Husein Muhammed
“Vaadimme kaikkien etnisten suomalaisten asuinalueiden liittämistä Suomeen. […] Ainoastaan etninen suomalainen voi olla Suomen kansalainen. […] Ulkomaalaisten maahanmuutto Suomeen on estettävä.”
Näin julistaa itseään Suomen Kansallissosialistiseksi Puolueeksi nimittävä joukko, joka tähtää vuoden 2015 eduskuntavaaleihin. Puolue on omien nettisivujensa mukaan perustettu joulukuussa ja se pitää päämajaansa Kotkassa. Tavoitteena on saada eduskuntaan “kansallissosialistisesti ajattelevia ihmisiä”.
Juutalaisten holokaustia puolue nimittää “kuudeksi miljoonaksi valheeksi”. “Puolueen esikuvana toimii Adolf Hitler ja hänen NSDAP-puolueensa.” Joskin puolue pyrkii realismiin: “Maailma on kuitenkin muuttunut paljon 1900-luvun alusta, joten kaikkia Adolf Hitlerin oppeja ei voida soveltaa kirjaimellisesti.”
Huomatkaa sanat “ei voida” ja “kirjaimellisesti”. Jotain sinne päin siis kuitenkin tavoitellaan.
Sisäministeriön tammikuussa julkistamassa tilannekatsauksessa arvioidaan väkivaltaisen ekstremismin riskin olevan Suomessa vähäinen. Katsauksessa tarkastellaan niin äärioikeiston, äärivasemmiston kuin väkivaltaisen ääri-islamin uhkaa. Vaikka riskejä pidetään vähäisinä, kaikkien edellä olevien ryhmien kohdalla mainitaan tällä hetkellä jo olevan uhkaavia piirteitä.
Tilanne voi muuttua yllättäen. Esimerkiksi Kreikassa äärioikeistolainen Kultainen aamunkoitto -puolue on lyäärihyessä ajassa muuttunut suureksi uhaksi samalla kun myös kreikkalainen vasemmisto on radikalisoitunut. Kultaisen aamunkoiton jäsenet syyllistyvät järjestelmälliseen väkivaltaan maahanmuuttajia kohtaan. Tuhannet maassa pitkään asuneet maahanmuuttajat ovat joutuneet pakenemaan väkivaltaa. Osa on tullut myös Suomeen. Olen henkilökohtaisesti kuullut heidän erittäin seikkaperäisiä ja uskottavia kertomuksiaan väkivallan uhriksi joutumisesta.
Myös Itä-Euroopassa ja Venäjällä on runsaasti avoimen väkivaltaisia äärioikeistolaisia liikkeitä. Lännessä alalla ovat kunnostautuneet muun muassa eri maiden Defence League -ryhmät. Itä- ja Länsi-Euroopan äärioikeiston välinen hienoinen ero on lähinnä siinä, että itäeurooppalaiset ryhmät kohdistavat vihansa ensisijaisesti juutalaisiin ja romaneihin, länsieurooppalaiset muslimeihin.
Varsin monipuolisen kuvan äärioikeistolaisista liikkeistä antaa esimerkiksi Lisa Bjurwaldin kirja “Europas skam – rasister på frammarsch”. Se ei tosin juurikaan puhu Suomesta, sillä se on kirjoitettu silloin, kun Suomessa maahanmuuttajavastaiset liikkeet olivat vasta heräämässä. Näistä antaa hyvän kuvan Li Anderssonin, Mikael Brunilan & Dan Koivulaakson tuore kirja “Äärioikeisto Suomessa”.
Jera ja Jyri Hännisen “Tuhansien aatteiden maa – ääriajattelua nyky-Suomessa” on monipuolisempi ja tasapuolisempi kirja, joka tarkastelee kaikkia suomalaisia ääriliikkeitä ja niiden ajatusmaailmaa. Kirja on erityisen mielenkiintoinen siksi, että siinä huomaa, kuinka toistensa ääripäinä pidettyjen liikkeiden tavoitteet johtavat lopulta pikemminkin samaan lopputulokseen: yhteiskuntarauhan järkyttämiseen. Sisäministeriön tilannekatsauksessa on käytetty varsin paljon tilaa väkivaltaisen ääri-islamin tarkasteluun. Siinä puhutaan myös joistakin radikaaleista Suomessa, vaikka tiettävästi Suomessa ei ole ollut yhtään islamin nimissä tehtyä väkivaltatekoa. Katsauksessa mennään myös pahasti metsään nostamalla huolenaiheeksi musliminuoret, jotka eivät “täysin samaistu suomalaiseen kulttuuriin, mutta eivät toisaalta tunne vanhempiensa kulttuuria omakseen”.
En tiedä kuinka moni suomalainen nuori “täysin samaistuu suomalaiseen kulttuuriin”, mutta olisi todella erikoista edellyttää maahanmuuttajataustaisten nuorten “täyttä samaistumista” suomalaiseen kulttuuriin sen enempää kuin vanhempiensa lähtömaidenkaan kulttuuriinkaan. He ovat suomalaisia, maahanmuuttajia, mahdollisesti muslimeja – ja vaikka mitä. Radikalisoitumista voi välttää tai siihen voi sortua riippumatta täydestä samaistumisesta tiettyyn kulttuuriin.
Alussa mainitulla natsipuolueella tulee tuskin olemaan edellytyksiä eduskuntavaaleissa. Ei siksi, etteikö monia miellyttäisi sen ajatusmaailman, vaan siksi, että ääriapajilla kalastelee jo niin moni perinteinenkin puolue. Enkä tarkoita vain Perussuomalaisia.
* Kirjoittaja on lakimies ja tietokirjailija sekä Etelä-Suomen etnisten suhteiden neuvottelukunnan puheenjohtaja (2011 – 2015)
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.