Pidän Yhdysvaltoja ylivoimaisesti maailman laittomimpana maana.
— Jeffrey Sachs
Kirjoitin viime kesänä Verdeen mielipidekirjoituksen Suomen hallituksen ja Euroopan unionin välinpitämättömyydestä Gazassa palestiinalaisia vastaan tehtyihin sotarikoksiin. Kuvasin tätä asennetta kuin vesi hanhen selästä – kaikki valuu pois jättämättä jälkeä. Tämä välinpitämättömyys ei kuitenkaan ole neutraalia. Sillä on seurauksensa.
Välinpitämättömyydellä toisten kärsimystä kohtaan on seurauksensa. Sen lisäksi, että se on pelkurimaista, siihen syyllistyvät uskovat opportunistisesti, etteivät he itse koskaan joudu samaan asemaan kuin ne, joita nyt sorretaan.
Tuorein esimerkki tästä on Venezuelan presidentti Nicolás Maduron ja hänen vaimonsa Cilia Floresin laiton kaappaus ja sieppaus.
Vaikka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on uhka kansainväliselle järjestykselle, minua huolestuttaa vielä enemmän eurooppalaisten johtajien – kuten Suomen presidentin Alexander Stubbin – lähes täydellinen hiljaisuus ja päättäväisyyden puute.
Kysyin eräässä viimeaikaisessa julkaisussa, milloin Stubb aikoo mennä pelaamaan golfia Trumpin ja tämän cheerleaderin, Etelä-Carolinan senaattori Lindsey Grahamin, kanssa.
Vaikka Stubb ja hänen kaltaisensa poliitikot saattavat tasapainoilla Suomen etujen ja rikolliseksi tuomitun henkilön kanssa toimimisen välillä, meidän kaikkien tulisi lukea yhdysvaltalaisten poliittisten kirjoittajien Oliveer Krnetzcken kuvauksia Trumpista.
“Katsokaa. Amerikan mädäntynyt ruumis, joka on tungettu huonosti istuvaan pukuun: huijarin siveettömyys, asevelvollisuuden kiertäjän pelkuruus, loisen ahneus, KKK-jäsenen rasismi, takakujan hyypiön seksismi, baarijakkaran juopon tietämättömyys ja hedge-rahaston haaskalinnun ahneus – kaikki spraymaalattu oranssiksi ja esitelty kuin palkittu sika maakuntamessuilla. Ei presidentti. Ei edes mies. Vain sairas tiivistymä kaikesta siitä, mitä tämä maa vannoo olevansa, mutta on aina ollut – ylimielisyys, joka on puettu poikkeuksellisuudeksi, tyhmyys, joka on naamioitu terveeksi järjeksi, julmuus, jota myydään kovuudeksi, ahneus, jota ylistetään kunnianhimoksi, ja korruptio, jota palvotaan kuin evankeliumia. Se on Amerikan varjo lihaksi muuttuneena, mätänevä kurpitsa-idoli, joka todistaa, että kun kansakunta polvistuu rahan, vallan ja katkeruuden edessä, se ei vain menetä sieluaan – se paskoo ulos tämän paisuneen säädyttömyyden ja kutsuu sitä johtajaksi.“
Lähde: Facebook
Trumpia on kuvattu ”Amerikan mädäntynyt ruumis”, mutta vielä huolestuttavampaa on hiljaisuus sortoon ja epäoikeudenmukaisuuksiin, jotka ympäröivät meitä kaikkialla.
Petteri Orpon hallituksen tekopyhyyden ja sen hampaanlomaisen suhtautumisen perussuomalaisten rasismiin lisäksi yksi eduskunnan häpeällisimmistä päätöksistä oli niin sanotun rajalain hyväksyminen ja jatkaminen. Laki sivuuttaa turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudet ja murentaa oikeusvaltion perusperiaatteita.
Suomi – kuten monet sen poliitikot – näyttää uskovan, että se voi sortaa ja leimata siirtolaisia etäältä ja turvasta käsin ymmärtämättä, että jonain päivänä he itse saattavat olla samassa asemassa: hakemassa turvapaikkaa ja kohtaamassa kielteisiä päätöksiä.
Perussuomalaiset, kuten jotkut muutkin poliitikot, ovat rasisteja. Heidän ainoa keinonsa on leimata maahanmuuttajia ja vähemmistöjä. Tämä muistuttaa aikaa, jolloin naiset taistelivat kansalaisoikeuksiensa puolesta ja yksi vastaväitteistä oli, etteivät he olleet ”valmiita” kantamaan niitä.
Täysin järjetöntä! Yhtä järjetöntä on johtajiemme hiljaisuus ja varovainen hiippailu Trumpin ympärillä samalla kun hän repii rikki oikeusvaltiota ja kansainvälistä järjestystä.
Lue alkuperäinen artikkeli englanniksi täältä.