Teksti Anna Kornienko
Mitä tarkoita olla nuori ja niin sanottu maahanmuuttajataustainen Suomessa? Miten, jos olet asunut melkein koko elämäsi Suomessa ja yksi tai molemmat vanhemmistasi ovat siirtolaisia? Kuulutko silloin tähän maan?
Joillekin nuorille nämä kysymykset voivat tuoda ristiriitaisia tunteita. On kiusattu koulussa ja on koettu eriasteista syrjintää.
”Kun olet lapsi haluat ystäviä ja olla samanlainen kun muut,” sanoo tämä artikkelin kirjoittaja. ”Mitä teet jos sinut ei hyväksytäkään koulussa? Se on hyvin kipeä paikka. Tuntuu, että sinussa olisi joku vika, vaikka asiaa ei todellakaan ole niin.”
Bändilinjan opiskelija Ariela Patterson, jonka isä on yhdysvaltalainen ja äiti suomalainen, uskoo yhden syyn ala-asteella kiusaamiseen olleen se, etteivät opettajat eivät puuttuneet asiaan tarpeeksi vakavasti.
”Minun piti puolustaa itseäni, koska kukaan ei välittänyt,” sanoo Ariela. ”Ikävin on, että myös jotkut aikuiset ovat olleet yhtä tyhmiä kadulla. 1990-luvun alussa oli Suomessa hyvin vähään tumma-ihoisia suomalasia.”
Media-kymppi opiskelija Aune Rugojeva muutti Suomeen Venäjältä, kun hän oli vastaa viisi vuotta. Hänellä oli myös joskus vaikeaa koulussa.
”Liperi on pieni kyllä Pohjois-Karjalassa ja siellä ei asunut paljon venäläisiä kun muutimme sinne,” hän jatkaa. ”Yläasteella oli joskus hyvin vaikea olla koulussa, koska luokkakaverit haukkuivat ja eristivät minut porukasta. Se oli kipeä ja yksinäinen paikka.”
Aune sanoo, että Otavan Opistolla on mukavaa opiskella koska täällä saa olla oma itsensä ja erilainen.
”Täällä kunnioitetaan erilaisuutta, koska on paljon kaikenlaisia opiskelijoita,” Aune sanoo.
Aune, Ariela ja minä olemme samaa mieltä yhdestä asiasta: Erilaisuus on voimaanlähde.
*Tämä juttu julkaistiin Otavan Sanomissa (toukokuu 2011).