Month: July 2012

Husein Muhammed: Tarvitaanko Helsinkiin oikeasti moskeijaa?

Posted on by Migrant Tales

Husein Muhammed

Kepulainen ystävämme Abdirahim Hussein peräänkuuluttaa moskeijan rakentamisen tärkeyttä Helsinkiin. Tarvitaanko Helsinkiin moskeijaa?

Suurin osa muslimeista suorittaa yleensä päivittäiset rukouksensa kotona. Tästä huolimatta rukoilemista islamilaisissa temppeleissä eli moskeijassa ja yhdessä muiden muslimien kanssa pidetään suositeltavana. Lisäksi perjantain keskipäivän rukouksen suorittamista islamilaisessa pyhäkössä pidetään miehille pakollisena. Moskeijassa tätä rukousta edeltää imaamin pitämä saarna.

Vartavasten rakennetut moskeijat on tavallisesti varustettu vesilähteellä, minareeteiksi kutsutuilla torneilla sekä saarnatuolilla (minbar). Moskeijoissa ei ole penkkejä vaan mattoja, joille ei saa astua ulkojalkinein. Moskeijan vesilähteellä voi suorittaa rituaalipesun eli pestä kasvot, kädet ja jalat ennen rukoilemista. Minareetista on perinteisesti kuulutettu rukouskutsu, joka kuuluu monesti koko kylään tai kaupunginosaan. Nykyisin rukouskutsu kuulutetaan yleensä äänentoistolaitteilla. Saarnatuolista luetaan perjantaipäivän saarna.

Perinteisesti moskeijassa käyvät lähinnä miespuoliset uskovaiset. Naisille on tosin monissa moskeijoissa varattu oma osasto, joka on erotettu miesten rukoustilasta. Imaamin johtama rukous kuuluu myös naistentilaan, joten myös he seuraavat saman imaamin rukousta kuin miehet.

Länsimaissa, Suomi mukaan lukien, muslimien rukoushuoneena käytetään yleensä muita kuin alun perin moskeijaksi tarkoitettuja tiloja. Suomessa tällaisia rukoushuoneita on tällä hetkellä kolmisenkymmentä eri puolilla maata. Helsingin, Tampereen ja Turun kaltaisissa suurkaupungeissa on kussakin useita rukoushuoneita. Sunni- ja shiiamuslimeilla on yleensä omat rukoushuoneensa.

Suomessa rukoushuoneissa ei ole rituaalipesuun tarkoitettuja vesilähteitä, vaan peseytyminen tapahtuu tilan yleisissä saniteettitiloissa. Minareetteja Suomen rukoushuoneissa ei myöskään ole, eikä rukouskutsua kuuluteta moskeijan ulkopuolelle. Joissakin länsimaissa muslimit ovat vaatineet saada kuuluttaa rukouskutsun niin, että se kuuluisi samalla tavalla kuin kirkonkellot. Tätä ei kuitenkaan ole käytännössä missään sallittu muuten kuin ehkä perjantaikeskipäivän rukouksen aikana.

Osa muslimeista on pitänyt sitkeästi kiinni vaatimuksesta saada kuuluttaa rukouskutsu koko moskeijan alueelle. Rukouskutsu on aiemmin kellon ja kalenterin puutteessa muistuttanut uskovaisia rukoushetkistä. Myös tällä hetkellä muslimimaissa rukouskutsut kuulutetaan. Lännessä niiden kuuluttaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä uskovaisilla on käytettävissä kellot ja kalenterit, joista voi tarkistaa rukoushetket.

Jotkut muslimiyhdyskunnat ovat suunnitelleet moskeijoiden rakentamista Suomeenkin, mutta projektit ovat kaatuneet tai ainakin lykkääntyneet rahan puutteen vuoksi. Tällä hetkellä ainakin pääkaupunkiseudulla islamilaiset rukoustilat ovat perjantaisaarnan aikana liian ahtaita mutta muuten lähes tyhjiä.

Viimeaikaisessa maahanmuuttokeskustelussa on käyty kiivaasti väittelyä myös siitä, pitääkö ja saako Suomessa rakentaa muslimien moskeijoita. Pieni mutta äänekäs muslimijoukko on valittanut vartavasten moskeijaksi rakennettujen tilojen puuttumista. Maahanmuuttajavastaiset ryhmät ovat puolestaan nähneet moskeijoiden rakentamisessa uhkaavaa islamin leviämistä ja jopa kristillisen länsimaisen kulttuuurin tuhoa.

Mitään juridista estettä moskeijoiden rakentamiselle ei ole niin kuin ei muillekaan uskonnollisille pyhäköille. Mielestäni ei ole pakko mutta saa rakentaa niin paljon moskeijoita, kirkkoja, synagogeja… kuin haluaa yhdyskuntien omilla rahoilla. Yhteiskunnan ei pidä siis estää mutta ei myöskään rahoittaa uskonnollisia rakennuksia.

Tosin tällä hetkellä lähirukoushuoneet palvelevat niissä käyviä paljon paremmin kuin yksi jättimoskeija (kymmenien) kilometrien päässä kävijöistä. Se olisi vähän sama kuin korvattaisiin kaikki Alepat yhdellä kepulaisella Ideaparkilla.

Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.

Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.

Abdirahim Hussein Mohamed: Miksi Helsinkiin pitäisi rakentaa moskeija?

Posted on by Migrant Tales


Abdirahim Hussein Mohamed

Suomessa ja etenkin pääkaupunkiseudulla asuu paljon maahanmuuttajia. Suuri osa näistä uusista tulijoista on eri kieliä puhuvia ja eri kulttuureja edustavia muslimeita. Suomen perustuslaissa, 2 luvun 6 §:ssä lukee: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Tähän vedoten olen sitä mieltä, että Helsingin on tärkeää näyttää edistävänsä perusoikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Suvaitsevuuden ja tasavertaisuuden vuoksi olisi tärkeää, että Helsingin ja samalla koko Suomen muslimeilla olisi yhtä hyvät mahdollisuudet harjoittaa uskontoaan kuin muidenkin uskontokuntien edustajilla.

Suomessa asuu noin 40 000 muslimia, joista suurin osa asuu pääkaupunkiseudulla ja varsinkin Itä-Helsingin alueella.

Tällä hetkellä moskeijat ja rukoushuoneet ovat hyvin pieniä ja sijaitsevat usein kerrostalojen kellareissa tai ostoskeskuksissa, joissa ne ovat melkein aina paikallisten pubien kyljessä. Valitettavasti historia on todistanut, että tilanteet joissa moskeijasta ja lähiöbaarista purkautuu ihmisiä ulos samaan aikaan voivat olla hyvin tulen arkoja. Perjantai on islamilainen pyhäpäivä, jolloin muslimit kokoontuvat rukoilemaan moskeijoihin. Tuolloin kymmenien ihmisten kerääntyminen asuintalojen alakertaan häiritsee ymmärrettävästi asukkaita.

Kysymys on erityisen ajankohtainen juuri nyt, sillä islamilainen paastokuukausi ramadan alkaa heinäkuun puolenvälin jälkeen.  Ramadanin aikana muslimit paastoavat joka päivä auringon noususta auringon laskuun. Kuukauden viimeisen päivän jälkeen alkaa kolmipäiväinen eid-juhla, jolloin perheet ja ystävät viettävät aikaa yhdessä.  Juhlan ensimmäisenä päivänä muslimeilla on tapana perinteisesti kerääntyä rukoilemaan yhdessä. Tilaisuuden järjestämistä varten on yleensä vuosittain varattu jokin iso halli, mutta esimerkiksi viime vuonna tilan järjestäminen ei onnistunut. Kaupungin olisi pystyttävä takaamaan asukkailleen mahdollisuus uskonnonharjoitukseen, koska kyseessä on tuhansille helsinkiläisille tärkeä asia.

Tällä hetkellä ihmisillä ei ole paljon tietoa siitä, mitä moskeijoissa tapahtuu. Mielestäni moskeijan toiminnan pitäisi olla avointa kaikille kuntalaisille, myös ei-muslimeille. On tärkeää, että kaikki tietävät, mitä omassa kotikaupungissa tapahtuu, oli se sitten minkä tahansa uskontokunnan parissa. Kaupungin antamalle tontille rakennetun moskeijan pitäisi palvella tässäkin suhteessa kaikkia helsinkiläisiä. Siellä voitaisiin järjestää avointen ovien päiviä, jolloin kuka tahansa pääsisi tutustumaan moskeijan toimintaan.

Moskeijat eivät ole pelkkiä rukoushuoneita. Hengellisen tuen lisäksi niissä tehdään arvokasta sosiaalityötä perheiden ja yksilöiden parissa. Esimerkiksi riidoissa olevilla aviopareilla on mahdollisuus saada moskeijassa terapiaa ja sovitteluapua, ja juuri maahan tulleita muslimeita opastetaan uuden kotimaansa tavoille.

Sopiva paikka moskeijalle olisi esimerkiksi Puotilan ja Itäkeskuksen välissä olevan Prisman viereinen tyhjä tontti, jolla on aiemmin ollut bensa-asema. Tontti on sen verran suuri, että sillä olisi moskeijan lisäksi tilaa myös esimerkiksi pienille kahviloille ja kaupoille.

En kannata kunnan verorahojen käyttämistä moskeijan rakentamiseen, vaan mielestäni Suomen muslimit voisivat itse lähteä keräämään rahaa tai etsimään yksityistä rahoitusta sitä varten.

Suvaitsevuuden nimissä hienon kotikaupunkimme on mielestäni osoitettava paikka moskeijan rakentamista varten. Helsingin on kohdeltava monikulttuurisuuttaan rikkautena ja osoittaa pystyvänsä muuttamaan sanat myös teoiksi

Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.

Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.

Business Insider: Timo Soini’s “threat” to the world economy

Posted on by Migrant Tales

Not only must have Perussuomalaiset (PS) party chairman Timo Soini been swept off his feet with delight for being named by Business Insider  as the seventh-most dangerous person to the global economy, but Finland as well for such a dubious recognition. Who ever heard of Business Insider anyway?

For starters, somebody could inform the online publication that the official English name of the PS isn’t any longer the True Finns, but the Finns Party.

After weighing the old and new English-language official translations of the PS, Migrant Tales (MT) decided last year that we didn’t want any part of this populist nonsense and decided to call Soini’s party by its Finnish name, the Perussuomalaiset.

Timo Soini is a dangerous persons to the global economy, according to Business Insider. 

While we understand  at MT that the PS has been a blow to the credibility of Finland’s international image and to institutions like parliament, the political clout that Soini has hinges by and large on the lack of leadership of  Finland’s major parties, which rolled out the red carpet for him before last year’s election.

Soini’s anti-EU, anti-immigration and especially anti-Islam message appeals to a wide range of politicians in this country.

Why did Business Insider choose Soini as the seventh-most dangerous public figure to the global economy?

The online publication writes: “As the leader of the largest opposition party in Finland’s parliament and one of the biggest eurosceptics in Europe, Timo Soini is in a position of incredible importance with regard to continued euro bailouts.”

I doubt that the PS chairman is any longer in a position of “incredible importance” in Finland. The numerous scandals that have rocked the party and Soini’s disappointing showing in the presidential election have dimmed much of his shine.

Other influential personalities on the Business Insider are: German Chancellor Angela Merkel (1); French President Francois Hollande; German economist Hans-Werner Sinn; Fed Chairman Ben Bernanke; Nkolaus Blome, Bild newspaper deputy editor; and US President Barak Obama.

Finland’s and Japan’s demographic and economic decline

Posted on by Migrant Tales

You don’t have to be an expert to understand that Europe and especially Finland are speeding towards a demographic and economic decline of untold proportions. The calamity we face will not come from outside our borders per se but will have the “Made in Finland” label on it.  

There’s an interesting story on the Guardian about how cultural traits  fueled the Fukushima nuclear catastrophe in Japan. The panel’s findings on the disaster could be eerily similar to a future report that studied the causes behind our own demographic and economic decline.

Kiyoshi Kurokawa, a professor emeritus at Tokyo University, states: “Its fundamental causes are to be found in the ingrained conventions of Japanese culture: our reflexive obedience; our reluctance to question authority; our devotion to ‘sticking with the programme’; our groupism; and our insularity.”

As the euro financial crisis deepens, which fuels our ever-growing skepticism and fear of the outside world, our response to the challenges facing our country and region has been ever-bigger doses of nationalism.

Source: Northern Denim Co. 

Our reaction to the euro and various political corruption scandals was the election of April 2011, which paved the way for an anti-EU, anti-immigration and anti-Islam party. How is it possible that a right-wing populist party like the Perussuomalaiset can attract 19.1% (39 seats) of the votes compared with 4.05% (5 seats) in 2007?

Part of the answer to that question must be in our insularity, scapegoating and ever-growing skepticism of the outside world.

Even if some used to call Finland the Japan of Europe in the 1980s, our country resembles today a nation that is inching towards permanent demographic and economic decline.

Foreign workers are moving to Japan these days to fill jobs and to compensate for the extremely low birth rate. Like in Finland, the ramifications of an ever-growing influx of immigrants into a society that has based its identity on ethnic purity are enormous to say the least.

Despite the difficulties we face, there’s still time to save Finland and Europe.

Europe’s future lies in its ability to deal with the challenges posed by its ever-growing cultural diversity and globalization.

That is why we need to learn from countries like Canada, the United States and Australia that have reaped synergies from their diversity more effectively than us.

 

 

RACE FILES: Blinkered By Race

Posted on by Migrant Tales

By Race Files

No, I don’t mean car blinkers. I’m referring to the kind of blinkers that are used to keep race horses looking straight ahead at the jockey’s goal while blinding them to the distractions on either side.

Racism blinkers us. It imposes a kind of tunnel vision, causing social problems to appear to be related to differences in race and culture (and not racism), while blinding us to the common roots of many of our problems.

The study conducted by the Pew Research Center on Asian Americans that I wrote about in my last post is a good example. In it, Pew reports that 49% of Asian American adults have college degrees compared with 28% of adults in general. In addition, Asian Americans are reported to have substantially higher median household incomes and wealth than the general population, and then describes the relatively high levels of education and financial success of Asian Americans as distinctive racial characteristics.

There are significant problems with Pew’s number crunching you can read about in an excellent article in COLORLINES. But even if we put those problems aside, there’s still the issue of how ascribing relative Asian American success to race blinds us to the real social and economic realities dictating these outcomes, and how those realities affect everyone.

Here’s what I mean. In surveys measuring the educational levels of the most highly industrialized nations, the U.S. is scored at about average. That’s pretty bad news for the nation that is the richest by far, and the former world leader in education. It is for this reason that visas must be fast tracked for certain highly skilled workers, resulting in skewed educational attainment statistics among some immigrant groups, including some of the most educationally privileged of Asian immigrants.

And on that question of higher incomes and household wealth among Asians. Is it more useful to study these indices of success as racial characteristics, or to ask ourselves why the median income for Americans in general is so low?

According to Peter Edelman, 20 million Americans earned incomes less than $9,000 a year. Six million Americans have only food stamps as income. Half of U.S. jobs pay less than $34,000 a year. A fourth pay less than the poverty rate for a family of four. These statistics bring down the median income of Americans, even as that median obscures the reality for those on the bottom of the U.S. economy.

The poorest and most vulnerable are disproportionately people of color, and that’s all about racism. Racism is also at work when we allow negative racial stereotypes to lead us to blame people of color for the problem of persistent poverty. But looking for solutions to poverty in racial or cultural characteristics, as the model minority myth that is tacitly promoted by the Pew report leads us to do, takes us nowhere.

Whites in the U.S. have the highest per capita incomes. With the blinkers on, it’s easy to fall prey to the idea that white privilege translates into direct financial benefits for all white people. But then, how do we explain the fact that whites also constitute the majority of those who are poor?

According to the Economic Policy Institute, the average CEO of major companies in the U.S. earns in 10 hours what a typical worker earns in an entire year. So maybe the explanation is that income and wealth is not evenly distributed among whites – that the real driver of poverty is how the rich value the labor of the rest of us, regardless of race.

But it’s tough to know the nature of things we refuse to see. Among those things we’re blinded to by racism are our common humanity, our shared problems, and our linked destinies. Time to take off the blinkers. If we don’t, we might find that we’re racing to nowhere while the answers to where we ought to be heading lie in joining forces with our perceived opponents on either side.

Read original blog entry here.

This piece was reprinted by Migrant Tales with permission.

Monikulttuurisuudesta ja kulttuurirelativismista

Posted on by Migrant Tales

Susannah

Kulttuurirelativismi tarkoittaa , että esim. yksilön suhde lakiin ja moraaliin on suhteellista. Sellaisia syytöksiä esim. Jussi Halla-aho (ps) ja antijihadistinen seurakunta on syytänyt antirasistien niskaan. Sen mukaan antirasistit muka sallisivat toisenlaisia lakijärjestelmiä, kuten sharia, Suomeen. 

Eikö tässä valossa ole varsin koomista, että Halla-aho on kommentoinut omaa tuomiotaan korkeimmasta oikeudesta näin: http://mtv3.mobi/uutiset/uutiset/kotimaa/2012/06/1564528.xml?p=0 Puheenjohtaja Soini ei suostunut ottamaan kantaa Halla-ahon heittoon.

Antropologi Franz Boas (1858-1942) on kulttuurirelatisismin “isä.”

James Hirvisaari syytti korkeinta oikeutta korruptoituneeksi: http://jameshirvisaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/109785-korkeimman-oikeuden-ratkaisuista

Eikö tämä kerro hyvin, miten kulttuurirelavistisesti perussuomalaiset suhtautuvat tuomioihinsa ja Suomen lakiin?

Monikulttuurisuus ei ole poliittinen ideologia

Posted on by Migrant Tales

Monikulttuurisuus on monimuotoinen ja monimutkainen käsite. Maahanmuutonvastustajille se on yksinkertaisesti siirtolaispolitiikka, joka mahdollistaa etupäässä muslimien, afrikkalaisten sekä ei-eurooppalaisten asumisen Suomessa tai Euroopassa. Tavoite on yksinkertainen: pitää Suomi valkoisena ja muuttumattomana.

Kansanedustaja James Hirvisaari (ps) viimeisessä bloigissaan antaa tyypillisen maahanmuutonvastustajaan selityksen siitä, mikä on monikulttuurisuus. Hirvisaari väittää, että monikulttuurisuus on poliittinen ideologia.

Mutta onko se niin? Tuskin.

James Hirvisaari

Hirvisaaren määritelmä monikulttuurisuudesta ei pelkästä paljasta hänen äärioikeistolaisideologiansa mutta hänen tietämättömyys perustuslaistamme, puhumattakaan yhdenvertaisuuslaista. Käyttääkö hän vielä 1919 perustuslakia lähteenä tai uudempaa ja lainvoimaista versiota, joka tuli voimaan 1999?

Uudessa Suomen perustuslaissa ( 17 §) lukee seuraavasti: ”Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan .”

Jos Hirvisaarella on vaikeus hahmottaa ,mitä on suomalaisen lain henki , kun puhumme kasvavasta monimuotoisuudesta yhteiskunnastamme, hän on aivan eksyksissä kun hän alkaa selittää omia käsityksiään monikulttuurisuudesta.

Ensinnäkin, monikulttuurisuus ei ole siirtolaisuuspolitiikka eikä poliittinen ideologia, kuten vasta-jihadisitit ja heidän hengenheimolaisensa haluavat antaa meidän ymmärtää.

Monikulttuurisuus sai alkunsa Kanadassa 1970-luvulla sosiaalipolitiikkana. Sen tarkoitus ei ollut pelkästään edistää maahanmuuttajien sopeutumista ja hyväksyntä Kanadassa, vaan myös estää maan hajoamiseen englannin- ja ranskankielisiksi valtioiksi.

Paitsi Kanada, maailmassa on virallisesti kaksi maata, jotka määrittelevät itsensä monikulttuuriseksi. Ne ovat Iso-Britannia ja Australia. Suomi ei ole virallisesti monikulttuurinen maa, kuten nämä yllämainitut. Suomen laissa (perustuslaissa tai yhdenvertaisuuslaissa) ei lue missään, että olemme ”monikulttuurinen yhteiskunta.”

”Monikulttuurisuutemme” lepää pitkälti meidän omissa pohjoismaisessa demokratiassa, ihmisarvon sekä hyvinvoinnin periaatteissa.Maassamme on yksi laki, jota kaikkien on noudatettava, monimuotoisuus sen sisällä on itsestäänselvyys.

Perustuslakiin on kirjattu oikeutemme ja velvollisuutemme. ”Monikulttuurisen yhteiskunnan” tavoite pysyä yhdenvertaisuuslain tavoitteissa vaatii tiettyjä toimenpiteitä, joita ei voi määritellä aina edes positiiviseksi diskriminaatioksi.

Uusi Suomi

 

Migrant Tales Literary: El gaucho más corajudo de la Pampa durante la dictadura

Posted on by Migrant Tales

Siempre me ha fascinado el oponente más débil.  Hay muchos ejemplos en la historia:  José Artigas, Esteban Echeverría, Sacco y Vanzetti,  Resistencia Rosa Blanca, Che Guevara, Antero Rokka, Mahatma Gandhi,  Nelson Mandela, Alvaro Nuñez Cabeza de Vaca,  y El gaucho más corajudo de la Pampa, entre muchos otros.

Un buen ejemplo es el Maracanazo, cuando Uruguay le ganó al favorito Brasil 2 a 1 en el mundial de 1950.

http://www.youtube.com/watch?v=6pMmRFKKZfk

 EL GAUCHO MÁS CORAJUDO DE LA PAMPA DURANTE LA DICTADURA

 En las afueras de Treinta y Tres (Uruguay)

me encontré con un gaucho mujer con vigotes

y pa’ que to voy a contar más.

“Nada más que penas macho”, dice con voz de canario desflorado

(pero con plumas intactas)

y nos despedimos colores

sentados con unos amargos.

“Soy de la hoz y el martillo”,

ametralla

“Pero 100% gaucho”.

Arrancando un ombú y transofmandolo a una guitarra eléctrica

contó esta pálida canción:

El gaucho travesti

amontó un caballo

desparamando al aire gris

estas palabras al partir:

“Soy el gaucho más corajudo de la Pampa”!

                                                                                                                                                                                        Helsinki, 3 de marzo de 1984

 

Marta Gómez: The little boy who wanted to be white

Posted on by Migrant Tales

Marta Gómez is a talented singer from Colombia who offers us a song called “Negrito,” or “(cute) little black boy.” In most parts of Latin America, it’s perfectly fine to call a person negrito, the diminutive of the word negro. The song by Gómez is based on a real negrito of her hometown of Cali, who in the hope of living a better life and finding work, drank Clorox to become white. 

The boy lived to see another day after he was treated in hospital after drinking the disinfectant.

In Gómez’ song, the boy paints himself white but then regrets what he did.

She says that Negtrito’s heart felt cheated and even the devil prayed that the little boy would turn black again. “The little black boy even lost his appetite   repenting what he did.”

https://www.youtube.com/watch?v=84U6iyCjIJY&feature=player_embedded#!

Migrant Tales thanks William Rivera for sharing this song with our readers.

 

The absurdity of the reverse-racism argument in Finland

Posted on by Migrant Tales

Every now and then you’ll hear a visitor on Migrant Tales claim: What about [reverse] racism against [white] Finns!? Racism is a complex problem but one matter singles it out: It is an effective tool to socially exclude, control and exploit other groups in society from vital resources such as jobs and economic wealth. 

The fact that white Finns are the standard of everything in Finland is enough proof that they wield real power. White Finns don’t have to understand racism because they simply don’t have to. It’s not an issue because they are the standard of this society, the norm. Everyone else has a prefix attached to them like immigrant, immigrant descendant, black, Roma etc.

In May 2011, the anti-immigration Perussuomalaiset (PS) party renounced all forms of racism, even positive discrimination, or affirmative action. 

It is surprising that when the PS made their preposterous statement, few if any media in this country understood how racist and grotesque it was and how it revealed a serious case of  colorblind racism (let’s pretend we’re equal because ethnic background does not matter, when in fact it does).   

Colorblind racism works in Finland in an implicit and explicit manner. Its aim is the same:  ethnic background is not the issue. If it is an issue, it’s your  ethnic background. 

  • ·         We have such a wonderful society that we are way past racism so get over it (explicit colorblind racism);
  • ·         It’s your culture, your parents or you that is hindering adaption to our society. In this case I recognize your ethnic background but only to shift blame and wash my hands of the problem (implicit colorblind racism). 

 This graffiti that reads “White Power” in Finnish was on a special elementary school’s wall in Mikkeli, Finland, for months before it was removed. 

Accusing a visible minority, or immigrant of being racist against white Finns, is a good example of implicit colorblind racism.  Since racism isn’t a problem in our society, it can’t be my problem. It’s your problem. 

Some successful immigrants or visible minorities who have succeeded in Finland may reinforce the same colorblind racist argument as white Finns. They may claim:  “I’m not white but I adapted to the white Finns’ world. That is why I am successful. You too can be.” 

Those immigrants who have racism issues usually come from countries where such a social ill is the standard. It’s easy for them to accept the white Finn as a standard because they too were the norm in their former home country.  As a result, some embrace the idea of becoming a Tuomo-setä, or Uncle Tom, because they are encouraged to and rewarded by white Finnish society for such behavior.

If you are ever confronted by a person who uses the reverse-racism argument, ask him or her how is the prejudice of a minority as devastating as that of the majority? 

White Finns should stop whining about reverse racism because it isn’t an issue. It’s only one of many loaded arguments used by them to justify their racism.