Yksin matkaavia nuoria ja lapsia on aina liikkunut pakolais- ja väestövirtojen mukana, mutta nyt heitä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vuoden 2015 aikana heitä saapui EU:n alueelle ennätyksellisen paljon, lähes 95 000 ja vuoden 2016 aikana 63 000. Tämä määrä jakautui eri Euroopan valtioihin hyvin epätasaisesti. Esimerkiksi vuonna 2015 Ruotsista turvapaikkaa päätyi hakemaan hieman yli 35 000, Saksasta 22 255 ja Suomesta 3 024 yksin tullutta lasta ja nuorta.
Yksin maahan tullut nuori tarvitsee paitsi turvallisen fyysisen myös sosiaalisesti hyväksyvän ympäristön, jonka avulla kotoutuminen uuteen maahan voi alkaa. Hän tarvitsee luotettavia aikuisia ja ennen kaikkea ystäviä uudesta kotimaastaan. Antropologit Deborah Reed-Danahay ja Caroline Brettell tarkastelevat sosiaalista kuulumista vuorovaikutusprosessina, jonka rakentumiseen vaikuttavat ihmisiä ympäröivien paikkojen historialliset, rakenteelliset ja kulttuuriset tekijät. Suomen Akatemian rahoittamassa TRUST-kärkihankkeessa korostammekin kuulumisen tunteen merkitystä, jonka rakentumista yksin tulleiden lasten ja nuorten arjessa tulisi tukea ja vahvistaa.
Tällä hetkellä kaikki maahan yksin tulleet nuoret ovat voimakkaiden hallinnollisten toimien kohteena. Niitä ei suinkaan määritä inhimillinen kohtelu vaan kansallisesti värittyneet poliittiset päämäärät. Aikaisemmin yksin maahan tulleet saivat äärimmäisen harvoin kielteisiä turvapaikkapäätöksiä, mutta nyt oleskelupien kriteereitä on tiukennettu. Myönnetyt luvat ovat olleet usein lyhyitä, ja jatkolupaa hakiessaan 18 vuotta täyttäneet nuoret saavat yhä useammin kielteisen päätöksen.
Toimet toteuttavat yhä tiukentuvaa maahanmuuttopolitiikkaa. Nuorten kanssa työskentelevät ihmiset puhuvat ”järkyttävästä käänteestä”, johon on johtanut pyrkimys mahdollisimman suuren ihmismäärän nopeaan ja tehokkaaseen käsittelyyn. Samalla he pohtivat, pystyvätkö he itse ammattieettisesti toimimaan osana tällaista järjestelmää, jossa laadukas kotoutumisprosessi tuntuu jääneen taka-alalle.
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Epävarmuus luo näköalattomuutta
Mitä epävarmuuden lisääntyminen tarkoittaa nuorten arjessa? On muistettava, että nuoret ovat aina nuoria: keskenkasvuisia, vasta aikuisiksi oppimassa, mutta silti yksilöitä omine tarpeineen. Yksin tulleilla on usein takanaan traumaattisia kokemuksia, joista selviämiseen he tarvitsevat paljon tukea. He elävät usein myös kulttuurien ristipaineessa, jossa uuden ja vanhan kotimaan kulttuuriset käytännöt törmäävät ja sekoittuvat sekä mielissä että muistoissa. Useampaan kulttuuriin kuuluminen vetää nuoren mieltä eri suuntiin ja tuottaa myös epävarmuutta. Tässä tilanteessa tarvitaan koti, jossa voi kasvaa aikuiseksi rauhassa. Koti, jossa uudesta kulttuurista voi keskustella, sitä voi ihmetellä ja myös kritisoida ilman pelkoa. Koti, jossa joku ohjaa turvalliselle tielle, tukee sekä kannustaa.
Vaikka nuoret ovat fyysisesti nyt turvassa, heidän elämänsä on edelleen täynnä epävarmuutta. Seuraava katkelma kenttätyömuistiinpanoistamme osoittaa, kuinka esimerkiksi oleskelulupapäätösten odottaminen lisää epävarmuuden tunnetta. Myös se, että nuori haluaa kertoa tästä tutkijalle, jonka hän on tavannut vain muutaman kerran aikaisemmin, osoittaa kuinka merkittävästä asiasta on kyse.
Malik* jatkaa maalaamista. Hän tulee aivan minuun kiinni, painaa pään alas, ei katso minua, mutta alkaa pian puhumaan:
-Ei tiedä mitä minun käy. Ei tiedä, kun lappu tulee.
-Tarkoitatko oleskelulupaa?
-Joo, ei tiedä mihin mä joutuu. Ehkä Espooseen.
-Onko sinulla siellä jotain tuttuja?
-Ei mulla ole ketään tuttuja Suomessa.
-No toivotaan, että sä pääset paikkaan, jossa sä tunnet näitä muita nuoria.
(* nimi muutettu)
Nuoret ovat alkaneet reagoida käytöksellään tiukkenevaan politiikkaan. Erilaiset häiriöt ovat lisääntyneet ja asumisyksiköissä on jouduttu uudenlaiseen tilanteeseen. Sääntöjä ja valvontaa on tiukennettu ja perheenomainen yhteisöllisyys on vähentynyt. ”Ei olla enää yhtä suurta perhettä, mutta meillä on perhehetkiä”, erään asumisyksikön työntekijä totesi meille vierailumme aikana. Tässä tilanteessa lähelläkin olevat aikuiset näyttävät nuorten näkökulmasta olevan osa sitä järjestelmää, joka on osittain eri puolella kuin he itse. Siksi nuoret ovat alttiimpia kuuntelemaan huhuja toisilta samassa tilanteessa olevilta nuorilta.
Continue reading “AntroBlogi: Toive kuulumisesta – yksin tulleet nuoret Suomessa”
