Lähde: Espoo
Espoolaisrehtorin Suaad Onniselkä Mainingin koulu mukaan rasistinen keskusteluilmapiiri valuu suoraan koulujen arkeen ja oppilaiden mieliin. Hän kertoo, kuinka poliittinen päätöksenteko ja median tapa käsitellä moninaisuutta vaikuttavat jo siihen, millaisia aikuisia lapsista voi kasvaa.
Onniselkä on työskennellyt Helsingin kouluissa pitkään, mutta nykyisin hän johtaa espoolaista Mainingin koulua. Kouluissa on jo nyt yli 20 prosenttia vieraskielisiä oppilaita, eikä hänen mukaansa opetuksen järjestäjä aina uskalla tarttua haasteisiin.
”Se vaatii opetuksen järjestäjältä rohkeutta valita valtavin rasti – eli uskaltaa kohdata moninaisuuden,” rehtori sanoo.
Hän ei kaihda sanojaan, kun häneltä kysyy, miksi hän itse päätyi juuri Espooseen.
”Espoo oli rohkea ja valitsi minut. Helsingissäkin olin mukana hauissa, mutta jäin tosi monessa haussa hyväksi kakkoseksi,” hän kertoo.
Viimeisimmässä hakukierroksessa hän sai lukea perustelut, jotka saivat hänet hämmästymään.
”Siinä arvioitiin, että joku toinen hakija on niin paljon parempi ICT-taidoiltaan. Se ei pidä paikkaansa. Minulla on parhain osaaminen juuri siinä työssä, jota olen tehnyt. Rehtorit tuntevat minut ja tietävät, että olen auttanut heitä. Mutta perusteluihin kirjoitettiin vain joku syy – ihan kuin minun vahvuuteni olisi annettu toiselle. Siellä vain haluttiin kirjoittaa jotain,” hän sanoo.
Politiikka ja rasismi koulun arjessa
Onniselkä sanoo olevansa huolissaan siitä, miten poliittinen keskustelu on muuttunut. Erityisesti hän harmittelee opetusministerin linjauksia.
”Opetusministeri harjoittaa täysin populistista politiikkaa, jurastelee triviaaleista asioista. Hän haluaa profiloitua suomenruotsalaisena liberaalina, mutta jos istuu perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa, saa kosiskella rasistista politiikkaa,” rehtori sanoo suoraan.
Hän viittaa myös siihen, kuinka samat rakenteet, jotka aiemmin kohdistuivat saamelaisiin ja romaneihin, kohdistuvat nyt maahanmuuttajataustaisiin.
”Ne vanhat rakenteelliset rasismin muodot, jotka olivat aiemmin massoissa, kohdentuvat nyt uusiin ryhmiin. Ja se on vakavaa.”
Yksi aihe joka nouseehaastattelussa nousee esiin viime keväänä uutisoitu islamin oppikirjoihin liittyvä kohu. Rehtori kertoo olevansa pettynyt Opetushallituksen toimintaan.
”Opetushallitus antoi periksi poliittiselle painostukselle, vaikka kyse oli oppikirjan tavoitteista, joissa puhuttiin yhdenvertaisuudesta. Kun yhdenvertaisuus on kerran arvo, siitä ei voi teknisesti joustaa. Mutta he pyysivät anteeksi ja vaihtoivat tavoitteita. Ja koko ajan annetaan mielikuva, että kirja pääsi vahingossa markkinoille, vaikka minä olen istunut satoja tunteja heidän kanssaan ja vääntänyt sanamuodoista,” hän sanoo.
Onniselkä kertoo, että kyseessä oli systemaattinen yritys vaikuttaa siihen, mitä islamin opetuksessa voidaan sanoa.
”Nyt halutaan islamin opetusta niin sanotusti päivittää, jotta se olisi ”pelastava paikka” yhteisen oppiaineen rinnalla. Mutta tämä on selkeästi systemaattista,” hän sanoo.
Onniselkä ihmettelee, miksi hänen mukaansa osa toimittajista esittää kysymyksiä, jotka sisältävät rasistisia asenteita.
”Minulle lähetettiin kysymyksiä, jotka olivat niin epärasistisia, ettei kukaan toimittaja voi niitä lähettää. Niissä jankutettiin siitä, että islamin oppikirjan tavoitteena olisi ”yhteenvertaus” – aivan kuin se olisi huono asia. Se on rasismin häivyttämistä.”
Hän kertoo myös, kuinka oppilaat ovat huolestuneita.
”Lapset ovat huolestuneita perussuomalaisuudesta. Halusin siksi kertoa omalla nimelläni, mitä se vaikeuttaa minun työssäni. Kun rasistinen puhe normalisoituu, se vaikuttaa lasten luonteisiin. He eivät pysty kasvamaan tärkeiksi aikuisiksi, jos he joutuvat kohtaamaan tällaista jatkuvasti,” hän sanoo.
Onniselkä toivoo, että koulut saisivat enemmän resursseja aidosti yhdistävään työhön.
”Meillä on nyt resurssia, mutta tavoite on systematisoida työtä, hän jatkaa. – Ja meidän pitää oikeasti käyttää resursseja siihen, että saadaan aitoa yhteydenpitoa eikä päästetä eroa syntymään. Meillä on niin paljon alisuoriutuvia oppilaita,” hän sanoo.
Rehtoria harmittaa myös, että keskusteluissa puututaan usein naisten vaatetukseen.
”En ymmärrä, miksi naisten vaatteista – erityisesti huiveista – puhutaan niin paljon. Se ei liity mihinkään olennaiseen keskusteluun. Jos vaikka opiskelija käyttää huivia, se ei ole ongelma. Se antaa hänelle turvaa ja on hänen oikeutensa. Ja jos haluan tunnistaa henkilöllisyyden, kasvohuivin voi aina pyytää ottamaan pois, se on hyvin yksinkertaista.”
Onniselkä sanoo, että vaikka keskustelu on vaikeaa, positiivista on se, että hän voi tehdä työtään ja olla läsnä.
”Tämä on minun hommani, ja vaikka emme puhu paljon positiivisia asioita, positiivinen asia on, että saan olla olemassa ja teen työtä. Se on tärkeää,” hän sanoo.
Hän toivoo, että suomalainen yhteiskunta heräisi näkemään, miten arkipäiväinen rasismi vaikuttaa lasten elämään ja tulevaisuuteen.
”Pitää muistaa, että ne, jotka ovat etuoikeutetussa asemassa, voivat sanoa näitä asioita. Mutta meidän on tunnistettava, että rasismi ei ole vain yksittäisten ihmisten ongelma – se on rakenteellista, ja se näkyy kouluissa,” hän lopettaa.
Haastattelu pidettiin 1. kesäkuuta 2026.