Donald Tusk, joka valittiin Euroopan suurimman puolueen, keskusta-oikeistolaisen EEP:n puheenjohtajaksi, piti toivoa herättävän avauspuheenvuoron taistelusta äärioikeistolaisia voimia vastaan: ”Me emme uhraa arvojamme, ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatteita emmekä sivistystä vastalahjaksi turvallisuudesta ja järjestyksestä. Siihen ei ole tarvetta, koska ne eivät sulje toisiaan pois. Se, joka ei voi tätä hyväksyä, ei voi myöskään kuulua tähän perheeseen.”
Toivottavasti EEP löytää keinot tuohon taisteluun. Suomesta on yhdeksi varapuheenjohtajista ehdolla Petteri Orpo. Kokoomuksella ei ole tähän mennessä ollut minkäänlaista näkyvää halua taistella äärioikeistoa vastaan, vaan pikemminkin kohdella hellästi äärioikeistolaista, rasistista osaa puolueesta ja antaa nuorisojärjestön rauhassa kouliutua sellaiseksi, kunhan pitävät puheet sopivasti lain rajoissa. Mutta ehkäpä eurooppalainen isoveli antaa eväitä paluulle kansanvaltaa ja yhtäläistä ihmisarvoa kunnioittavaan politiikkaan.
Taistelu jotain vastaan on aina vaikeaa. Toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa sosialidemokraatit yrittivät käydä epätoivoista taistelua natsismia vastaan. Kun katsotte ajan vaalijulisteita, huomaatte, että Hitlerin propaganda osuu ytimeen: kärsivän tai huolissaan olevan kansanosan tunteisiin. Vastapuoli yrittää herättää väkeä huomaamaan, kuinka karmivat ajatukset ja politiikka ovat tuon propagandan taustalla ja mihin ihmisvihaa julistava ja vähemmistöjä halveksiva politiikka tulee johtamaan. Turhaan.
Olkoon siis meilläkin nyt johtoaatteena se, että politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Myös vaaleissa ja vaalien välissä puolueiden tulee tehdä omaa politiikkaansa eikä keskittyä taistelemaan äärioikeistoa ja rasismia vastaan. Rasistien kannatus taittuu helpoimmin siten, että eriarvoisuus vähenee, kateus laimenee ja turvallisuuden tunne lisääntyy. Helpommin sanottu kuin tehty? Kun kaikki keskittävät voimavaransa ongelmien ratkaisuun, jotain saadaan myös aikaan. Nykyään tuntuu vähän siltä, että meillä on koko ajan vaalikampanja meneillään ja pitää olla varpaillaan ja loukkaamatta edes rasisteja ja kansallissosialisteja.
Tämä ei tarkoita sitä, että rasismia pitäisi piilotella tai rasisteja hyvitellä. Rasistiset valheet on aina tyrmättävä ja äärioikeiston kieroilu nostettava esiin. Toinen suuri virhe, joka natsi-Saksassa tehtiin, oli se, että vanha ja väsynyt presidentti Hindenburg nimitti, vastoin aiempia lupauksiaan, Hitlerin valtakunnankansleriksi. Hän uskoi, että siten Hitler olisi parhaiten kontrolloitavissa. Se puolue, jonka päästätte tuolla periaatteella hallitusvastuuseen, ei ole teidän kontrollissanne, vaan te olette yhdessä puolueen kanssa toteuttamassa juuri sen puolueen politiikkaa. Tästä jäi kouriintuntuva esimerkki edelliseltä hallituskaudelta: turvapaikanhakijoiden epäinhimilliset pakkopalautukset ja jo yksi maamme mainetta lokaava tuomio Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.
Taistelkaa, mutta taistelkaa oman politiikkanne keinoin, tekemällä hyvää ja eettisesti kestävää politiikkaa yhteisten asioiden hoitamiseksi!