Äärioikeistolaiset ja Suomea ”valkoisena” säilyttelevät poliitikot puhuvat usein työperäisestä maahanmuutosta silloin kun haluavat peittää rasisminsa. He ajattelevat, että he ovat hyviä ihmisiä, kun he muistavat mainita, että he hyväksyvät kyllä sellaiset ihmiset, jotka tulevat tänne töitä hakemaan. Tosin tämäkään ei kaikille riitä. Moni ajattelee, että tänne saa tulla vain, jos työpaikka on jo sovittu ja työsopimus allekirjoitettu. Eikä liene suurikaan paljastus se, että suuri osa heistä ajattelee, että tähän pystyy vain valkoisen eurooppalaisen tai amerikkalaisen näköinen ihminen tai että yritysjohto osaa hoitaa asian siihen malliin.
”Työperäisyyden” vaatimisella he siis ajattelevat, että näin estetään etnisistä suomalaisista liikaa poikkeavien maahanpääsy. Ihonväri heitä ei tietysti sinänsä haittaa, hehän ovat lukeneet Wikipediasta, että rasismi on syrjintää rodun tai etnisyyden perusteella ja ihonväriin viittaaminen saattaisi siksi todistetusti olla rasismia. Niinpä he ovat päätelleet, että pitääkin puhua tietyistä kulttuureista tai maista tulevista ihmisistä. Kun siis maahan ei päästetä tietyistä maista tai kulttuureista tulevia ihmisiä, jotka nyt vaan eivät ole työperäisiä, voidaan säilyttää Suomi valkoisena.
On todella hoopo ajatus, että Suomi saisi työteliäitä ja onnellisia uusia kansalaisia vain sillä keinoin, että joku työperäinen nero jossain maassa sattuisi kiinnostumaan tunnetusta suomalaisesta yrityksestä ja hakisi sieltä töitä. Heitä on aika harvassa ja heillä saattaa olla vaimoja ja lapsia, jotka eivät ole alkuunkaan työperäisiä ja saattavat olla vielä väärän värisiäkin ja puhua väärää kieltä. Taas kohdattaisiin rasismia, rasistien koulimat lapset hylkisivät heitä koulun pihalla ja suureksi vartuttuaan he joutuisivat hakeutumaan työperäisiksi muihin maihin, koska väärällä sukunimellä on vaikea saada Suomessa töitä, jos ei asu muualla, ole vaalea nero ja saa työsopimusta ennen maahanmuuttoa.
Suomi saa työteliäitä ja onnellisia kansalaisia ainoastaan sillä keinolla, että Suomi kehittyy avoimeksi ja vastaanottavaksi maaksi, jossa täällä asuvat ja tänne tulevat pystyvät elämään ja tekemään töitä ilman syrjintää ja kiusaamista. Tänne pitää voida tulla katselemaan, harjoittelemaan ja opiskelemaan. Täällä jo olevien on saatava tehdä samoin – ilman tönimistä ja työperättömäksi haukkumista. Pitää saada ihastua ja rakastua maahan tai ihmisiin, löytää kumppani, perustaa perhe. Myös ihan tavallisen, tavallisesti koulutetun ihmisen ilman IT-alan erityistä osaamista. On ihan turha luulla, että ketään työperäistä missään maassa imartelee sellainen, että meillä kytätään kaula kenossa matemaattisia neroja, joille voisimme antaa hyvät pisteet ja jotka tulisivat juuri tähän kylmään maahan tekemään meidät onnellisiksi. Luovuttaisivat lahjakkuutensa meidän hyväksemme, pelastaisivat teollisuutemme ja väestöpyramidimme ja antaisivat meidän keskittyä saunomiseen ja grillaamiseen mökkilaiturilla ja rasvoittuneen, työperäisen takapuolen muotoiluun kuntosalilla.
Ihminen ei kulje pelkästään työn perässä, tänne lähes orjatöihin kuskatuilla köyhien maiden marjanpoimijoillakin on haaveita paremmasta elämästä. Työperäisiä ovat sairaudet. Ihmiset hakevat elämää ja sen osana perhettä, harrastuksia, elämyksiä. Työ on yksi osa elämää, joillekin ehkä se kaikkein tärkein, mutta hyvin suurelle osalle tärkeä siksi, että kaikki muu tulisi mahdolliseksi.
Äärioikeistolla on siis puolueperäinen sairaus: harhaluulo siitä, että maailma olisi mallillaan, jos Suomi saisi jotenkin haalittua meille töihin työperäiset, meitä viisaammat ihmiset, jotka eivät aiheuta kuluja, eivät jää työttömiksi, eivät täytä kauppakeskusten käytäviä, eivät oleskele rautatieasemalla, eivät mongerra vieraita kieliä, eivät mumise väärien uskontojen loitsuja, eivät pidä meteliä itsestään, harrastavat omaa kulttuuriaan vain omassa asunnossaan, eivätkä ole ruskeita. Tuo se on sairaus jos joku. Ja sitä paitsi – kokoomus ja perussuomalaiset, te jalompi väki – miksi ette itse pelasta Suomen teollisuutta?
