Koko Hubara
No niin. Olin sitten lomalla kun Suomi sai uuden eduskunnan. Onhan tässä taas neljä vuotta aikaa ihmetellä. Aika mummilassa Gaza Cityn rajamailla ja paikallisten oikeistojohtoisten, epätoivoisten hallitusneuvottelujen keskellä ei muuttanut kantaani suuntaan tai toiseen. Päinvastoin. Tässä irtonaisia ajatuksia viime viikon varrelta.

Perussuomalaiset ne jatkavat puhetta jytkystä vaikka menettivät kymmeniä tuhansia ääniä. Sanovat siis yhä edelleen yhtä ja tekevät toista, ei mitään uutta auringon alla. Minä sanon, että yksi kikkare vähemmän puristamassa pyllyreikää. Puoli miljoonaa suomalaista tuskin ovat kaikki rasisteja, mutta tulivat antaneeksi mandaatin muukalaispelolle nyt myös mitä todennäköisimmin hallituspoliittisella tasolla.
Aika usein kuulen sanottavan, että meidän pitää ottaa oppia Ruotsista ja Ranskasta mitä tulee maahanmuuttoasioihin. Niin pitääkin: sen sijaan, että keskittyisimme meidän vähäisten etnisten vähemmistöjemme vainoamiseen ja pelkäämiseen ja heistä (eli meistä) valheiden levittämiseen, meidän tulee laittaa totaalinen stoppi rasismille ja äärioikeistolle heti tänään, eikä antaa tällaisen ajattelun levitä enää milliäkään. Se ei ole pelkästään meidän tavan ihmisten tehtävä, vaan muiden hallituspuolueiden sekä myös tulevan opposition.
Valistunut arvioni on, että muut puolueet eivät juuri ottaneet kantaa maahanmuuttoasioihin vaalien alla, koska eivät pidä kysymystä kovin suurena Suomen mittakaavassa, se ei motivoi heidän äänestäjiään, tai siksi etteivät he yksinkertaisesti tajua, että me olemme jo täällä ja on kysymys muustakin kuin kehitysavusta, täällä elävistä ulkomaalaisista rikollisista ja seuraavien vuosien aikana syystä tai toisesta tänne tulevista ihmisistä. Esitän epäluottamuskysymyksen kaikille yhteisesti: merkkaammeko me rodullistetut suomalaiset teille yhtään mitään?
Continue reading “Ruskeat Tytöt: Epäanalyyttinen vaalipostaus”