Amir Zuhairi: Ulkomaalaisena Suomessa

Amir Zuhairi

Millaista on elää irakilaisena suomalaisten keskellä?

Minulta on kysytty joskus, tunnenko itseni suomalaiseksi vai irakilaiseksi, koska olen syntynyt Suomessa. Kadulla kävellesäni tunnen itseni niin ulkomaalaiseksi kuin vaan voin, ne mulkkaavat katseet, pahasti katsominen, tahallaan tai tahattomasti, puhumattakaan huuteluista. Nämä herättää erilaisia ajatuksia; onko minussa jotakin vikaa? mitä ulkokuorella on väliä? tekeekö vaaleampi ihonväri sinusta parempaa ihmistä? Tekee mieli aina avautua sille mulkkaavalle hemmolle. Päädyn aina siihen, että jatkan matkaani eteenpäin hiljaa toivoen, että tästäkin kansasta tulisi joskus suvaitsevaisia, ennakkoluulottamia, ja avarakatseisia varsinkin ulkomaalaisia kohtaan.

Kerran käveltiin koulusta kotiin kaverin kanssa, matkan varrella oli kaksi, noin 8-vuotiasta poikaa, toisella oli FC Barcelonan reppu (futisjoukkue), joten minun kaverini tokaisi hänelle “Kiva reppu“, pojat tujoitti toisiaan hetken aikaa, ja toinen sanoi meille “Onko teillä paskaa naamassa?“, haha oltiin ihan shokissa ja naurettiin asialle. Jälkeenpäin mietin, mistä ihmeestä tuon ikäinen on oppinut tuollaista. Yleensä se on se kasvatus…vanhemmat, perhe, läheiset. Ihan hemmetin surullista.

Mietitäänpä ihmisiä lahjapaketteina. Olet toivonut jotakin tiettyä lahjaa todella pitkään, heitätkö kaikki saamasi lahjapaketit pois erilaisen/ruman/epämieliyttävän lahjapaperin takia?

Ymmärtäkää hyvät ihmiset, että se mistä ihminen tulee, mitkä ovat hänen taustat, erilaisen kulttuurin ja uskonnon omistamisella jne. ei ole mitään väliä. Ainoa millä on väliä, on hän itse ihminen.

Entäpä, tunnenko itseni koskaan suomalaiseksi? Harvoin tunnen itseni supisuomalaiseksi. Välillä sukulaiset ja läheiset muistuttavat minua jostakin minun asenteista/käytöksistä, joita olen saanut vaikutteita suomalaisilta, tokaisemalla huumorilla “Hei, me ei olla suomalaisia, tuollainen ei kuulu meidän tapoihin”.Vaikka kuinka paljon kaljatuoppeja kulauttelen, HK:n makkaraa ahmisin, katsoisin SM-liigaa, seuraisin Salattuja elämiä klo 19.30, ja ottaisin saunakaljaa mukaan saunaan, kadulla ihmiset silti katsoisivat minua muukalaisena. Että hei vaan, olen minäkin ihminen! 🙂

Joten sanoisinko näin fiksusti; Suomi on kotimaani, Irak on isänmaani.

Muistakaa, että erilaisuus on rikkaus.  

Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.

Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.