Perussuomalaisten kansanedustaja Jaana Strandman puolustaa hallituksen maahanmuuttopolitiikan kiristämistä, mutta ei tuo esiin mitään uutta. On valitettavaa, että jotkut lainsäätäjät yhä uskovat maahanmuuttajien pääsevän Suomessa liian helpolla ja tulevan tänne lähinnä hyödyntämään sosiaaliturvajärjestelmäämme.
Tätä käsitystä vahvistaa myös Strandmanin mielipidekirjoituksen otsikko, jossa hän väittää, että kansalaisuus tulee olla ansaittu. Antaako tämä ymmärtää, että maahanmuuttajat saavat kansalaisuuden liian helposti?
Lue alkuperäinen juttu täästä.
Kansalaisuus on merkittävä asia, koska se toimii väylänä täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Se tuo mukanaan muun muassa äänioikeuden ja mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon.
Kansalaisuuslaki oli aikoinaan suorastaan syrjivä. Maa, joka antoi naisille äänioikeuden jo vuonna 1906, kielsi pitkään naisilta oikeuden siirtää kansalaisuus lapsilleen. Kesti 66 vuotta itsenäisyyden jälkeen, vuoteen 1984 asti, ennen kuin naisille myönnettiin sama oikeus kuin miehille siirtää kansalaisuus jälkeläisilleen.
Mitä hallitus viestittää pidentämällä kansalaisuuden saamisen edellyttämää oleskeluaikaa viidestä kahdeksaan vuoteen? Miksi kansalaisuuden saavuttamisesta halutaan tehdä entistä vaikeampaa? Onko taustalla ajatus äänioikeuden rajaamisesta?
Vaikka perussuomalainen ministeri Mari Rantanen – jonka keskeisimmät näytöt liittyvät tiukkoihin kantoihin maahanmuuttajia ja erityisesti turvapaikanhakijoita kohtaan – väittää toimien edistävän kotoutumista, moni arvioi niiden vaikutuksen olevan päinvastainen.
Maahanmuuttotutkija Pasi Saukkonen on todennut, että nykyhallitus tarkastelee maahanmuuttajia ja heidän lapsiaan ensisijaisesti kielteisessä valossa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu puolestaan on antanut painavan lausunnon siitä, että maahanmuuttolainsäädännön muutokset heikentävät merkittävästi ulkomaalaisten oikeuksia, eikä niiden vaikutuksista ihmisoikeuksiin ole esitetty selkeää arviota.
Strandman ja hänen puolueensa vaikuttavat olevan hukassa monimuotoisuuden suhteen ja siinä, miten uusia yhteiskunnan jäseniä kohdataan. Liian usein heidän näkemyksessään vastuu sopeutumisesta lankeaa yksinomaan maahanmuuttajille, kun taas muulta yhteiskunnalta ei edellytetä muutosta.
Vaikka monimuotoisuuden tulisi olla kaksisuuntainen prosessi, perussuomalaisten ja hallituksen linjassa näyttäytyy yksisuuntaisena. Strandman väittää, että kansalaisuuskokeen tarkoituksena ”on kannustaa oppimaan, kotoutumaan ja osallistumaan”. Tavoite on kannatettava, mutta puolueen yleinen suhtautuminen maahanmuuttajiin kyseenalaistaa sen uskottavuuden.
Niin kauan kuin asetamme maahanmuuttajille esteitä sekä lainsäädännön että asenteiden kautta, päädymme itse häviäjiksi. Vaikka maahanmuutto ei ole ihmelääke väestörakenteellisiin haasteisiimme, epäonnistuminen sen hallinnassa voi tulla kalliiksi.
Enrique Tessieri
Kirjoittaja on mikkeliläinen SDP:n kaupunginvaltuutettu.