos vahingossa tönäisevät toista ihmistä.
Mitä meillä on tehty poikien eristäytymiselle? Syrjäytymisen ehkäiseminen oli yksi presidentti Niinistön kampanjan kärjistä jo ensimmäisellä presidenttikaudella. Missä ovat pyhät puheet nyt? On käsketty maahanmuuttajien pitää huolta omistaan. Kuinka on käynyt meidän omille? Nyhjöttävätkö jotkut tietokoneen ääressä peräkammareissa ja vuodattavat naisettomuuden tuskaansa ja vieraanpelkoansa vastaanottavaisille vihakanaville? Sieltäkö tulee se sakki, joka äänestää vaaleissa mahdollisimman törkeää öykkäriä? Miksi he eivät ole mukana yhteiskunnassa oppimassa tavoille? Ei tämä ole rahasta kiinni, vaan välittämisestä.
