Maarit Snellman

Tämä tekstini oli liikaa Uuden Suomen Puheenvuoroblogi-palvelussa ja sain varoituksen kursivoidun kohdan vuoksi. Se perustuu kuitenkin alla oleviin lähteisiin ja erityisesti Olli Immosen itse antamiin haastatteluihin, jotka eivät jätä mitään epäselvää. Kommentteja en jaksa tähän kopioida – ei niissä sen ihmeellisempiä ollut. Lukuun ottamatta, että minun  olisi pitänyt perustella, että ihminen ei ole lajityypillisesti rasisti, vaan se opitaan. Saa vihata, uhata etnisen taustan vuoksi henkeä ja rajoittaa vapautta tai uhata ei-rasistisen mielipiteen vuoksi raiskauksella. Se on sallittua, mutta Suomessa ei saa tehdä reflektoivaa kriittistä analyysia siitä, miten rasismi ilmenee mm. mediassa. Sanavapaus ei siis ole tältäkään osin kaikkien oikeus. Se on rasisteilla ja fasisteilla, mutta minä, joka en näitä ihmisyyttä vastaan koskevia rikoksia tule koskaan hyväksymään, en saa sitä harjoittaa.

Tässä alkuperäinen kirjoitukseni Ollista ja Dylannista:

Molemmat ovat viime aikoina näkyneet lehdissä. Olli kotimaassa ja Dylann kaikkialla. Dylann toteutti sen, jota Olli ihannoi – poliittisen murhan. Dylannilla on rasistinen ajatusmaailma. Olli edustaa Suomen kansaa eduskunnassa sekä fasistista kansalaisjärjestöä. Olli kannattaa kansalaismielestä kansannousua. Dylann on sitä mieltä, että tarvitaan rotusotaa. USA:ssa Dylannin ajatusmaailman jakaa ne amerikkalaiset, jotka kuuluvat maassa vaikuttaviin 784:ään viharyhmään.

Suomessa avoimesti rasistinen puolue, jolla on fasistisia ja uusnatsikytköksiä, johtaa eduskuntaa ja istuu hallituksessa. Vapaa-ajallaan Immonen saa kuulemma tehdä mitä tykkää. USA:ssa Dylannin rasistinen vihaisku on sitten yksittäistapaus. Kun värillinen vie kaupasta karkin, poliisi vie oikeuden kautta vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta. Konservatiivien globaali tapa sivuuttaa rasismi.

Continue reading “Maarit Snellman: Mitä yhteistä on Olli Immoksella ja Dylann Roofilla?”