Suomessa on jo pitkään ollut esillä turvapaikanhakijoiden arveluttava kohtelu. Pakkopalautuksia tehdään maihin, joihin kansainväliset pakolaisjärjestöt eivät suosittele ketään palauttamaan. Turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelyssä on paljastunut suuri määrä epäselvyyksiä, heikkoa käännöstyötä, loukkaavaa ja välinpitämätöntä kohtelua haastattelijoiden ja oikeusavustajien taholta, lastenkin vangitsemista odottamaan palautusta epäinhimillisiin oloihin. Osa virheistä ja huonosta kohtelusta on johtunut poliittisesta tahdosta: on haluttu saada vieras väki ulos maasta niin pian kuin mahdollista, keinolla millä hyvänsä.

Pakolaisten tyly kohtelu on joidenkin poliitikoiden mukaan hyvä tapa viestittää, että meille ei kannata tulla. Minun mielestäni sellaista viestiä ei kannata lähettää. Haluan, että minun kotimaastani leviää kaikkialle maailmaan sellainen viesti, kuin aikaisemminkin: suomalaiset ovat rehellisiä, ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Tuollaisilla vetovoimatekijöillä kun ei houkutella pakolaisia, vaan lahjakkaita nuoria työntekijöitä ja varakkaita investoijia. Pakolaiset taas lähtevät liikkeelle pakosta, ei houkutellen.

Myös oman maan asukkaille olisi tärkeää saada neutraalia ja positiivista tietoa pakolaisista. Nyt meillä on tilanne se, että poliisi tiedottaa, kuinka monesta vaarallisesta olennosta ollaan nyt päästy eroon ja sisäministeri muistuttaa, kuinka monesta turvallisuusuhasta vielä pitäisi päästä.

Se, mitä tarvitsemme rasismin sijaan on tiedottamista siitä, kuinka moni turvapaikkaa hakenut on saanut turvapaikan tai oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella, kuinka moni on päässyt töihin tai koulutukseen ja saanut sen vuoksi oleskeluluvan, kuinka monta turvapaikkaa hakenutta lasta on koulussa tai päiväkodissa, kuinka monta avioliittoa on solmittu ja kuinka monta uutta suomalaista on syntynyt.

Ehdotankin, että sisäministeriö keskittyy vastedes antamaan reaaliaikaista, positiivista tietoa turvapaikanhakijoista. Näin poliisin jatkuvat ilmoitukset onnistuneista yksityislennoista Kabuliin eivät lävähtäisi verkkokalvoillemme niin kylminä ja ikävinä, ainoina tiedonmurusina meille ja maailmalle, kuinka me pakolaisia kohtelemme ja kuinka he ovat onnistuneet aloittamaan integroitumisen yhteiskuntaamme.

Ajatelkaapa, mikä ihana, positiivinen ruiske se olisi väestöllemme ja rauhanomaiselle rinnakkainelolle, jos sisäministerimme tiedottaisi Twitterissä vaikkapa tähän tyyliin:

Olen miettinyt, mitä tehdään suomalaisille, jotka menettävät kansalaisuutensa. Heitähän tulee olemaan tuhansia, jos hallituksen kaavailut onnistuvat. Siis sellaisia, jotka ovat tehneet törkeitä raiskauksia.

Nythän ajatus on sellainen, että kansalaisuuden voisi menettää vain, jos henkilöllä on kaksoiskansalaisuus. Tällä on tietysti pyritty siihen, että päästään kurittamaan kovemmin epäinhimillisiä, tuskin edes täysin ihmisiä, jotka ovat tunkeutuneet maahamme muukalaismaista.

Hallitus on kuitenkin unohtanut, että todella monet jalosuomalaiset muuttavat nykyään muutamiksi vuosiksi muukalaismaihin töihin ja ottavat – vilpillisesti – toisen maan kansalaisuudenkin. Myös nämä ihmiset raiskailevat ja tekevät muita törkeitä rikoksia.

On tietysti väärin niitä jalosuomalaisia kohtaan, joilla ei ole kutsumusta muuttaa raukkamaisesti merten taa, että heillä ei tule olemaan oikeutta menettää kansalaisuuttaan. Tasa-arvo ei tässäkään toteutuisi.

Koska nyt kuitenkin kovasti näyttää siltä, että osalla suomalaisista tämä kohtalo tulee toteutumaan, on alettava suunnitella heidän loppusijoitustaan. Minne karkotetaan, kun ei ole olemassa toista kotimaata?

Ehdotan, että nämä tapaukset palautetaan Afganistaniin. Sinne Suomen viranomaisilla on jo selkeät rutiinit lähettää ihmisiä, jotka eivät ole maata nähneetkään ja se on hallituksemme mukaan turvallinen maa elää ja rakentaa uutta tulevaisuutta.