Husein Muhammed
Kepulainen ystävämme Abdirahim Hussein peräänkuuluttaa moskeijan rakentamisen tärkeyttä Helsinkiin. Tarvitaanko Helsinkiin moskeijaa?
Suurin osa muslimeista suorittaa yleensä päivittäiset rukouksensa kotona. Tästä huolimatta rukoilemista islamilaisissa temppeleissä eli moskeijassa ja yhdessä muiden muslimien kanssa pidetään suositeltavana. Lisäksi perjantain keskipäivän rukouksen suorittamista islamilaisessa pyhäkössä pidetään miehille pakollisena. Moskeijassa tätä rukousta edeltää imaamin pitämä saarna.
Vartavasten rakennetut moskeijat on tavallisesti varustettu vesilähteellä, minareeteiksi kutsutuilla torneilla sekä saarnatuolilla (minbar). Moskeijoissa ei ole penkkejä vaan mattoja, joille ei saa astua ulkojalkinein. Moskeijan vesilähteellä voi suorittaa rituaalipesun eli pestä kasvot, kädet ja jalat ennen rukoilemista. Minareetista on perinteisesti kuulutettu rukouskutsu, joka kuuluu monesti koko kylään tai kaupunginosaan. Nykyisin rukouskutsu kuulutetaan yleensä äänentoistolaitteilla. Saarnatuolista luetaan perjantaipäivän saarna.
Perinteisesti moskeijassa käyvät lähinnä miespuoliset uskovaiset. Naisille on tosin monissa moskeijoissa varattu oma osasto, joka on erotettu miesten rukoustilasta. Imaamin johtama rukous kuuluu myös naistentilaan, joten myös he seuraavat saman imaamin rukousta kuin miehet.
Länsimaissa, Suomi mukaan lukien, muslimien rukoushuoneena käytetään yleensä muita kuin alun perin moskeijaksi tarkoitettuja tiloja. Suomessa tällaisia rukoushuoneita on tällä hetkellä kolmisenkymmentä eri puolilla maata. Helsingin, Tampereen ja Turun kaltaisissa suurkaupungeissa on kussakin useita rukoushuoneita. Sunni- ja shiiamuslimeilla on yleensä omat rukoushuoneensa.
Suomessa rukoushuoneissa ei ole rituaalipesuun tarkoitettuja vesilähteitä, vaan peseytyminen tapahtuu tilan yleisissä saniteettitiloissa. Minareetteja Suomen rukoushuoneissa ei myöskään ole, eikä rukouskutsua kuuluteta moskeijan ulkopuolelle. Joissakin länsimaissa muslimit ovat vaatineet saada kuuluttaa rukouskutsun niin, että se kuuluisi samalla tavalla kuin kirkonkellot. Tätä ei kuitenkaan ole käytännössä missään sallittu muuten kuin ehkä perjantaikeskipäivän rukouksen aikana.
Osa muslimeista on pitänyt sitkeästi kiinni vaatimuksesta saada kuuluttaa rukouskutsu koko moskeijan alueelle. Rukouskutsu on aiemmin kellon ja kalenterin puutteessa muistuttanut uskovaisia rukoushetkistä. Myös tällä hetkellä muslimimaissa rukouskutsut kuulutetaan. Lännessä niiden kuuluttaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä uskovaisilla on käytettävissä kellot ja kalenterit, joista voi tarkistaa rukoushetket.
Jotkut muslimiyhdyskunnat ovat suunnitelleet moskeijoiden rakentamista Suomeenkin, mutta projektit ovat kaatuneet tai ainakin lykkääntyneet rahan puutteen vuoksi. Tällä hetkellä ainakin pääkaupunkiseudulla islamilaiset rukoustilat ovat perjantaisaarnan aikana liian ahtaita mutta muuten lähes tyhjiä.
Viimeaikaisessa maahanmuuttokeskustelussa on käyty kiivaasti väittelyä myös siitä, pitääkö ja saako Suomessa rakentaa muslimien moskeijoita. Pieni mutta äänekäs muslimijoukko on valittanut vartavasten moskeijaksi rakennettujen tilojen puuttumista. Maahanmuuttajavastaiset ryhmät ovat puolestaan nähneet moskeijoiden rakentamisessa uhkaavaa islamin leviämistä ja jopa kristillisen länsimaisen kulttuuurin tuhoa.
Mitään juridista estettä moskeijoiden rakentamiselle ei ole niin kuin ei muillekaan uskonnollisille pyhäköille. Mielestäni ei ole pakko mutta saa rakentaa niin paljon moskeijoita, kirkkoja, synagogeja… kuin haluaa yhdyskuntien omilla rahoilla. Yhteiskunnan ei pidä siis estää mutta ei myöskään rahoittaa uskonnollisia rakennuksia.
Tosin tällä hetkellä lähirukoushuoneet palvelevat niissä käyviä paljon paremmin kuin yksi jättimoskeija (kymmenien) kilometrien päässä kävijöistä. Se olisi vähän sama kuin korvattaisiin kaikki Alepat yhdellä kepulaisella Ideaparkilla.
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.