On Thursday, we heard about the tragic killing of Labor MP Jo Cox, which was a stark reminder of the things she warned us about like hate speech, racism and outright hostility towards migrants and minorities. All we can do when such a heinous act gives us and our democratic institutions a blow is to stand strong.
Cox death reveals in naked reality where Europe is failing and how it wants to correct its failure with violence. The brutality and bloodshed we are witnessing on European soil also involves the hundred of thousands of asylum seekers who have fled strife to only be given the cold shoulder by the European Union as was the deal with Turkey.
A paragraph in The Guardian sheds light on Cox’s death below.
“The idealism of Ms Cox was the very antithesis of such brutal cynicism. Honor her memory. Because the values and the commitment that she embodied are all that we have to keep barbarism at bay.”
A good synonym for barbarism is inhumanity.
Finland’s efforts to keep barbarism at bay are disappointing to say the least. The rise of the xenophobic Perussuomalaiset (PS)* party, the silence of most politicians to ever-growing racism and discrimination, stiffening family reunification laws and immigration laws, near-constant bravado and saber rattling from politicians are some of the challenges we have had in keeping barbarism at bay.
A parliamentary working group chaired by National Coalition Party (NCP) MP Arto Satonen to examine the role of the Finnish Broadcasting Company (YLE) is not proposing any drastic change to the system of funding but plans to make the broadcaster more nationalistic. One of the most surprising matters that the parliamentary working group will change concerning YLE’s role is exchanging the name “multicultural” for “cultural diversity.” Continue reading “YLE parliamentary working group: Broadcaster is “diverse but not multicultural”” Enrique Tessieri* Because migrants and minorities in Finland do not have power, we are taught to believe we are rootless and have no historicity. It is not true: migrant and anti-racism activism in Finland was already very alive in the 1980s. “Our dominant classes have made sure that the worker has no history, doesn’t have a doctrine, any heroes or any martyrs. Every struggle has to start from scratch, separated from previous struggles; the collective history is lost, their lessons are forgotten. History appears as it if were private property, whose owners are the owners of everything.”** Rodolfo Walsh (1928-77) The late Argentinean writer and social activist Rodolfo Walsh (1927-77) showed the power of investigative journalism in Argentina when he published Operation Massacre in 1957. The book exposed how supporters of president Juan Domingo Pero?n were captured and shot by the military junta’s secret firing squad, after Pero?n was deposed by a military coup. Walsh’s quote, that the worker has no history, offers a good description of the situation of migrants and minorities in Finland today. Even if we too aren’t supposed to have any history, the interesting question to ask is why we are taught to believe that we are rootless and living on the outer fringes of society. Thulfiqar Abdulkareem Abdulameer* Last year I was 27 years old, working as a journalist in my hometown Baghdad, where I had studied business administration. I wrote an article about the war, and how the militias were sending young, untrained guys to fight against ISIS who were well equipped with modern weapons. I wrote that it was like sending these young fighters to their deaths. That article put my life in serious danger— the militias threatened me, and one of my friends told me there was a plan to kill me. I had to leave immediately, so he started helping me to run away. In the meantime, the militia planted a bomb in my friend’s car, seriously injuring him. September 11, 2015, was my last day in my country. I fled without getting a chance to see my niece, who was born the day before. I left everything behind. It must be easy sometimes to beat someone up just because of how they look. The violent journey through Europe My only chance was to cross the sea with the other immigrants. It wasn’t easy to put my life in the hands of the greedy people smugglers. But I felt I had no other choice. We set off from Izmir towards the island of Lesbos in a rubber boat with a capacity of 35. There were 50 of us. Kids and women were crying. It felt like the hardest two and a half hours of my whole life. Until finally it was over. A miracle. A group of brave volunteers were waiting for us on the beach. We’d made it to Europe but our hardships weren’t over. We continued on foot for seven hours to the nearest camp. Thousands of people were there waiting for their papers, fearful of what was to come, and longing for what they’d left behind. It was miserable. We stayed there for three days, sleeping out in the open. My memories of our journey onwards from Greece are that it was awful and hard. First to Macedonia, then on to Serbia. The Serbian army were treating people harshly, with no respect. People were sleeping on the ground, almost naked, in the freezing cold—some parents had burnt their clothes to keep their children warm. The queue to get travel documents took two days. After that we made it to Croatia, then Hungary. The soldiers there also acted unbearably. It must be easy sometimes to beat someone up just because of how they look. From there I travelled through Austria to Germany. I had planned to stay in Germany, but there, people told me that asylum seekers in Finland were getting their decisions much more quickly. So I decided to carry on—to Denmark, through Sweden, and finally arriving in Tornio, northern Finland, on October 16, 2015. Continue reading “Thulfiqar Abdulkareem Abdulameer: My story” Ali Sagal Abdikarim* Somalialaisena, joka on asunut Suomessa neljä vuotta, minulle Rosa Emilia Clay on erittäin tärkeä esimerkki. Clay oli ensimmäinen afrikkalainen, joka Sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1899. Kaikki tietävät, että Suomessa asuu vähän afrikkalaisia ja afrosuomalasia. Suurin afrikkalaiskansalaistyhmä ovat somalit, noin 10 000 ihmisiä. Lukuun ottamatta Pohjois-Afrikan kansalaisia, afrikkalaisia on Suomessa noin 31 000. Continue reading “Otavan Sanomat: Sankarini Rosa Emilia Clay” Zahra Khavari Minä olen afganistanilainen, vaikka synnyin Iranissa ja asun tällä hetkellä Suomessa. Koska olen asunut monissa maissa, minulle ei ole niin tärkeä tietä mistä kaupungista tai kylästä olet. Koska minulla on pakolaistausta, en ole koskaan käynyt Afganistanissa. Perheeni joutui lähtemään pakoon Afganistanista, koska siellä ei ollut turvallista elää. Muutin Suomeen perheeni kanssa vuonna 2014. Vaikka olen asunut täällä vain kaksi vuotta, tiedän ja tunnen, että haluaisin elää tässä maassa loppu elämäni. Zeinab Amini ja Soheila Khavari* Suomen yhteiskunta moninaistuu nopealla vauhdilla ja viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana on ulkomaalaisten määrä noussut paljon. Suomessa asui vuonna 1986 16 753 ulkomaalaista, Väestörekisterin mukaan. Viime vuonna meitä oli 229 765 ulkomaalaista. Tämä luku tule nousemaan 2030 mennessä 330 000. Suurimmat kansallisryhmät olivat viime vuonna virolaiset (50 367), venäläiset (30 813), ruotsalaiset (8 174), kiinalaiset (8 042), ja somalialaiset (7 261). Kysymystä voisimme katsoa myös toisesta näkökulmasta: Onko mahdollista rakentaa vahvaa ja vauraus yhteiskuntaa ilman kahden välistä kunnioitusta? Mielestämme se ei onnistuu. Abdirisak Mahamed* Suomeen saapui 32 478 turvapaikanhakijaa vuonna 2015. Ihminen, joka asuu Aasiassa tai Afrikassa ajattelee, että eurooppalaiset ihmiset elävät tasa-arvossa, sanan- ja uskonnon vapaudessa. Nämä oikeudet ovat olemassa, mutta ei kaikilla. After nine days Namir al-Azzawi ended today his hunger strike citing “health reasons” and “because nobody cared,” according to a Facebook posting. Al-Azzawi was taken to hospital two times last week after fainting on Wednesday and Sunday. “Even if I ended my hunger strike I will leave all the pictures and banner and visit this place [right across the little parliament] every day [from morning to night],” he said on the video. “I stopped the hunger strike not only because of health reasons but because the government and the Finnish media didn’t care.” “If the government doesn’t change its decision [on Iraq] I will start a new hunger strike,” he concluded. Apart from where al-Azzawi protests right across the little parliament, Iraqi asylum seekers have chosen Mannerheim’s statue in downtown Helsinki to be the main place where they’ll demonstrate daily against the Finnish Immigration Service’s (Migri) new assessment that claims that Iraq, Afghanistan, and Somalia are “safe” countries. The assessment by Migri has come as a shock to many Iraqi asylum seekers in Finland. Al-Azzawi wrote over a week ago on Sunday: Dear People of Finland, I started my hunger strike on Sunday in protest of the unfair decision by the Immigration Authorities (Migri), which claim that countries like Iraq, Afghanistan and Somalia are safe to return asylum seekers. Many of us Iraqis were disappointed by the decision taking into account that we fled that country because it wasn’t and still isn’t safe. I will not stop my hunger strike until the Immigration Authorities change their decision. Continue reading “Namir al-Azzawi ends hunger strike after nine days” Ana María Gutiérrez Soranen* Jorge Valdano on argentiinalainen entinen jalkapalloilija ja entinen Real Madridin valmentaja. Valdano voitti Argentiinan paidassa MM-kultaa 1986 Meksikon kisoissa. Nykyisin Valdano on kirjailija ja radiokommentaattori. Tänään kasoin espanjalaisesta televisiokanavasta Valdanon haastattelun, jossa hän puhui myös jalkapallon merkityksestä kotouttamisessa. Jalkapallossa moni nuori tuntee kuuluvansa yhteen. Jalkapallon kautta saadaan kavereita pelaajan uskonnosta ja alkuperämaasta riippumatta. Valdanon mukaan hän oli aina miettinyt, että jalkapallo on sidoksissa kontekstiin, mutta nyt hän ajattelee, että peli on sidoksissa sen aikaan, nykyisyyteen. Nykyisessä maailmassa olemme tekemisissä toistemme kanssa paikasta riippumatta. Valdanon mukaan esimerkiksi jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailuissa pelaajat kantavat joukkonsa paitoja ja tunnuksia, mutta silti tuntevat kuuluvansa yhteiseen jalkapalloperheeseen. Jalkapallon mestaruuskilpailut ovat monikulttuurisuuden juhla. Näin parhaassa tapauksessa. Pahimmassa tapauksessa ääri-isänmaalliset pystyvät pilamaan huliganismilla hienon juhlan. Näin tapahtui eilen Marseillessa, jossa Englannin ja Venäjän fanit kahinoivat. Uutistietojen mukaan yhteenottoissa loukkaantuneita olisi ainakin viisi, joista yksi on kriittisessä tilassa. Ainakin kuusi kannattajaa on pidätetty väkivaltaisuuksissa. Toivottavasti huligaanit tajuavat, ettei väkivalta kannattaa ja voisivat keskittää voimansa muuhun, vaikka kirjoittamaan omista kokemuksista, kuten entinen huippupelaaja Valdano tekee. Itse katson jalkapalloa ja toivon niin paljon, että Italia voittaisi. Olen aina ollut Italian fani eikä sen suhteen ole tapahtunut muutoksia. Sydämessäni löytyy myös tilaa Espanjan ja Ruotsin joukkueelle. Odotan kovasti mitä Zlatan Ibrahimovic pystyy tekemään. Jos Ruotsi pääsee pitkälle, ei se voi vain olla yhdestä miehestä kiinni. Otsikon pitäisi olla näin: “Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailu on koko Euroopan (ja maailman jalkapalloyhteisön) eikä vain huligaanien juhla.”, mutta se ei mahdu otsikon tilaan. *Kansalaisaktivisti, entinen kunnanvaltuutettu, espanjan kielen opettaja, kääntäjä ja tulkki, blogisti, neljän lapsen äiti, Suomen kansalainen. Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä. Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.YLE parliamentary working group: Broadcaster is “diverse but not multicultural”
While the term “cultural diversity” is a good synonym for “multiculturalism,” striking off the latter term from YLE’s role shows blatant ignorance and how nationalism and intolerance have crept into Finnish politics.
Culturally diverse Finland has a history
The demonstration in October 1982 demanded basic rights for foreigners in Finland.
Thulfiqar Abdulkareem Abdulameer: My story
Otavan Sanomat: Sankarini Rosa Emilia Clay
Lehden pääset lukemaan tästä linkistä.
Suomi on monelle meistä kotimaa, jossa lapsemme elävät ja käyvät koulua. Kiitos Claylle, emme ole ihan muukalaisia Suomessa.
Otavan Sanomat: Uusi elämä, uusi ihminen
Lehden pääset lukemaan tästä linkistä.
Otavan Sanomat: Kunniottaminen on tärkeä
Lehden pääset lukemaan tästä linkistä.
Millä tavalla voisimme rakentaa yhteiskuntaa, jossa kunnioittaminen on kannustettava ja tärkeä asia?
Otavan Sanomat: Maahanmuuttaja Suomessa
Lehden pääset lukemaan tästä linkistä.
Namir al-Azzawi ends hunger strike after nine days
Al-Azzawi said that the message he wants to get across to Finns is that Iraq is not a safe place like the government alleges.
Namir al-Azzawi announces (in Arabic) in the video the end of his hunger strike.
Ana María Gutiérrez Soranen: Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailu on koko Euroopan juhla
