Ana María Gutiérrez Sorainen*
“Mukasuvaitsevaisto ja mukasivistyneistö heiluttelee rasistikortteja maahanmuuttokriitikoille”.
Olisitko kuullut tai lukenut tuota lausetta vaikkapa 10 vuotta sitten? Maailma ja Suomi muuttuvat, vaikka jotkut väittävät muuta ja haluavat pitää kiinni nykyisyydestä, menneisyydestä ja jopa kaukaisesta menneisyydestä. Mutta he itse muokkaavat tätä maata. Ennen kuin otsikostani peritään tekijänoikeuksia on sanottava, että kansanedustaja Reijo Tossavainen (Perus) on kunnostautunut noiden sanojen ahkeraksi käyttäjäksi.
Edellisten kunnallisvaalien yhteydessä neljä vuotta sitten kaikkialla alettiin puhua myös maahanmuuttokriitikoista. Silloin maahanmuuttopolitiikan kritisoimisen varjolla esitettiin myös ihmisistä ja ihmisryhmistä solvaavia kommenteja ja kirjoituksia. Maahanmuuttajia solvaavien kommentien kirjoittajat tarjosivat itse tuon sanan “maahanmuuttokritiikko”, jota media alkoi käyttää yleisesti siis myös rasisteista. Yhtäkkiä maassa ei ollut enää rasisteja ja rasismia vaan maahanmuuttokritiikkiä ja maahanmuuttokriitikoita! Käytännössä näin ei kuitenkaan ollut.
Maahanmuuttokriitikoita aidossa merkityksessä, siis niitä, jotka kritisoivat maahanmuuttopolitiikkaa, on ollut maassa jo kauan. Asiallisia kommenteja vain ei tahdota kuulla.
On myös aiemmin ollut niitä kansanedustajia, jotka liikkuvat maahanmuuttokriitikin ja rasismin välimaastossa. Moni meistä muistaa myös sen, kuinka SDP: n kansanedustaja ja entinen sisäministeri Rajamäki puhui maahanmuutosta ja jopa maahanmuuttajista. Rajamäki leimasi tulijat turvapaikkashoppailijoiksi, ankkurilapsiksi jne. Samoja sanoja levitteli iloisesti mediassa myös Sulo Aitoniemi. Samaa linjaa ovat seuraneet kokoomuslaiset Ben Zyscowicz ja entinen kansanedustaja Tuulikki Ukkola. He kritisoivat myös maahanmuuttopolitiikkaa, mutta se on jäänyt noiden “mediaseksikkäiden” sanojen alle.
“Maahanmuuttokritiikki” ei siis ole ollut vain ja ainoastaan perussuomalaisten tavaramerkki. Perussuomalaisten kohdalla sen sijaan on merkille pantava se tapa, millä muutama henkilö esittää asiansa kärjekkäästi, raflaavasti ja puolihuolettomasti. Ihan kuin tarkoitus olisi rikkoa aidosti lakia, jotta julkisuus olisi varmuudella taattu ja kannatus varmistettu.
Maahanmuutto ei aiheena ole edelleenkään merkittävä yhteiskunnallinen kysymys, joka vaatisi niin laajamittaista aivosolujen käyttöä. Samassa mittakaavassa kuin nyt. Päivästä ja kuukaudesta toiseen ja jo ennen eduskuntavaaleja mediassa ei paljon muusta puhuttukaan kuin maahanmuutosta. Jos vielä tänä päivänä joku väittää, ettei sillä aiheella kukaan pääse mihinkään, hän erehtyy. Myös vain maahanmuuttoasioihin keskittyneet kansalaiset ovat päässeet eduskuntaan saakka. Eri asia on se, ettei maahanmuuttoon ja erityisesti maahanmuuttajiin myönteisesti suhtautuva ehdokas pääse samaan eduskuntaan. Eikö tämä kerro jotakin siitä yhteiskunnasta, jossa elämme?
Viime aikoina maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin torjuvasti suhtautuvat ovat joissakin palstoissa yhdistetty vain perussuomalaisiin. Ihan kuin aihe olisi ulkoistettu vain heille. Se on kuitenkin harhaa. Syrjivää ajattelua ja jopa rasismia on myös muissa puolueissa. Muissa puolueissa on kuitenkin niin, että ne, jotka ajattelevat niin avoimesti rasistisesti, siirtyivät perussuomalaisiin tai ovat jääneet omiin puolueisiinsa ja käyttävät hienovaraisempia sanoja.
Huolellisuuden alla piilee siis myös paljon kielteistä ajattelua. Moni toistaa, ettei nyt voi puhua maahanmuutosta mitään, koska heti heiluu rasistikortti. Rasistikortin heiluttaminen voi noiden kirjoittajien mielestä olla jo sitäkin, että sanot, etteivät kaikki maahanmuuttajat tule tänne elämään verorahoilla, vaan tekemään töitä.
Se, että sanot, että jokainen ihminen ansaitsee hyvän elämän, oli hän syntynyt täällä tai Kiinassa, on mukasuvaitsevaitsen sinisilmäisyyttä. Suvaitsevaisuus on siis jo kielteinen asia ja joskus sitä rinnastetaan jopa idiotismiin. Suvaitsevaisuus oli vielä aikoja sitten hyve, joka rinnastetiin empatiaan ja ymmärtämiseen.
Varsinkin Uuden Suomen keskustelujen valossa, jos olet suvaitsevainen, saatat olla myös mukasivistynyt, joka vaatii muilta sivistynyttä käytöstä. Eikä se käy, maassa maan tavalla pitää siis olla tilaa myös sivistymättömyydelle, ja myös sille sydämen ja sielun sivistymättömyydelle.
Netissäkin kuitenkin jokaisen lukijan takana on aito ihminen ja netissäkin voi satuttaa muita.
Lisäys: Monissa maissa yhä sivistys tarkoittaa käytännössä lukutaitoa. Muka-sana tule siis tulkinnasta mitä lukemallesi annat. Jos tulkintasi on erilainen kuin “maahanmuuttokritiikon”, kuulut siihen mukasuvaitsevaistoon ja -sivistyneistöön.
Maahanmuuttokriitikoita olemme siis me kaikki paitsi “maahanmuuttokriitikot”.
*Kansalaisaktivisti, entinen kunnanvaltuutettu, espanjan kielen opettaja, kääntäjä ja tulkki, blogisti, neljän lapsen äiti, Suomen kansalainen.
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.