Month: December 2017

Vieraskynä:* Rosa Emilia Clay vahvistaa, että Suomi on aina ollut ja tulee olemaan monikulttuurillinen

Posted on by Migrant Tales

100-vuotian Suomen kunniaksi haluaisin kirjoittaa aiheesta, joka on todella tärkeä monikulttuuriselle Suomelle, jotta koko ajan vältellään yhteiskunnallisessa keskustelussa. Se aihe on Rosa Emilia Clayn historia ja siitä miten hän merkitsee meille suomalaisille. 

Rosa Emilia Clay syntyi vuonna 1875 Omarurun Ambomaassa, joka on nykyään Namibia. Hänen isänsä Charles William Clay oli brittiläinen metsästäjä ja kauppias. Äitinsä kerrottiin olevan omarullainen muslimi, joka erotettiin omasta lapsestaan. Rosa Emilia oli 4-vuotias kun hänet kasvatettiin suomalaisessa lähetyskoulussa kasvattilisänään Karl August Weikkolin ja kasvatti-äitinään Ida Sofia Weikkolin. Weikkolinit palasivat Suomeen vuonna 1888 ja he kierisivät ympäri Suomea, hengellisissä tilaisuuksissa Rosa Emilia mukanaan. Kun Rosa tuli ensimmäistä kertaa suomeen, näin hän kuvaili Suomea, “Kun Turun saaristo tuli näkyville, minä aloin pitämään tästä ympäristöstä, jostain tuntemattomasta syystä ja kun maata tuli näkyviin, minä rakastuin välittömästi tähän uuteen kotimahaani, tässä kaukana pohjoisessa, vaikka tiesinkin, että olen Afrikkalainen. Minä saatan kärsiä tosi paljon pilkasta ja halveksunnasta”

Hän sai käydä kansakoulua Vihdissä ja jatkaa kaksi vuotta koulunkäyntiä Helsingissä, kunnes hän pääsi Sortavalan opettajaseminaariin. Musikaalinen Rosa Emilia toimi seminaarissa kuoronjohtajana ja valmistui kesällä 1898.

Sortavalan seminaarin naiskuoro konserttimatkalla Joensuussa. Lähde: Museoviraston kuvakokoelmat.
Rosa Emilia Claystä tuli ensimmäinen Afrikkalaistaustainen henkilö, joka sai Suomen kansalaisuuden 1.9.1899. Rosa Emilia Clay sai ensimmäisen opettajan paikkansa Kuopion pitäjän Mustinlahden ruukin koululla vuosina 1899–1900 ja sen jälkeen hän toimi vuoden kotiopettajattana Urjalassa.Tampereella Cederin koululla vuosina 1901–1903.

Continue reading “Vieraskynä:* Rosa Emilia Clay vahvistaa, että Suomi on aina ollut ja tulee olemaan monikulttuurillinen”

Wouter Van Bellingen: Black Pete is an aberration that will become history

Posted on by Migrant Tales

Wouter Van Bellingen, 45, is a Flemish human rights’ activist who has fought for racial justice in Belgium. One of the issues that he has challenged is the racist legacy of Black Pete (or Zwarte Piet). Apart from issues like cultural appropriation and disrespect for minorities like blacks, the United Nations declared in 2015 that Black Pete was a “vestige of slavery.”  

Elected in 2007 as the deputy mayor of Sint-Niklaas, Van Bellingen became the first black deputy mayor of Belgium. Presently is the director of Integration Pact (Integratiepact), an association that promotes integration and inclusion of migrants and minorities in Belgium.

Every year Flemish- and Dutch-speakers celebrate Black Pete from the end of October to December 6.

Van Bellingen remembers as a child and adolescent growing up in Flanders that Black Pete was “mental torture” for him and other black children.  Blacks are the most discriminated group in Belgium and at the lower end of the poverty scale. Black Pete reinforces stereotypes about blacks like belittling their intelligence, according to him.

“Since my classmates knew me they didn’t mess with me at school,” said Van Bellingen. “They [white children and adults before] would come up to total strangers and touch your skin and ask if it was going to stain them. It is not a joke. Some believed that our black skin stained theirs.”

Van Bellingen said that when he was a child, he avoided going to stores because total strangers would stop him on the street and yell, “Look Black Pete!”

“I went to see an MP last week, and her daughter, who was of mixed race asked if she could scrub her dark skin and become white,” he said.

Despite the racism that Black Pete brings out in white people who pay homage to this offensive character to blacks and minorities, Van Bellingen says that matters are improving.

“Matters are getting better in Belgium,” he added. “If you looked at the shops five years ago, you could find Black Pete everywhere. I believe it will eventually vanish.”

Van Bellingen said that his children will still have to suffer “the mental torture” he went through, but by the time he has grandchildren, Black Pete character will become history.

“The majority of the people who live in Antwerp have immigrant backgrounds,” he continued. “The majority disapprove of this practice. It will first disappear in Flanders and then in the Netherlands.”

 

 

Wouter Van Bellingen, who became Belgium’s first black deputy major in 2007, has campaigned fearlessly against Black Pete/Zwart Piet. Photo by Enrique Tessieri.

Growing up with Black Pete got worse for Van Bellingen as he got older.

Continue reading “Wouter Van Bellingen: Black Pete is an aberration that will become history”

Great to hear that attitudes towards migrants are improving in Finland. Let’s not, however, generalize and cry victory yet

Posted on by Migrant Tales

Why are attitudes becoming more favorable towards migrants in Finland? Helsingin Sanomat turns to Lena Näre, a sociologist, to provide some insight on why attitudes towards migrants have become more desirable. 

Some results below of the poll published by Helsingin Sanomat Sunday.

Should Finland take more migrants? Yes (kyllä), don’t know (ei osaa sanoa), and no (ei). The table above shows that before the financial crisis of 2008, 55% stated that they’d want more migrants to come to Finland. Due to the recovery of the economy, among other reasons, attitudes are becoming more favorable. 

Continue reading “Great to hear that attitudes towards migrants are improving in Finland. Let’s not, however, generalize and cry victory yet”

AntroBlogi: Toive kuulumisesta – yksin tulleet nuoret Suomessa

Posted on by Migrant Tales

Yksin matkaavia nuoria ja lapsia on aina liikkunut pakolais- ja väestövirtojen mukana, mutta nyt heitä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vuoden 2015 aikana heitä saapui EU:n alueelle ennätyksellisen paljon, lähes 95 000 ja vuoden 2016 aikana 63 000. Tämä määrä jakautui eri Euroopan valtioihin hyvin epätasaisesti. Esimerkiksi vuonna 2015 Ruotsista turvapaikkaa päätyi hakemaan hieman yli 35 000, Saksasta 22 255 ja Suomesta 3 024 yksin tullutta lasta ja nuorta.

Yksin maahan tullut nuori tarvitsee paitsi turvallisen fyysisen myös sosiaalisesti hyväksyvän ympäristön, jonka avulla kotoutuminen uuteen maahan voi alkaa. Hän tarvitsee luotettavia aikuisia ja ennen kaikkea ystäviä uudesta kotimaastaan. Antropologit Deborah Reed-Danahay ja Caroline Brettell tarkastelevat sosiaalista kuulumista vuorovaikutusprosessina, jonka rakentumiseen vaikuttavat ihmisiä ympäröivien paikkojen historialliset, rakenteelliset ja kulttuuriset tekijät. Suomen Akatemian rahoittamassa TRUST-kärkihankkeessa korostammekin kuulumisen tunteen merkitystä, jonka rakentumista yksin tulleiden lasten ja nuorten arjessa tulisi tukea ja vahvistaa.

Tällä hetkellä kaikki maahan yksin tulleet nuoret ovat voimakkaiden hallinnollisten toimien kohteena. Niitä ei suinkaan määritä inhimillinen kohtelu vaan kansallisesti värittyneet poliittiset päämäärät. Aikaisemmin yksin maahan tulleet saivat äärimmäisen harvoin kielteisiä turvapaikkapäätöksiä, mutta nyt oleskelupien kriteereitä on tiukennettu. Myönnetyt luvat ovat olleet usein lyhyitä, ja jatkolupaa hakiessaan 18 vuotta täyttäneet nuoret saavat yhä useammin kielteisen päätöksen.

Toimet toteuttavat yhä tiukentuvaa maahanmuuttopolitiikkaa. Nuorten kanssa työskentelevät ihmiset puhuvat ”järkyttävästä käänteestä”, johon on johtanut pyrkimys mahdollisimman suuren ihmismäärän nopeaan ja tehokkaaseen käsittelyyn. Samalla he pohtivat, pystyvätkö he itse ammattieettisesti toimimaan osana tällaista järjestelmää, jossa laadukas kotoutumisprosessi tuntuu jääneen taka-alalle.

Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.

 

Epävarmuus luo näköalattomuutta

Mitä epävarmuuden lisääntyminen tarkoittaa nuorten arjessa? On muistettava, että nuoret ovat aina nuoria: keskenkasvuisia, vasta aikuisiksi oppimassa, mutta silti yksilöitä omine tarpeineen. Yksin tulleilla on usein takanaan traumaattisia kokemuksia, joista selviämiseen he tarvitsevat paljon tukea. He elävät usein myös kulttuurien ristipaineessa, jossa uuden ja vanhan kotimaan kulttuuriset käytännöt törmäävät ja sekoittuvat sekä mielissä että muistoissa. Useampaan kulttuuriin kuuluminen vetää nuoren mieltä eri suuntiin ja tuottaa myös epävarmuutta. Tässä tilanteessa tarvitaan koti, jossa voi kasvaa aikuiseksi rauhassa. Koti, jossa uudesta kulttuurista voi keskustella, sitä voi ihmetellä ja myös kritisoida ilman pelkoa. Koti, jossa joku ohjaa turvalliselle tielle, tukee sekä kannustaa.

Vaikka nuoret ovat fyysisesti nyt turvassa, heidän elämänsä on edelleen täynnä epävarmuutta. Seuraava katkelma kenttätyömuistiinpanoistamme osoittaa, kuinka esimerkiksi oleskelulupapäätösten odottaminen lisää epävarmuuden tunnetta. Myös se, että nuori haluaa kertoa tästä tutkijalle, jonka hän on tavannut vain muutaman kerran aikaisemmin, osoittaa kuinka merkittävästä asiasta on kyse.

Malik* jatkaa maalaamista. Hän tulee aivan minuun kiinni, painaa pään alas, ei katso minua, mutta alkaa pian puhumaan:

-Ei tiedä mitä minun käy. Ei tiedä, kun lappu tulee.

-Tarkoitatko oleskelulupaa?

-Joo, ei tiedä mihin mä joutuu. Ehkä Espooseen.

-Onko sinulla siellä jotain tuttuja?

-Ei mulla ole ketään tuttuja Suomessa.

-No toivotaan, että sä pääset paikkaan, jossa sä tunnet näitä muita nuoria.

(* nimi muutettu)

Nuoret ovat alkaneet reagoida käytöksellään tiukkenevaan politiikkaan. Erilaiset häiriöt ovat lisääntyneet ja asumisyksiköissä on jouduttu uudenlaiseen tilanteeseen. Sääntöjä ja valvontaa on tiukennettu ja perheenomainen yhteisöllisyys on vähentynyt. ”Ei olla enää yhtä suurta perhettä, mutta meillä on perhehetkiä”, erään asumisyksikön työntekijä totesi meille vierailumme aikana. Tässä tilanteessa lähelläkin olevat aikuiset näyttävät nuorten näkökulmasta olevan osa sitä järjestelmää, joka on osittain eri puolella kuin he itse. Siksi nuoret ovat alttiimpia kuuntelemaan huhuja toisilta samassa tilanteessa olevilta nuorilta.

Continue reading “AntroBlogi: Toive kuulumisesta – yksin tulleet nuoret Suomessa”