Reija Härkönen
Enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni: varteenotettavat suomalaiset puolueet miettivät tosissaan, millä tavalla tekisivät hallitusyhteistyötä rasistipuolueen kanssa. Jos hallitukseen nousee rasistista, ihmisten yhtäläisen arvon kieltävää ohjelmaa ajava puolue, koko hallitus on silloin mukana edesauttamassa tuon puolueen agendaa, riippumatta siitä, millainen varsinainen hallitusohjelma on.
Ruotsissa pidetään perussuomalaisten mahdollista hallitukseen ottoa historiallisena virheenä. Suomen media esittelee – ilmeisesti räväköiden otsikoiden toivossa – riemusaatossa ja päivästä päivään yhä uudelleen kaikkein rasistisimpia uusia kansanedustajia.
Kuinka sitten maahanmuuttajavastaiset perussuomalaiset tällä kertaa tekivät vaalikampanjaansa? Mihin perustui äänisaalis?
Tärkeänä osana kampanjaa olivat poliisikansanedustajat. Tom Packalén oli aloittanut jo varhain edellissyksynä kirjoittamalla valheellisen ja leimaavan kirjoituksen katuväkivaltaan syyllistyneistä koulupojista. Kulovalkean tavoin vihakirjoitus levisi sosiaalisessa mediassa ja Packalén nousi rasistien sankariksi. Yllättävän helppoa on kiihottaa ihmisiä vihaan syrjäytyneitä lapsia vastaan.
Vaaleja edeltävässä maaliskuussa Packalén pääsi toistamiseen tyhjentämään pajatson. Poliisi julkaisi videokuvaa, jossa kolme nuorukaista pahoinpiteli miestä Pasilan asemalla. Packalén ja mustat silmälasit näkivät oitis hämärässä tilassa kuvatussa videossa kolme mustaa miestä.
Packalén riemuitsi Facebook-sivuillaan: ”Hienoa, että tästä uskalletaan vihdoin puhua. Poliisilla löytisi samanlaisia videoita poskettomat määrät, mutta niitä ei ole saanut näyttää ja ongelma on vain pahentunut. Toivottavasti joku komisario ei joudu valkopesemään tätä tyyliin ”Helsingissä ei ole ulkomaalaistaustaisia jengejä”, ”puolet teon tekijöistä on kantasuomalaisia” NM Viisi vuotta Helsingin poliisin yleisjohtajana tekee ihmisestä realistin.”
Perussuomalaisten lehti otti tästä ”väärinkäsityksestä” kaiken irti ja haastatteli peruspoliiseja Packalénia ja Mika Raatikaista. Tapanilan raiskaus muistettiin mainita ja molemmat kunnon konstaapelit panivat parastaan.
Packalén dramatisoi: ”Videolle kuvattu ryöstö on aivan tyyppiesimerkki syrjäytyneiden somalinuorten tekemästä katuväkivallasta. Tekijöinä on aina 3-4 nuorta, ja uhriksi valikoituu usein noin nelikymppinen mies – sellainen josta katsotaan, että tälle voisi joukolla pärjätä. Tilanne alkaa tupakan pummaamisella, ja jos oikein nöyränä suostuu tarjoamaan, niin hyvässä lykyssä selviää sillä. Mutta jos tupakkaa ei ole tai sitä ei halua antaa, alkaa tulla nyrkkiä ja kenkää.”
Raatikainen ei Suomen Uutisten mukaan halunnut ottaa tekijöiden kansallisuuteen kantaa, koska tekijät eivät vielä olleet selvillä, mutta kuinkas ollakaan, jotenkin somalit muistuvat mieleen: ”kyllä teko luonteensa puolesta syrjäytyneisyydestä kielii, ja somalinuorissa on paljon syrjäytyneitä. Raiskaustenkin kohdalla tietyistä kulttuureista tulevien maahanmuuttajien osuus on väestöön suhteutettuna huomattavan suuri.”
Videon jakaminen toimi, tekijät tunnistettiin ja saatiin kiinni. Ketä he sitten olivat? Kantasuomalaisia surkimuksia. Yhdellä oli toinen vanhemmista italialainen, toisella afrikkalaistaustainen, kolmannella molemmat kantasuomalaisia. Hävetkää, persupoliisit, persutoimittajat ja persujohto – arvatkaapa, onko yksikään edellä mainituista tahoista oikaissut somalivähemmistön väärää leimaamista?
Kuinkas vaalipäivä sitten sujuikaan? Huomasiko kukaan muu, kuin varsinaisena vaalipäivänä yllättäen liikkeelle lähteneet kiihkeät persuäänestäjät, että aivan kuin sattumalta juuri vaalipäivänä pantiin netissä liikkeelle ”uutinen varmalta taholta” , tekaistu uutinen Vantaalla samalla viikolla tapahtuneesta joukkoraiskauksesta. Juha Väänäsen James Gonzo –sivusto, Ilja Janitskinin MV-lehti ja Jussi Halla-ahon Hommaforum olivat varsinaisena vaalipäivänä suureen ääneen liikkeellä, ja saivatkin satoja tuhansia lukijoita ja tuhansia tekaistun uutisen jakoja sosiaalisessa mediassa. Kolme somalia oli kuulemma tekijöinä, kaksi jo saatu kiinnikin. Kansanedustajista ainakin Mika Niikko kiiruhti kyseenalaisen nettilehden sivulle usuttamaan: ”18 sekunnissa kerron miten mamujen raiskaukset loppuvat. Äänestäkää Perussuomalaisia, jotta saataisiin myös kovennettua lakeja tiettyjen rikoksien osalta”.
Poliisi julkaisi tiedotteen väärän huhun leviämisestä. Persuvastaus oli tuon tiedotteen jakaminen edelleen sellaisin saattein, että ”mahtaako olla kysymys vaalitaktiikasta”, ”eihän poliisiin ole ennenkään voinut luottaa näissä katuväkivalta-asioissa”. Packalénin opetukset oli sisäistetty hyvin, hänhän kertoo liittyneensä perussuomalaisiin siksi, että ”näistä asioista ei ole saanut puhua”.
Eduskunnan puhemieskin heräsi ja julkaisi tiedotteen, kuten hän itse ilmaisi, ”jotta vaalitulokseen ei vaikutettaisi vastenmielisin ja täysin epäasiallisin perustein”. Tuossa vaiheessa ei kuitenkaan ollut enää mitään tehtävissä. Varsinaisena vaalipäivänä persukansa vaelsi vaaliuurnille, perussuomalaiset nousivat eduskunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja pääsivät osallistumaan hallitusneuvotteluihin.
Nyt sitten vain katsotaan, kuinka pitkälle venyy muiden puolueiden omatunto. Kuinka pitkälle annetaan periksi perussuomalaisten rasistisille vaatimuksille? Onko oman politiikan edistäminen niin tärkeää, että sitä varten tehdään myönnytyksiä äärikansallismielisille, maahanmuuttajavastaisille ja uusfasistisille tahoille? Perussuomalaisten mukanaolo hallituksessa ei ole ainoa vaihtoehto.
Minne vie Suomen tie?
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.