Reija Härkönen
Perussuomalaisen kansanedustaja Olli Immosen äärikansallismielinen ulostulo vihollisineen ja kivuliaaseen loppuun saakka taisteluineen käynnisti keskustelun perussuomalaisten yhteyksistä natsijärjestöihin. Perussuomalaisen äärioikeistosiiven ympärillä hyörii monenlaista kiihkoilijaa, jotka nyt saavat jopa ministeritasolta innoitusta rasistisille aatteilleen ja poliittisen vastapuolen julistamiseen kulttuurimarxisteiksi ja vihattavaksi suvaitsevaistoksi.
Ei kuitenkaan pidä unohtaa sitä, että kihinä perussuomalaisten ympärille ei ole syntynyt Vastarintaliikkeen toiminnasta tai aivoituksista. Perussuomalaiset ovat tarjonneet äärioikeistolaisille poliitikoille välttämättömän toiminta-alustan. Äärinationalistiset ja rasistiset ulostulot ovat osoittaneet, että se on kelvannut.
Sampo Terho, perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, on saanut perussuomalaisen rasistisiiven äänestäjät puolelleen mm. tällä kirjoituksellaan Kanava-lehdessä v. 2007: http://imgur.com/a/8V5BH
Kirjoituksen ”Eurooppalainen menneisyys ja tulevaisuus” ydin on 1800-luvulla yleistynyt käsitys, että maapallon kansat jakautuvat mongoloidisiin, negridisiin ja kaukasialaisiin rotuihin. Näiden välillä on Terhon mielestä geneettisiä eroja mm. sisussa, ahkeruudessa ja kekseliäisyydessä. Kaikki nämä positiiviset piirteet tulevat luonnollisesti esiin kaukasialaisessa eli valkoisessa eurooppalaisessa rodussa.
Lainaan Terholta tähän joitakin kohtia, jotta tekstin luonne tulee esille:
”Paikoilleen asettumisesta lähtien rotujen ja etnisten ryhmien selviäminen perustui siis voimaan ja haluun puolustaa omaa reviiriään. Näin jokaiselle rodulle syntyi ikään kuin oma sydänalue, jolla se eli ja kehittyi niin biologisesti kuin kulttuurillisesti kohtuullisen eristäytyneenä.”
”Uudelta ajalta alkaen jopa Kaukoidän kekseliäs ja lukumääräisesti ylivertainen mongoloidinen populaatio jäi kehityksessä jälkeen. Alkoi pienen kaukasialaisen rodun ekspansion aika. Huomionarvoista on, että kiinalaisilla oli ollut kaikki tarvittava teknologia löytöretkien käynnistämiseen jo ennen eurooppalaisia, mutta he eivät koskaan ryhtyneet purjehtimaan avomerten yli. Ilmiölle on tarjottu niin biologisia kuin taloudellisia selityksiä: eräät luonnontutkijat väittivät pari vuotta sitten, että kaukasialaisten miesten perimässä on poikkeuksellinen kyky riskinottoon.”
”Kehityksen tiedottomuutta ilmaisee sekin, kuinka eurooppalaiset kylvivät nykyisen ongelmiensa siemenet jo laajentumisen aikana. Amerikan kaksoismantereelle laivattiin miljoonittain afrikkalaisia orjia. Näin alkanut kehitys on jatkunut siten, että nykyään 12,9 prosenttia maan väestöstä on afrikkalaisperäisiä. Kaukasialaiset ovat siis menettämässä suurimman asuinalueensa.”
”Kaukasialaiset kansat ovat päätymässä samanlaiseen uhanalaisuuteen kuin Amerikan alkuperäiset mongoloidiset kansat. Tämän tunnustaminen ei vaadi minkäänlaista rotuvihaa tai rasismia muita kansoja kohtaan, mutta vahva poliittisen korrektiuden kulttuuri ei saa estää meitä edes puhumasta asiasta.”
”Eurooppalaisten kehityksen suunta on kiistaton, mutta onko siihen tarvetta puuttua ja miten tämä tapahtuisi, onkin sitten laajamittaisen arvokeskustelun kysymys.”
Vähän hupaisaa tuossa Terhon tomerassa esityksessä on se, että hän ei ole äkännyt, että hänen omaksumansa rotujaottelun mukaan suomalaiset kuuluivat mongoloidiseen rotuun ja Afrikan sarven somalit kaukasialaiseen. Tai vaikka olisi sen tiennytkin, niin on korjannut tuon karmaisevan virheen, johon tietysti syypäitä ovat olleet ruotsalaiset ja Freudenthal.
Eivät nämä perussuomalaiset toimijat mitenkään sattumalta ole joutuneet Suomen Sisun ja Suomalaisuuden liiton jäseniksi. Suomen Sisun piilotettu ohjelma sisälsi tämän tavoitteen: ”Kansoja ei saa luonnottomalla tavalla sekoittaa keskenään ja tuhota luonnollisesti kehittyneitä kulttuureita tuomalla tilalle globaalin alakulttuurien kirjon”. Se, että aikaisempi ”rotu” korvattiin sanalla ”kansa”, ei tehnyt ohjelmaa yhtään vähemmän rodullistavaksi ja rasistiseksi.
Rasistiset perussuomalaiset puolustautuvat sillä, että ovat valinneet demokraattisen tavan vaikuttaa. Demokraattisen tavan vaikuttaa mihin? Hommaforumin keskusteluista, Suomen Sisun ohjelmista eri vuosilta ja ns. ”nuivien” perussuomalaisten ulostuloista on nähtävissä, että tavoitteena on valkoisen, suomalaisen rodun ja kulttuurin säilyminen. Sen katoamista heidän mielestään edustavat nyt maassamme elävät pakolaiset ja maahanmuuttajat, jotka ovat tummempi-ihoisia tai ”väärän” uskonnon ja kulttuurin edustajia.
Demokraattisesti halutaan nyt siis vaikuttaa siihen, että näitä ihmisiä ei enää tulisi, perheitä ei yhdistettäisi ja entisetkin palautettaisiin sinne, mistä he ovat tulleet. Tai jos oikein puhutaan sievistellen, kuten Sampo Terho aikoinaan, kaivataan ”arvokeskustelua” siitä, kuinka eurooppalainen rotu saataisiin säilymään.
Hommaforumilla, kun Halla-ahon kampanjointia suunnitellessa vuonna 2009 pohdittiin, kuinka yhteinen missio saataisiin toteutettua, joku esitti kysymyksen:
”Niin, miten parlamentaarisesti johdettu ja siunattu etninen puhdistus olisi moraalisesti jotenkin ylevämpää kuin spontaani lynkkaus?”
ja yksi moderaattoreista vastasi:
”Tässäpä eräs kriittinen ero holistisen ’ääri-ideologian’ ja Homman välillä – edellinen sanoutuu irti (tiettyyn pisteeseen asti) nykymaailman ja -yhteiskunnan hengestä ja konventioista, pyrkii uudistamaan kokonaisuuden. Eli jos mennään, niin mennään rytinällä, ja pöytä samalla puhtaaksi. Jälkimmäinen kokee kuitenkin enemmän kuuluvuutta nykytodellisuuteen ja pyrkii toimimaan sen sääntöjen puitteissa, korjaamaan.”
Haluammeko, ja millä tavalla, ”korjata”, eli puhdistaa maamme etnisesti tai käydä 1930-luvun Saksan tapaan ”arvokeskustelua” aiheesta?
Jos emme, miksi perussuomalaiset ovat hallituksessa?
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.