Mehdi Hasan on Trump:

Abdirahim Husu Hussein on the Perussuomalaiset.*

Enrique Tessieri on the Perussuomalaiset:


Mehdi Hasan on Trump:

Abdirahim Husu Hussein on the Perussuomalaiset.*

Enrique Tessieri on the Perussuomalaiset:


One of the reasons why racism has lifted its head with so much confidence in Finland is the far-right Perussuomalaiset (PS)* party, which leads in the polls. If social ills like far-right populism and racism are threats to society, why does it gain ground?
One of the reasons, I believe, is naivety. They believe that the way to end racism in Finland is to hit it with a soft stick. Such a strategy will not make racism go away but strengthen it.
Those believing in Hollywood endings to racism are white people who don’t experience racism but speak on behalf of those that do.

Kenneth Sikorski, a writer who has written a lot about antisemitism and radical Islam in Finland, was quoted in the Jerusalem Post as stating that the approach to the latter issues is “extremely blue-eyed.”
“Successive Finnish governments could be accurately described as extremely ‘blue-eyed,’ especially during the last decade or so in their relations with Iran,” he said. “Part of the problem seems to lie with Finnish politicians who truly believe that having a dialogue – any dialogue, regardless of who is on the opposite side of the table – is better than having no dialogue at all. So you can easily end up with the equivalent of a businessman trying to reach an agreement with Al Capone.”

It’s time to smell the coffee: Far-right parties that are racist and populist are a threat to our Nordic way of life.


Lue alkuperäinen kirjoitus tästä.
One of the reasons why so many integration courses are a failure is because those teaching them to believe that teaching “culture” and “adaption” are simple matters that any person can do.
Wrong.
In 2008, I came up with this adaption guide for Russians who move to the Kymenlaakso region. Have perceptions changed since then?
Those who study culture like sociologists and anthropologists understand that culture is a complex matter.
Even so, it appears that in Finland, anyone who is a teacher no matter how many prejudices – or tools to understand the latter – can teach migrants how to integrate in Finland.
Thus the aim is not to integrate but in most of cases to assimilate (one-way adaption).
Note: Finland has good teachers who understand cultural sensitivity and have come to grips with their white fragility and society’s racism and prejudices.
Here are some of the questions I have about those who teach integration courses to migrants:
Any answers?
See also:
*Kotoutiminen is the Finnish term for integration.
Perussuomalaisten esittämillä toimilla maahanmuuton kustannukset kasvaisivat. Toimet ovat myös ristiriidassa puolueen kovien maahanmuuttotavoitteiden kanssa eikä niillä ratkaistaisi kansainvälisen siirtolaisuuden ongelmia.

Kirjoitin viikko sitten blogissani perussuomalaisten talouspolitiikasta. Totesin puolueen ohjelmiin ja vaihtoehtobudjettiin nojaten, että perussuomalaisten ehdotukset ovat täynnä virheitä ja ristiriidassa puolueen julkilausumien tavoitteiden kanssa. Lisäksi esitin, että perussuomalaisten talouspoliittinen linja suosii hyväosaisia ja on suomalaisessa poliittisessa kentässä oikeaa äärilaitaa.
Kirjoituksessa arvioin myös, että perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissaan esittämät leikkaukset maahanmuuton kustannuksiin ovat toteutuskelvottomia. Tässä kirjoituksessa käsittelen aihetta tarkemmin. Keskityn humanitaariseen maahanmuuttoon, jota perussuomalaiset erityisesti kritisoivat ohjelmissaan.
Mitä on humanitaarinen maahanmuutto?
Humanitaarisella maahanmuutolla tarkoitetaan perussuomalaisten ohjelmissa muuttoliikettä, joka perustuu kansainvälisiin pakolaissopimuksiin ja ihmisoikeuksiin. Yleisemmin tätä kansainvälisiin sääntöihin perustuvaa järjestelmää kutsutaan kansainväliseksi suojeluksi. Sen piiriin luetaan Suomessa (1) pakolaiset, (2) kotimaassaan vaaraan joutuvat niin kutsuttua toissijaista suojelua saavat sekä (3) perheenyhdistämisen kautta heidän jälkeensä Suomeen saapuneet.
Pakolaisia on kahta lajia. Kiintiöpakolaiset ovat saaneet kansainvälisiin sopimuksiin perustuvan pakolaisstatuksen Yhdistyneiden kansankuntien (YK) pakolaisjärjestö UNHCR:lta jo ennen Suomeen saapumistaan. Toinen ryhmä ovat Suomeen omatoimisesti saapuneet, jotka ovat hakeneet täällä turvapaikkaa ja sen myös saaneet Suomen laissa ja kansainvälisissä sopimuksissa määrätyin perustein.
Humanitaarisesta maahanmuutosta erotetaan muun muassa taloudellisista syistä johtuva maahanmuutto, jolloin oleskelulupa perustuu työntekoon, opiskeluun tai yrittämiseen Suomessa. Lisäksi oleskeluluvan voi saada esimerkiksi Suomessa asuvan perheenjäsen tai täällä oleskeleva ihmiskaupan uhri. EU-kansalaiset, pohjoismaalaiset ja sveitsiläiset voivat oleskella perustellusta syystä (esim. työ, opiskelu, yrittäminen) Suomessa pysyvästi ilman lupaa, mutta yli kolmen kuukauden oleskelu edellyttää rekisteröitymistä täällä.
Valtaosa Suomeen tulevista maahanmuuttajista – noin 90 prosenttia – tulee tänne työn, opiskelun tai perheen vuoksi. Vuonna 2018 ensimmäisen oleskeluluvan sai näillä perustein noin 22 000 henkilöä ja täällä rekisteröityi 8 749 EU-kansalaista. Myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa sai samana vuonna 2 576 henkilöä. Lisäksi Suomeen saapui 750 kiintiöpakolaista. Perussuomalaiset on siis nostanut tikun nokkaan ilmiön, joka koskee vain muutamia tuhansia ihmisiä vuosittain.
Perussuomalaiset ja humanitaarinen maahanmuutto
Humanitaarinen maahanmuutto perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomessa myös perustuslakiin. Sopimuksiin sitoutumiselle on vahvat perusteet, joita käsittelen tarkemmin kirjoituksen lopussa. Niistä huolimatta tavoite perussuomalaisten ”maahanmuuttopolitiikassa on lopettaa kokonaan humanitaarisista syistä tapahtuva maahantulo ja siirtää painopiste paikan päällä auttamiseen”. Humanitaarisen maahanmuuton lopettamista on vaatinut myös puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho.
Perussuomalaisten esittämät toimet ovat ristiriidassa sen kovien puheiden kanssa. Puolueen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa ei esitetä irtautumista kansainvälisistä pakolaissopimuksista ja ihmisoikeuksista, vaikka se olisi ainut vaihtoehto humanitaarisen maahanmuuton lopettamiseen.
Perussuomalaisten budjettikuri on sekin kummallista. Vaihtoehtobudjetissaan puolue olisi leikannut maahanmuuton ja kotouttamisen kustannuksista tänä vuonna 85 prosenttia eli 315 miljoonaa euroa. Todellisuudessa puolueen ehdotukset todennäköisesti kasvattaisivat maahanmuuton kustannuksia. Leikkaussumma voisi olla realistinen vain, jos perussuomalaiset esittäisi keinot Suomeen saapuvien maahanmuuttajien määrän vähentämiseksi murto-osaan nykyisestä, sillä Suomen on pakko käsitellä tänne saapuvien turvapaikanhakijoiden hakemukset ja järjestettävä turvapaikka kotimaassaan vainotuille.
Perussuomalaiset ei kuitenkaan esitä yhtään sellaista toimenpidettä, jolla Suomeen saapuvien maahanmuuttajien määrä olennaisesti laskisi. Sen sijaan se esittää keinoina kustannusten vähentämiseen (1) turvapaikanhakijoille myönnettävien oleskelulupien määräaikojen lyhentämistä, (2) kielteistä turvapaikkapäätöstä seuraavaa säilöönottoa, (3) perheenyhdistämisten rajoittamista, (4) kansalaisuuden saannin vaikeuttamista sekä (5) kielteisten turvapaikkapäätösten vuoksi palautettavien ihmisten vastaanottamista edellytyksenä kehitysavulle. (6) Pakolaiskiintiön puolue olisi pitänyt viime vuoden tasolla, mikä olisi säästänyt vain vähän – 0,9 miljoonaa euroa.
Näillä keinoilla maahanmuuton kustannukset uhkaisivat päinvastoin kasvaa. Oleskelulupien lyhentäminen lisäisi hakemusten määrää ja viranomaisten kustannuksia, kun uusintahakemukset lisääntyisivät ja viranomaisten olisi pakko seurata jatkuvasti sitä, tapahtuuko jo myönnetyn turvapaikan perusteissa muutoksia (esim. muuttuuko kotivaltion turvallisuustilanne yksittäisen ihmisen kohdalla). Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden välitön säilöönotto (siirtäminen suljettuun vankilan kaltaiseen keskukseen) taas voisi maksaa satoja miljoonia euroja.
Kansalaisuuden saannin vaikeuttamisella ei euroja säästetä. Jopa kantasuomalaisiin kohdistuva perheenyhdistämisen vaikeuttaminen olisi inhimillisesti raskasta, eikä sillä voisi saada suuria säästöjä. Jo nyt ulkomaalaisten perheenyhdistämisissä edellytetään yleensä sitä, että hakijan toimeentulo on turvattu esimerkiksi Suomessa oleskeluluvan saaneen perheenjäsenen palkkatulojen avulla.
Perussuomalaisten esittämiä leikkauksia voitaisiin kenties osittain toteuttaa siltä osin, kun ne kohdistuvat työperäiseen maahanmuuttoon ja maahanmuuttajien kotouttamiseen. Vaikka perussuomalaisten päähuomio on humanitaarisessa maahanmuutossa se rajaisi siis myös työperäisiä muuttoja. Siksi puolueen toimet todennäköisesti heikentäisivät Suomen taloutta, sillä nimenomaisesti panostuksilla työperäiseen maahanmuuttoon ja kotouttamiseen vahvistetaan tutkimusten mukaan taloutta.
Perussuomalaiset siis lisäisi maahanmuuttopolitiikallaan suomalaisten veronmaksajien kustannuksia ja heikentäisi maan taloutta. Samalla puolue sanoo siirtävänsä humanitaarisen avun painopistettä paikan päällä auttamiseen. Tähän se ei varaa kuitenkaan senttiäkään tai esitä keinoja sen toteuttamiseen. Päinvastoin, puolue leikkaisi 300 miljoonaa euroa kehitysavusta, joka heikentäisi mahdollisuuksia auttaa kriisimaissa.
Turvapaikkahakemusten käsittelystä ja hakijoiden oleskelusta syntyy luonnollisesti kustannuksia. Niiden vähentämiseen ei ole helppoja keinoja. Tämän osoittaa osaltaan se, että kustannuksia on yritetty vähentää viime vuosina rajaamalla perussuomalaisten vaatimuksesta turvapaikanhakijoiden oikeusapua ja turvapaikkapäätösten valitusaikoja. Se on johtanut valitus- ja käsittelykierrosten lisääntymiseen ja sitä kautta pidempiin käsittelyaikoihin. Seurauksena maahanmuuton kustannukset ovat lisääntyneet. Samalla virheellisten päätösten määrä on kasvanut, mikä heikentää ihmisten oikeusturvaa ja pahimmillaan vaarantaa heidän henkensä.
Perussuomalaiset ei siis esitä keinoja, joita puolueen kovien maahanmuuttopuheiden toteuttaminen vaatisi. Se on kenties ottanut opikseen omalta edelliseltä hallituskaudeltaan, jolloin perussuomalaisten aiempi ehdotus maahanmuuttajien työmarkkinatuen leikkauksesta karahti perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten turvaamaan yhdenvertaisuusperiaatteeseen: Tuolloin eduskunnan perustuslakivaliokunta ei löytänyt hyväksyttävää perustetta sille, että yhtä kansanryhmää olisi syrjitty pelkästään alkuperänsä vuoksi.
Puheissa esitettyjen helppojen ratkaisujen ja vaatimattomien konkreettisten esitysten välinen ristiriita on tyypillistä populistipuolueille. Perussuomalaiset antaa ymmärtää, että se lopettaisi humanitaarisen maahanmuuton, sillä siitä aiheutuvat kustannukset ovat suomalaisten hyvinvoinnin tiellä. Tosiasiassa puolue ei esitä keinoja kustannusten leikkaamiseen, joten maahanmuuttajien ja kantaväestön vastakkainasettelu on vailla pohjaa. Tällainen tyhjään puheeseen nojaava vastakkainasettelu on kuitenkin jo itsessään haitallista, kun se voi lisätä ennakkoluuloja kansanryhmiä kohtaan ja heikentää suomalaisten luottamusta toisiinsa.
Mihin humanitaarinen maahanmuutto perustuu?
Humanitaarista maahanmuuttoa kritisoidessaan perussuomalaiset sivuuttaa täysin sen, että kansainväliselle suojelulle on väkevät perusteet. Suomessa humanitaarinen maahanmuutto perustuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, joiden sisältö on viety myös perustuslakiin ja muuhun lainsäädäntöön. Keskeisin sopimus on Geneven vuoden 1951 pakolaissopimus, mutta oikeus hakea ja saada turvapaikka sisältyi jo YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen vuonna 1948 (14 art.).
Ihmisoikeuksien historia juontaa kauemmas, mutta ihmisoikeuksien julistuksen taustalla olivat toisen maailmansodan ja sitä edeltävien vuosien kauhut – erityisesti natsi-Saksan terrori ja rikokset ihmisyyttä vastaan. Julistuksen synnyttämisessä olivat keskeisessä roolissa sodan voittaneet länsivallat, jotka halusivat suojella ihmisiä hirmuhallinnoilta. Esimerkiksi Neuvostoliitto pidättäytyi äänestämästä julistuksesta YK:ssa.
Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, jotka kuuluvat kaikille ihmisille näiden kotimaasta riippumatta. Niitä ei voida antaa eikä ottaa pois. Ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: (1) kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin (KP-oikeudet), (2) taloudellisiin ja sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin (TSS-oikeudet) ja (3) kollektiivioikeuksiin (täällä lisätietoa ihmisoikeuksista).
KP-oikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus inhimilliseen kohteluun sekä ajattelun- ja yhdistysvapaus. TSS-oikeuksiin kuuluu oikeus työhön, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja tyydyttävään elintasoon. Kollektiivioikeus on esimerkiksi oikeus terveelliseen ympäristöön.
Oikeus hakea turvapaikkaa ja saada se edellytysten täyttyessä on ihmisoikeuksien ytimessä, sillä turvapaikan saaminen mahdollistaa ihmisarvoisen elämän jatkamisen esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisoikeuksia loukkaava naapurivaltio miehittää toisen maan ja vainoaa sen kansalaisia.
Suomessa tällainen uhka oli todellinen toisessa maailmansodassa, jolloin Suomesta lähetettiin noin 70 000 lasta sotaa pakoon Ruotsiin ja Tanskaan. Mikään sopimus ei velvoittanut Ruotsia ja Tanskaa ottamaan lapsia vastaan eli päätös perustui tuolloin vapaaehtoiseen humanitaarisuuteen.
Humanitaarinen maahanmuutto on myös suomalaisten etu
Suomi on omilla päätöksillään liittynyt kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka velvoittavat Suomen ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita. Myös EU-jäsenyys edellyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista. Sopimuksiin on sitouduttu siksi, että niiden on katsottu olevan Suomen etu. Niillä on kiinnitytty myös läntiseen arvoyhteisöön.
Ihmisoikeudet ovat viimeinen vakuutus silloin, kun kollaat pettävät eikä valtio enää pysty edistämään kansalaistensa oikeuksia. Siksi Suomen kaltaisen pienen maan, joka ei pysty kaikissa tilanteissa yksin puolustautumaan, kannattaa pitää omalla panoksellaan yllä kansainvälistä järjestelmää.
Mahdollisuus hakea turvapaikkaa ja saada se edellytysten täyttyessä on ikään kuin varaventtiili, joka hillitsee epätoivoa ja suojaa vakavammilta ongelmilta. Ihmiselle se on vakuutus, joka antaa tyrannien vainoamille mahdollisuuden päästä turvaan ja puhua kokemuksistaan. Ilman mahdollisuutta turvapaikaan kotimaassaan vainottujen vaihtoehtoja olisivat vaikeneminen ja pakeneminen. Tai sitten he joutuisivat kohtaamaan väkivaltaa ja terroria tai turvautumaan niihin itse.
On myös hyvä huomata, etteivät kansainväliset sopimukset velvoita ottamaan ketään perusteetta. Ne velvoittavat vain käsittelemään turvapaikkahakemukset reilusti. Pakolaisasema on myönnettävä vain heille, joita vainotaan kotimaassa esimerkiksi syntyperän, uskonnon tai mielipiteiden vuoksi. Esimerkiksi Suomessa vuonna 2018 jätetystä 6 788 turvapaikkahakemuksesta hyväksyttiin 38 prosenttia.
Pakolaissopimus asettaa pelisäännöt ja velvoittaa muitakin maita, mikä pienentää myös riskiä Suomeen kohdistuvasta hallitsemattomasta siirtolaisuudesta. Kansainvälisen turvapaikkajärjestelmä ei kuitenkaan toimi tällä hetkellä millään muotoa täydellisesti, joten sen kritisoimiselle on vankat perusteet. Esimerkiksi EU:ssa valtaosa turvapaikanhakijoista on tullut viime vuosina Italiaan ja Kreikkaan, joissa on syystäkin turhaannuttu jäsenmaiden kyvyttömyyteen sopia taakanjaosta. Kansainvälinen yhteisö ei ole löytänyt kestävää ratkaisua myöskään Syyrian tilanteeseen, vaikka muuttoliike sieltä Eurooppaan on Turkin kanssa tehdyn sopimuksen vuoksi rauhoittunut murto-osaan huippuvuodesta 2015. Ratkaisematon tilanne synnyttää inhimillistä kärsimystä ja epätoivoa, jotka luovat sijaa ääriajattelulle ja terrorismille.
Riskeihin kannattaa suhtautua vakavasti myös täällä, sillä Suomella on yli 2 000 kilometriä EU:n ulkorajaa, jonka sulkeminen täysin on mahdotonta. Esimerkiksi Ukrainan tilanteen kärjistyminen voisi siirtää painetta etelästä EU:n itärajalle ja näkyä myös Suomessa. Pidemmällä aikavälillä esimerkiksi ilmastonmuutos tai elinympäristöjen tuhoutuminen voivat synnyttää uuden siirtolaisaallon. Kansainvälisen luontopaneelin IPBESin tutkijat ovat arvioineet, että jopa sadat miljoonat ihmiset voivat joutua jättämään kotinsa niiden vuoksi lähivuosikymmeninä. Sen rinnalla vuoden 2015 siirtolaiskriisissä runsas miljoona Eurooppaan saapunutta voi jäädä alkusoitoksi.
Lopuksi
Perussuomalaiset esittää maahanmuuton ongelmiin vain lyhytnäköisiä toimia, joilla lisättäisiin suomalaisten veronmaksajien kustannuksia. Puolue ei esitä mitään keinoja kansainvälisen turvapaikkajärjestelmän keskeisten ongelmien korjaamiseen ja Suomen riskien vähentämiseen.
Ongelmien ratkaisu onnistuu vain yhteistyössä muiden maiden kanssa. Vaalimalla kansainvälisestä turvapaikkajärjestelmää ja ihmisoikeuksia lisätään suomalaisten turvallisuutta ja vakuutetaan meidät pahimman varalle. Se kannattaa pelkästään itsekkäistä syistä.
Pienentääkseen riskiä masinoidusta siirtolaisvirrasta Suomen kannattaa tukea ratkaisuja, joissa pakolaisia autetaan heidän kotimaissaan tai niiden lähellä, sekä puututaan ongelmien juurisyihin, kuten ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Se edellyttää väistämättä sitä, että Suomi kantaa oman osuutensa ottamalla vastaan pakolaisleireiltä kiintiöpakolaisia, antamalla kehitysapua ja tukemalla humanitaarisista kriiseistä selviämistä esimerkiksi lähettämällä apua kriisikohteisiin.
* Kirjoittaja seuraa erityisavustajana veropolitiikkaa SDP:n ministeriryhmässä

Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Perussuomalaiset (PS)* First Vice-President, MP and ethnonationalist alarmist Riikka Purra is at it again. In her latest tirade, she blames the government of Prime Minister Sanna Marin for looking the other way concerning the exploitation of migrants in the labor market.

If we want to understand why Purra and other PS politicians want to raise a fuss about this type of exploitation, one matter is for sure: It has nothing to do with helping migrants in the labor market.
The PS believes that migrants come to Finland and work for lower-than-average salaries, thus driving down wages paid to white Finns.
Instead of blaming migrants, why don’t parties like the PS state that the authorities and unions should do everything possible to protect the rights of migrants in the labor markets?
They don’t because it is the same argument they use for Muslim women: We want to prohibit such women from using Muslim attire because we want to “liberate” them.
Nothing could be further from the truth. The last matter that Purra and her ilk want is to “liberate” Muslim women so their whitewashing process can begin. The same goes for migrant labor rights.

One matter is clear: Opinion polls, which place the Perussuomalaiset (PS)* as the most popular party, have not only encouraged the party’s far-right stance but given it the hubris to spread and implant with its hatred social ills like racism.
Finland is, alas waking up to the threat of the PS.
In his New Year’s speech, President Sauli Niinstö pointed the finger at Halla-aho’s party, which prompted a knee-jerk reaction from the PS’ head. He stated that the president should mind his own business.
“Online shaming and hate speech are new concepts in public debate,” said President Niinistö. “However, our legislator has been far-sighted. For example, incitement to ethnic hatred and offenses against personal reputation, dignity or privacy of the individual are already criminalized by law.”
Halla-aho, who was convicted for ethnic agitation and breaching the sanctity of religion in 2012, wants to scrap Finland’s hate-speech laws.
One of the least-acknowledged ideological love affairs written in the Finnish media is the relationship between the PS and Danish People’s Party.
That is why it should not come to any surprise that Halla-aho said in Politiken, one of Denmark’s most important dailies, that he’s not interested in becoming a minister or even prime minister. The only reason why he is in politics is to change the “scheme and system” of the way Finland’s immigration policy operates.
The aim is clear: Halla-aho and the PS want to turn Finland into one of the EU’s most restrictive countries concerning Muslim and non-EU immigrants, especially from the Middle East and Africa.

Reading code is one way of understanding what the PS has up its sleeve.
Even if the PS has a long-range plan to adopt the Islamophobic policies and mindset of Denmark, it explains why Halla-aho is hellbent on changing permanently “the thinking and system” of Finland’s present immigration policy.
See also:

In the face of the rise of far-right ideologies and populism, it is scary how some forget how hatred turns some people into heartless beings. Did you know that before the rise of Hitler in 1933, Jews with German citizenship totaled half a million, or about 0.75% of the total population?
Captain Gustave Mark Gilbert, the Army psychologist at the Nuremberg trials (1945-46), said what the Nazi war criminals on trial had an incapacity to feel with their fellow men. That fellow men and women are today Muslims and other minorities like the Roma.
“Evil, I think, is the absence of empathy,” he said.





Nyt kun Silakka-liikkeessä kovasti pohditaan, saako politiikkaa vastustaa siten, että mainitaan, kuka sitä vastustettavaa politiikkaa tekee, jäin jälleen miettimään sitä, kuinka helpolla meillä media ja poliitikkokollegat päästävät rasistiset tyhjänpuhujat. Suomen media puhuu kyllä suorin sanoin ruotsalaispuolueista ja niiden johtajista rasistisina, mutta Jussi Halla-aho saa lähinnä vain kunnioittavia kyselyitä siitä, kuinka sitä maasta heittämistä sitten oikein pitäisi hoitaa.
Toimittaja Kreeta Karvala kehui kerran televisiokeskustelussa, että Jussi Halla-aho on niin valtiomiesmäinen. Valtiomies – mies jonka poliittinen toiminta perustuu vihapuheeseen ja typeriin heittoihin islamista ja muslimeista! Tällaisille toimijoille pitäisi yhteistuumin osoittaa, että heidän käytöstään ei voi hyväksyä ja heidän kanssaan ei tehdä yhteistyötä. Meidän poliitikkomme tuntuvat vain miettivän, kuinka heidän kanssaan voisi tehdä yhteistyötä niin, että paha menisi heidän piikkiinsä, mutta oma puolue porskuttaisi.
Olimme puolisoni kanssa niitä hyvin harvoja tavallisia kansalaisia, jotka varhaisessa vaiheessa, heti vuoden 2011 ikävän vaalituloksen jälkeen, ryhtyivät julkisesti nostamaan esille Halla-ahon puheiden vahingollisuutta. Helsingin Sanomien ja muun median kommenttiosioista poistettiin kommentti heti, jos uskaltautui rasistista politiikkaa kommentoidessa mainitsemaan Halla-ahon tai Soinin nimeltä. Uuden Suomen Puheenvuorossa ilmestymisemme oli järkytys, siellä oltiin totuttu vapaaseen maahanmuuttajavastaiseen agitointiin. Hyvin pian selvisi, että Halla-aholla ei ollut mitään asiallista sanottavaa oman agendansa puolesta.
Tästä esimerkkinä on kommentti, jonka ”Mestari” kohdisti minuun ja puolisooni eräässä Uuden Suomen Puheenvuoron blogin kommenttiosiossa 28.6.2013. Tarkoitus oli keskustella perussuomalaisen viestinnän ongelmallisuudesta:
”Härköset ovat hupaisa pariskunta. Ajattelen joskus hihitellen heidän perhe-elämäänsä, jossa persut näytellevät melko suurta roolia. Härkösten taistelusta persuja vastaan saisi hyvän sarjakuvan johonkin perhelehteen.”
ja vastaukseni siihen:
”Oooo, itse “Mestari” valistaa kasvonsa pienen Härkösen pariskunnan päälle ja lausuu julki tuomionsa. Ei kai tästä nyt vain seuraa, että koko hommelifoorumin pikkuväki alkaa syytää samaa persukakkaa päällemme? Odotettavissa lienee myös, että joukko rohkeita vasalleja ilmestyy nimimerkillä suosittelemaan tätä äärimmäisen älykästä kommenttia.”
Halla-aho varmisti, että jotain seuraamuksia tällaisesta röyhkeydestä tulisi:
”Tämä on jännittävä päivä Härkösen perheen muutenkin jännittävässä elämässä. Itse Halla-aho kommentoi samassa ketjussa. Ehkä hommelifoorumilaiset vielä lähettävät illan kuluessa ihan oikean Vihapostin. Huh.”
Tuliko postia? Totta kai tuli, mutta ei me välitetty niistä.
Eeppiseksi kommentointi meni helmikuussa 2014, kun Halla-aho kävi häiritsemässä Abdirahim Husseinia Facebookissa ja ajatteli olevansa kannattajakuntansa tukemana turvassa. Halla-aho joutui kiipeliin ja ihailijan tarjoama apu: ”Reija Härkönen, kiihotutko kovastikin sanoistasi?” siivitti Jussin näinkin lennokkaaseen kommentointiin: ”Taitaa tulla pyykkipäivä Härkösen perheessä.” Sen, mitä siitä sitten seurasi, voit lukea blogistani täältä: Toimittajat, kuka pelkää Halla-ahoa?
Huhtikuussa 2015 osallistuimme tuolloiseen uutuuteen, vaalitenttiin yksityishenkilön, Facebook-tuttavan, kotona Helsingissä. Helsingin Sanomat teki jutun tilaisuudesta ja kas, Halla-aholla oli jälleen tarvetta osoittaa sormella Härkösiä: ”Jorma Härkösen vetämä vaalipaneeli, johon osallistuvat Ozan Yanar, Husu Hussein ja Veronika Honkasalo? Sehän on ihan eeppistä. Reijakin vilahtaa taustalla.”

Poimin tähän kommentteja, joita Jussi sai kannattajistaan kirvoitettua:
“Miten tommosista “turhakkeista” kuten Härköset tehdään julkkiksia?”
“Härköset tekevät karhunpalveluksen noille ehdokkaille. Ei niitä kukaan enään ota vakavasti jos hengailevat Härkösten kanssa. Jos heitä nyt enään pitkään aikaan kukaan vakavasti on ottanutkaan.”
“Tupailta Härkösillä, Hesarikin paikalla.”
“Koko bändi nimetty yksinkertaisemmin: Yks somali, turkkilainen, pari härköstä ja joku outo nainen jonka ajatusmaailma ei ole tältä planeetalta”
“Siellä on varmasti mukavat rinkirunkaukset ? hienoa että suvakit ovat näin “suvakkeja””
“Minä tässä keväällä hiljensin Reijan Usarissa asiallisella, mutta hapokkaalla asiasisällöllä. Laitoin viestin perään muutaman uutislinkin ja Optulan 501-sivuisen mamututkimuksen sillä seurauksella, että täti ensinnäkin poisti viestini ja parin päivän päästä sain elinikäisen porttikiellon Usariin.
Reija ja Jorma Härkönen ovat pariskunta, joka rajoittelee sananvapautta US-blogeissa, järjestelee bannauksia ja toimivat kuten ainakin kunnon politrukit ennen vanhaan N-liitossa. Haiskahtaa aivan mielipidetukokselta, kun on HS:kin mukana. Jatkakoon vaan kissan silityksiä, jos sillä saadaan Suomen poliittistaloudelliset asiat järjestykseen? – Tuskin.”
Tuleva kansanedustajakin mielistelee mestariaan: Mika Raatikainen: “Hihhii….kiva poppoo. Nerot koolla.”
Eikö olekin valtiomiesmäistä! Kun Halla-aholla on ollut aikaa tähän tyyliin seurata ja yrittää hiljentää vähäpätöisiä, tuntemattomia, poliittista keskustelua käyviä yksityisiä kansalaisia, se osoittaa, että hän joko ei uskaltaudu kunnolliseen debattiin toisten poliitikoiden kanssa tai toiset poliittiset toimijat eivät uskalla tai halua haastaa häntä. Vaalikeskusteluissa tämä tulee esiin siten, että kun Jussi nieleskelee talouskysymykseen vastaukseksi mediassa jonkun usein toistetun väittämän, vaikkapa että meidän on saatava vientiyritykset kilpailukykyisiksi, orpot ja sipilät toistavat vuorollaan: ”Juuri niin kuin Halla-aho sanoi…”
Ei riitä se, että kansalaisliikkeet ja aktiiviset kansalaiset pitävät esillä fasistisen ja rasistisen politiikan ongelmakohtia ja vuosia jatkuneen agitoinnin vaikutusta maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin integroitua. Se on myös poliitikkojen tehtävä. Myös Kokoomuksen kannattajien pitäisi ankarasti miettiä, mitä oikein ovat tekemässä, kun sallivat puolueeltaan flirttailun tällaisten toimijoiden kanssa. Halla-ahon salonkikelpoistaminen ja pystyssä piteleminen, kun esitetään oikeita, oikeaan politiikkaan liittyviä kysymyksiä, johtavat vain siihen, että hän saa vuodesta toiseen jatkaa rasistista toimintaa.
Media ei Halla-ahoa haasta, media kaipaa häneltä vain mahdollisimman törkeitä kommentteja, jotta saadaan lehdykälle näkyvyyttä. Ja sitten on se kiltti media, naistenlehdet, jotka ilmeisesti pyynnöstä tekevät parin vuoden välein artikkelin rakkaudesta ja ydinperheestä, jossa Jussi on isä aurinkoinen ja tiskaa. Tehdäänkö muista poliitikoista tällaisia rakkauden vuosipäivityksiä? Miksi ei?

Positiivisen kautta
Yhdessäolon puolesta
Oman kielen puolesta
Oman kulttuurin harjoittamisen puolesta
Ihmisten puolesta
Vähemmistöjen puolesta
Syrjäytettyjen puolesta
Turvallisen lapsuuden puolesta
Puolesta
Älkää kuitenkaan luulko, että se riittää, että ette sano mitään muita puolueita vastaan. Sanotte te kuitenkin, kun on vaalitaistelu päällä ja keskustellaan taloudesta. Jakautuminen on jo tapahtunut. Ei riitä, että ei ole mitään mieltä. On asetuttava ihmisyyden ja ihmisten puolelle ja osoitettava se sanoin ja teoin. Sitoutumattomankin kuuluu sanoa, että ei hyväksy rasistista kielenkäyttöä.
Ei riitä se, kun pieniä tummaihoisia lapsia raa’asti kiusataan, että sanotte, että meillä on koulutuslupaus ja kiva koulu -projekti. Meidän on opittava vastaamaan juuri silloin, sillä hetkellä, että tämä lapsi on yksi meistä, yksi minun lapsistani enkä salli sitä, että häntä kohdellaan rasistisesti. Meidän on ymmärrettävä se, että meidän pelkomme siitä, että tuhma rasistisetä tulee ja lähettää meille rumia viestejä, on aivan mitätöntä silloin kun toisaalla on kysymys lapsen koko identiteetistä ja pärjäämisestä tässä somassa maassamme.
Valitettavasti ihmisen vieteistä yksi voimakkaimmista, ahneus, on se, joka rasististakin politiikkaa vie eteenpäin. Keskivertomedia sortuu helposti rasistisen tai rasisteja kutkuttelevan artikkelin tai otsikon väsäämiseen. On paljon mediaseksikkäämpää olla vähän pahis, kuin muistutella yhtäläisestä ihmisarvosta. Tolkun setämiehet Twitterissä sohivat mehiläispesään omilla usutuksillaan, yleensä vain saadakseen vähän huomiota. Ahneutta sekin.
Ahneutta sekin on, ahneutta osoittaa omaa hyvyyttä, kun kiltit tädit aina ilmestyvät raaintakin rasismia tuomitsevaan keskusteluun sanomaan: ”Voin kuvitella, mitä kaikkea ikävää tuonkin ihmisen elämässä on ollut ja kuinka paha olo hänellä on”. Kyllä, niinhän se voi olla, mutta paha olo ei tee meistä syyntakeettomia. Sosiaalitoimen avun ohjaaminen syrjäytyville on tärkeää, mutta se pitää nostaa esille erikseen. Ihmisen vihaisuuden ja katkeruuden purkamiselle ei pidä antaa hyväksyttyä reittiä muukalaisten mustamaalaamisessa ja pahoinpitelyssä. Ihmisillä ei luonnostaan ole sellaisia viralta pannun pääministerin mainitsemia ”oikeutettuja pelkoja” jotka oikeuttavat ulkomaalaisten, vaan ei kotimaisten raiskausten sairaalloiseen pelkoon. Rasismin ei saa antaa olla keino hankkia kansansuosiota, ei millään poliittisen hierarkian tasolla.
On tietysti jaloa ajatella, että kun ollaan vaan hyviä toisillemme, niin kaikki on hyvin. Se ei vain toimi silloin, kun on ihmisiä, jotka valitsevat välineekseen pahan ja jotka elävät kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Ahneus voittaa tässäkin kohtaa. Ja toisaalta hyvin voivan enemmistön välinpitämättömyys.
Rasismin vastustaminen on positiivista. Meidän pitää osata sanoa omille poliitikoillemme, että emme halua toisten ihmisten vastustamista, vaan sellaista politiikkaa, joka tuo kaikille ihmisryhmille hyvää.
Nyt kun joukkovoimaa on kertymässä rasismia ja fasismia vastaan, olisi hyvä, että joukot astuisivat esiin mukaan ottavan, ihmistä kunnioittavan politiikan puolesta. Uusi hallitus on jo osin sillä tiellä – annetaan sellaisille pyrkimyksille tukea ja voimaa! Suomen pitää olla turvapaikka meille kaikille.
