An opinion piece by Milla Palkoaho of Helsingin Sanomat on debating what is culturally acceptable at comprehensive schools. Perussuaomalaiset (PS)* chairperson and finance minister, Riikka Purra, wants to prohibit the veil, niqab, and burka at schools. The writer agrees and states that Purra, who has a long history of making racist comments, has a point.
Does she? If you want to portray yourself as the pro-PS good Samaritan, then she does.
To give more agency to her shoddy opinion piece, Palkoaho asks teachers if they should prohibit, like Purra wants, Muslim attire like the veil, niqab, and burka, which is extremely rare in Finland. So much so that the reporter did not find one example of a pupil wearing the burka.
The opinion piece reveals again the media’s racism problem. With total disregard for cultural diversity and the rights of minorities, it bullies its way with a disingenuous argument: We must debate the matter (even if we, white privilege, will set the tone of the debate).
The nose-dive in support for the PS has forced it to reach out for its political lifebelt: racism.
The truth is that these types of opinion pieces do more harm to the so-called debate the reporter is seeking than good. I would bet my money that she, like the PS, would care less for the wellbeing of Muslims in Finland.
Palkoaho is, however, adamant in her opinion piece: “It is equally relevant to discuss how well a veil that makes it impossible to recognize a person (sic!) or distinguish their facial expressions fits into Finnish culture.”
“Fits” into Finnish culture?!
Here, Palkoaho wants Muslims to whitewash their culture and throw away their constitutional right to religious freedom. I have said it many times: I am Finnish on my terms, and if you can’t take it, that is your problem.
A shameful opinion piece that reminds us that Helsingin Sanomat should know better.
Me, Migrant Tales -lehden toimituskunta, haluamme ilmaista kauhistuksemme ja pettymyksemme Benjamin Netanyahun hallituksen suorittamasta kansanmurhasta ja etnisestä puhdistuksesta Gazassa ja muilla Palestiinan alueilla. Nämä sotarikokset eivät olisi mahdollisia ilman EU-maiden, kuten Suomen, salaliittoa ja hiljaisuutta.
Palestiina on tunnustettava valtioksi, ja kaikki kaupalliset ja sotilaalliset suhteet Israeliin on lopetettava, jotta palestiinalaisten äärimmäinen kärsimys voidaan lopettaa.
Naji al-Ali and Handala, is a national symbol and personification of the Palestinian people.
—
We, the Migrant Tales editorial board, want to express our abhorrence and deep disappointment at the genocide and ethnic cleansing of Gaza and other areas of Palestine by the government of Benjamin Netanyahu. These war crimes would not be possibe without the collusion and silence of EU countries like Finland.
Palestine must be recognized as a state and all commercial and military relations with Israel must stop to help end the extreme suffering of the Palestinians.
—
نحن هيئة تحرير Migrant Tales، نود أن نعرب عن إستنكارنا وخيبة أملنا الكبيرة إزاء الإبادة الجماعية والتطهير العرقي التي يتعرض لها الشعب الفلسطيني في غزّة و مناطق أخرى من فلسطين على يد حكومة بنيامين ناتنياهو. ما كانت هذه الجرائم ضد الإنسانية وجرائم الحرب لتتحقق لولا تواطؤ وصمت دول الإتحاد الأوروبي مثل فنلندا. يجب الإعتراف بفلسطين كدولة ويجب وقف جميع العلاقات التجارية والعسكرية مع إسرائيل للمساعدة في إنهاء المعاناة الشديدة التي يعيشها الفلسطينيون.
Since we have nothing betterr to do on a hot summer day, let’s pick on migrants.
A news story on the 8:30 pm YLE news today was a new low on reporting about migrants. Even worse, YLE framed migration to Finland as a Third World issue even if Muslims and people from developing countries account for only 10% of all migrants in Finland.
Migrant Tales published in 2015 a series on poor and sloppy journalism by the Finnish media. You will find scores of sloppy stories that frame migrants negatively.
One of our recent stories was on how the media, in collaboration with the police and politicians, created a social problem.
Even if the number of migrants has fallen sharply from recent years, German Minister of the Interior Alexander Dobiandt said he wants his country to be the leader in kicking out migrants to detention camps outside the EU.
Without explaining why stiffening hardline migration policy is a news story, the YLE story leaves out an essential question: Why are the interior ministers of Germany, France, Austria, Czechia, Denmark, and Poland meeting to tighten migration policy?
The answer is simple: All of the countries have hostile far-right parties that capitalize on anti-immmmigration sentiment.
In a show of opportunistic cowardice, Minister Doiandt admitted that one of the reasons why Germany wants tougher migration laws is its political rival, AdF, the second largest party in the country.
A scene from YLE news showing how it frames migration as only a Muslim issue, even if such people account for a faction of all migrants in Finland.
One of the spreaders of Finland’s racism problem is the media. Migrants and minorities follow very little the media due to the lack of trust. Somali Finn Asma Abdi wrote: “Although I am a ‘Finn’ on paper, the media constantly reminds me that I am not wanted here. If I didn’t feel like I were under constant attack [by the media], I could then read the papers.”
Apart from the drastic fall in migrants to the EU, the YLE story does not touch upon the dire consequences of our aging population. It’s pretty incredible: We are pushing away people when we need them.
The very simplistic arguments used by the government to close the Finnish-Russian border suffered a short circuit in June when a Russian soldier belonging to the Wagner Group crossed the border and sought asylum from the Finnish authorities.
Watching the news Friday was like returning to the Cold War days and when Finland usually cared less for the human rights of those seeking asylum. It is also interesting to note that the Finnish media is using the same language as in the Cold War when speaking of the Russian asylum seeker.
Ahti Tolvanen, a member of the Migrant Tales board, said that the case of the Russian Wagner Group soldier raises a lot of questions. “There is a lot on this guy,” said Tolvanen. “I can’t tell if he is a refugee or war criminal. Wars tend to mix categories and create moral conflusion.”
He said that the case remined him of Amerian defectors coming to Canada during te Vietnam War. “There wa controversy about wht to do with them,” he added
“Why did it take so long for the authorities to make public the case?” he said. “Why is he called a ‘defector’ rather than ‘an asylum seeker?’ If seeking asylum is a universal human right, why are the Finnish authorities investigating the matter as ‘an illegal border crossing?'”
“Another question is why is the soldier being locked up if he is an asylum seeker?”
According to the pushback law, the reasoning was to stop Muslims from seeking asylum in Finland. What happens now when those seeking asylum are Russians?
Last year, there were some 600 cases of Russians still awaiting a decision on their asylum status from the Finnish authorities.
If you found this post insightful and want to bring these conversations to your classroom, event, or publication, click here to work with me.
What’s the difference between the attacks against special rapporteurFransesca Albanese, a UN official investigating war crimes and human rights in Gaza and the West Bank, and former Non -Discrimination Ombudsman Kristina Stenman?
True, both are shameful and cowardly abuses of power.
Both Albanese and Stenman are officials who are being attacked by government officials because they are doing their job: The Trump Administration and Israel against Albanese, and Perussuomalaiset (PS)* Justice Minister Leena Meri against Stenman.
Writes MEP Tynkkynen on Facebook:
“Non-Discrimination Ombudswoman Stenman (RKP) in March: ‘The Finns are an openly Islamophobic party.’ Stenman now: no longer non-discrimination ombudswoman. Stenman is now no longer non-discrimination ombudswoman. The Perussuomalaiset Justice Minister Leena Meri kicked Stenman out 🤌 For the next government negotiations, the goal could be to abolish the posts of both the non-discrimination ombudswoman and the ombudsman for equality. It’s all a bunch of green-leftist buffoonery.”
Writes Migrant Tales:
“Thank you for revealing and reinforcing your usual petty side, Tynkkynen. I agree wholeheartedly with Stenman: the PS is an openly Islamophobic party. In 2027, we aim to clobber your party at the polls, and in the next MEP election in 2029, we will remove you.
Se oli iltapäivä ja taivas oli pilvessä. Isäni oli tullut aikaisin kotiin. Kaikki kaupungissa olivat järkyttyneitä ja surullisia. Ihmiset halusivat lähteä pois kaupungista mahdollisimman nopeasti, koska he uskoivat, että hallitus kaatuisi pian. Talibanit olivat jo lähellä Kabulia ja etenivät kohti pääkaupunkia. Siksi isäni oli tullut aikaisin kotiin, jotta voisi pitää huolta perheestään. Hän kuunteli radiota, josta tuli uutisia.
”Talebanit ovat vallanneet Kabulin läheisiä alueita. BBC\:n mukaan Afganistanin hallituksen joukot ja Taliban käyvät parhaillaan taistelua. Talibanin taistelijat etenevät kohti Kabulia.” Isäni kääntyi äitini puoleen ja sanoi: “Vie lapset varastoon ja pysykää siellä. Minä menen hakemaan Maryamin. Kadut eivät ole enää turvallisia, ja tilanne kaupungissa on kuin sota. Älä avaa ovea kenellekään.” Maryam oli isosiskoni. Hän oli 15-vuotias ja oli mennyt ompelukouluun. Isä oli huolissaan hänestä. Isäni lähti kiireesti ulos, ja minä, pikkusiskoni ja äitini menimme varastoon. Varastomme oli pieni huone kahden muun huoneen välissä. Sitä ympäröivät paksut seinät. Se oli kuin suojahuone – turvallinen ja vahva. Siellä oli vanhoja tavaroita ja paljon muistoja. Äitini istui hiljaa tuolille pienen ikkunan viereen, otti esiin kirjan “Pikku prinssi” ja alkoi lukea sitä meille ääneen. Aina kun tällaisia hätätilanteita tuli, äitimme yritti rauhoittaa ja viihdyttää meitä lapsia. Hän kertoi meille satuja, jotta emme ymmärtäisi, mitä ulkona, aikuisten maailmassa, oli meneillään. Joskus hän luki kirjoista, joskus lauloi meille, ja toisinaan kertoi onnellisia muistoja menneisyydestä.
Tällä kertaa hän myös kertoi elämästään – siitä, miten hän tapasi isämme ja miten he menivät naimisiin. Äiti halusi pitää meidät yhdessä ja suojassa. Hän ei halunnut, että ymmärtäisimme, mitä ulkona ja kaupungin ympärillä tapahtui. Sinä iltana äiti luki meille kohdan kirjasta: Siskoni nojasi päätään äidin syliin ja minä tuijotin äidin huulia, kun hän luki. “Aikuiset rakastavat numeroita. Kun kerrot heille uudesta ystävästäsi, he eivät koskaan kysy: ‘Millainen hänen äänensä on? Mitä leikkejä hän rakastaa? Kerääkö hän perhosia?’
Ei, he kysyvät: ‘Kuinka vanha hän on? Kuinka monta sisarusta hänellä on? Paljonko hän painaa? Kuinka rikas hänen isänsä on?’ Ja vasta näiden jälkeen he kuvittelevat tuntevansa hänet. Mutta lapset ymmärtävät sydämellään. Heille riittää laatikko, jossa on nukkuva lammas tai tähti, jota voi öisin katsella ja uneksia. Minäkin katson öisin tähtiä. Koska yksi niistä on kotini. Ja jos sinusta tulee ystäväni, silloin sinäkin katsot tähtiä ja näet ne hymyilevinä – koska minä hymyilen yhdellä niistä.” Samassa kuulimme pihalta Maryamin ja isämme äänen, kun he palasivat kotiin. Se yö oli pelottava. Kuulimme ohjusten ja taistelujen ääniä sekä läheltä että kaukaa. Me pysyimme koko yön varastossa. Kun aamulla heräsimme, kaikki oli hiljaista. Emme tienneet, mitä kaupungissa oli yöllä tapahtunut. Isä meni ulos ja kuuli ihmisiltä, että hallituksen joukot olivat onnistuneet pysäyttämään Talibanin etenemisen. Kun isä palasi kotiin, hän sanoi:
“Ilmeisesti hallituksen sotilaat ovat saaneet Talibanin pysähtymään. Ehkä he vetäytyvät nyt. Ainakin toistaiseksi on rauhallista.” Samana päivänä Maryam meni ostoksille ja äiti oli keittiössä valmistamassa lounasta. Me lapset olimme isän työhuoneessa. Muistan sen hetken, kun taistelut alkoivat taas ja kuulimme ohjusten ääniä läheltä ja kaukaa. Se oli kuin uusi sota olisi alkanut. Yhtäkkiä kuului valtava räjähdys. Koko paikka täyttyi savusta ja pölystä. Me lapset ja isä heittäydyimme lattialle. Kaikki ikkunat särkyivät ja lasinsirut lensivät ympäriinsä. Isä juoksi heti huutaen keittiöön. Ohjus oli osunut meidän keittiöömme. Savun ja pölyn keskellä ei nähnyt mitään. Hetken kuluttua naapurit tulivat apuun lapiot ja hakut käsissään. He alkoivat raivata raunioita. Värisevin käsin he vetivät äidin ruumiin esiin sortuneen katon alta. Isä ei itkenyt. Hän vain istui maassa, katsoi vaimonsa elotonta kättä. Äidin kädessä oli vielä puoliksi leikattu sipuli, jota hän oli juuri kuorimassa – hän oli tekemässä meille ruokaa…
*Ohjaaja, kirjoittaja ja runoilia Arshiya Nasser on kotoisin Afganistanista ja asuu tällä hetkellä Suomessa.
Olin hämmästynyt, mutta en yllättynyt Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran avaus- ja loppupuheenvuoroista puoluekokouksessa Lahdessa. Jos hänen puheistaan voi jotain oppia, tärkein oivallus on se, että meidän on kaikin keinoin vältettävä hänen tarjoamaansa reseptiä maahanmuuttopolitiikassa.
Jos me Mikkelissä alkaisimme puhua maahanmuutosta samalla tavalla kuin Purra – ja vieläpä ilman niitä lisäkiristyksiä, joita Teemu Keskisarja ja Simo Grönroos ehdottavat – voisimme silti romuttaa kaupungin veto- ja pitovoiman. Meillä on pieni maahanmuuttajaväestö, mutta sen merkitys Mikkelin elinvoimalle on suuri.
Hyvin toimiva kunta muistuttaa monella tapaa menestyvää yritystä: sen on tarjottava hyviä palveluita ja kohdeltava asukkaitaan kunnioittavasti ja tasavertaisesti. Kun katsomme muita Euroopan maita, kuten Hollantia, jotka ovat meitä pidemmällä maahanmuuttopolitiikassa, huomaamme, että siellä ei enää puhuta kotoutumisesta, vaan osallisuudesta.
Meidän on päästävä eroon “me ja ne” -ajattelusta ja löydettävä toisia sanoja kuvaamaan uusia ja vanhoja asiakkaitamme, jotta he voivat tuntea olonsa tervetulleiksi, yhdenvertaisiksi ja voimaantuneiksi. Itse en pidä sanasta “vieraskielinen”, vaikka sitä käytetään yleisesti. Miksi emme kutsuisi uutta tulijaa mieluummin Uudeksi mikkeliläiseksi? Lakataan myös puhumasta heidän lapsistaan “ulkomaalaistaustaisina” ja lopetetaan rajanveto meidän ja heidän välillä. Keskitytään sen sijaan siihen, mikä meitä yhdistää.
Mikkelin kansainvälistyminen ja uusien asukkaiden houkuttelu ja pitäminen kaupungissa on elintärkeää – se on suorastaan kaupunkimme elämän ja kuoleman kysymys. Toivon, että valtuutettukollegani ymmärtävät tämän, ja uskon, että monet heistä ymmärtääkin.
The non-discrimination ombudswoman, Kristina Stenman, who began her term in August 2020, was not chosen to continue in her post due to pressure from Perussuomalaiset (PS)*, according to reports by Helsingin Sanomat.Upon investigating the changes in the quota refugee system in 2025, which would be manipulated by PS Interior Minister Mari Rantanen’s office to exclude Muslims, Stenman started an investigation that alleged Rantanen wanted changes in the quota-refugee system for this year.
In April, Tuomas Pöysti, chancellor of justice, ruled that Interior Minister Rantanan and her temporary replacement, Minister of Transport and Communication Lulu Ranne, did not act unlawfully. Even so, Pöysti stated that the quota allocation had been poorly handled and that “ministers and aides must ensure that their political guidance does not contain any discriminatory elements.”
Kristina Stenman and Rainer Hiltunen, the former and new non-discrimination ombudsperson. Source: Helsingin Sanomat
Writes Helsingin Sanomat: “According to sources by Helsingin Sanomat, the worsening of relations between the PS and Stenman contributed to Stenman not being granted a further term.”
Matters turned for the worse when, in March, Stenman and unit head Robin Harms said that the PS was “an openly Islamophobic” party. The PS, which is a master player in victimhood, cried foul and slammed the statement as “a shocking attack” on the party.
Having been active in foreigner and minority rights for decades, Stenman grew up in a bilingual family. She studied law as well as Engish and cultural anthropology at the University of Helsinki. She will be missed by many.
Waa maxay sababta ay muhiim u tahay in la helo warbaahin #Af-Soomaaliga ku baxda ee ka hadasha arrimaha Finland ka dhaca?
Wararka iyo maqaalada lagu qoro Af-Soomaaliga, waxay fursad u siinayaan dadka Soomaaliyeed ee ku nool Finland in ay si fiican u fahmaan waxa ka dhacaya dalka, una eegaan arrimaha noloshooda khuseeya iyagoo adeegsanaya afkooda hooyo.
Waxaa aad muhiim u ah in warbaahintan ay si toos ah u sameeyaan dadkii ay khusayso – si ay u muujiyaan aragtidooda, waaya-aragnimadooda, iyo in codkooda la maqlo. Tani waxay fursad siinaysaa in la falanqeeyo arrimaha Finland ka jira iyadoo laga eegayo dhinacyo kala duwan oo laga yaabo in aysan had iyo jeer ka muuqan warbaahinta waaweyn.
Aniga ahaan, aad baan u jeclaan lahaa in aan helno warar ku saabsan Finland oo Af-Soomaali ku qoran – xitaa haddii ay noqoto mar bishii ama usbuuciiba mar. Waxay iga caawin lahayd in aan si fiican u fahmo bulshada aan ku dhex noolahay, isla markaana aan dareemo in aan ka mid ahay.
Lehdet ja uutiset vähemmistön omalla äidinkielellä ovat olennaisia, jotta yhteiskuntaa voidaan ymmärtää omasta näkökulmasta käsin. Ne edistävät osallisuutta, vuoropuhelua ja auttavat siihen, että vähemmistöjen äänet tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi.
Erityisen tärkeää on, että tätä mediaa tuottavat itse vieraskieliset ja vähemmistöön kuuluvat ihmiset. Se luo tilaa keskustelulle siitä, mitä Suomessa tapahtuu – vähemmistöjen omista kokemuksista ja näkökulmista käsin.
Minulle olisi henkilökohtaisesti todella merkityksellistä saada uutisia Suomesta somaliksi – vaikka vain kerran viikossa tai kuukaudessa. Se auttaisi minua pysymään ajan tasalla ja tuntemaan vahvemmin, että kuulun tähän yhteiskuntaan.
