In the face of the rise of far-right ideologies and populism, it is scary how some forget how hatred turns some people into heartless beings. Did you know that before the rise of Hitler in 1933, Jews with German citizenship totaled half a million, or about 0.75% of the total population?
Captain Gustave Mark Gilbert, the Army psychologist at the Nuremberg trials (1945-46), said what the Nazi war criminals on trial had an incapacity to feel with their fellow men. That fellow men and women are today Muslims and other minorities like the Roma.
“Evil, I think, is the absence of empathy,” he said.
Auschwitz-Birkenau in 1990. The fences and structures still stand like in the 1940s. Photo: Enrique Tessieri. Dread and hopelessness in Auschwitz-Birkenau have given way to silence. Photo: Enrique Tessieri. Shoes that will never fit the feet of their original owners. Photo: Enrique Tessieri.The main entrance gate of Auschwitz that reads: “Work will set you free.” Photo: Enrique Tessieri.
Nyt kun Silakka-liikkeessä kovasti pohditaan, saako politiikkaa vastustaa siten, että mainitaan, kuka sitä vastustettavaa politiikkaa tekee, jäin jälleen miettimään sitä, kuinka helpolla meillä media ja poliitikkokollegat päästävät rasistiset tyhjänpuhujat. Suomen media puhuu kyllä suorin sanoin ruotsalaispuolueista ja niiden johtajista rasistisina, mutta Jussi Halla-aho saa lähinnä vain kunnioittavia kyselyitä siitä, kuinka sitä maasta heittämistä sitten oikein pitäisi hoitaa.
Toimittaja Kreeta Karvala kehui kerran televisiokeskustelussa, että Jussi Halla-aho on niin valtiomiesmäinen. Valtiomies – mies jonka poliittinen toiminta perustuu vihapuheeseen ja typeriin heittoihin islamista ja muslimeista! Tällaisille toimijoille pitäisi yhteistuumin osoittaa, että heidän käytöstään ei voi hyväksyä ja heidän kanssaan ei tehdä yhteistyötä. Meidän poliitikkomme tuntuvat vain miettivän, kuinka heidän kanssaan voisi tehdä yhteistyötä niin, että paha menisi heidän piikkiinsä, mutta oma puolue porskuttaisi.
Olimme puolisoni kanssa niitä hyvin harvoja tavallisia kansalaisia, jotka varhaisessa vaiheessa, heti vuoden 2011 ikävän vaalituloksen jälkeen, ryhtyivät julkisesti nostamaan esille Halla-ahon puheiden vahingollisuutta. Helsingin Sanomien ja muun median kommenttiosioista poistettiin kommentti heti, jos uskaltautui rasistista politiikkaa kommentoidessa mainitsemaan Halla-ahon tai Soinin nimeltä. Uuden Suomen Puheenvuorossa ilmestymisemme oli järkytys, siellä oltiin totuttu vapaaseen maahanmuuttajavastaiseen agitointiin. Hyvin pian selvisi, että Halla-aholla ei ollut mitään asiallista sanottavaa oman agendansa puolesta.
Tästä esimerkkinä on kommentti, jonka ”Mestari” kohdisti minuun ja puolisooni eräässä Uuden Suomen Puheenvuoron blogin kommenttiosiossa 28.6.2013. Tarkoitus oli keskustella perussuomalaisen viestinnän ongelmallisuudesta:
”Härköset ovat hupaisa pariskunta. Ajattelen joskus hihitellen heidän perhe-elämäänsä, jossa persut näytellevät melko suurta roolia. Härkösten taistelusta persuja vastaan saisi hyvän sarjakuvan johonkin perhelehteen.”
ja vastaukseni siihen: ”Oooo, itse “Mestari” valistaa kasvonsa pienen Härkösen pariskunnan päälle ja lausuu julki tuomionsa. Ei kai tästä nyt vain seuraa, että koko hommelifoorumin pikkuväki alkaa syytää samaa persukakkaa päällemme? Odotettavissa lienee myös, että joukko rohkeita vasalleja ilmestyy nimimerkillä suosittelemaan tätä äärimmäisen älykästä kommenttia.”
Halla-aho varmisti, että jotain seuraamuksia tällaisesta röyhkeydestä tulisi: ”Tämä on jännittävä päivä Härkösen perheen muutenkin jännittävässä elämässä. Itse Halla-aho kommentoi samassa ketjussa. Ehkä hommelifoorumilaiset vielä lähettävät illan kuluessa ihan oikean Vihapostin. Huh.”
Tuliko postia? Totta kai tuli, mutta ei me välitetty niistä.
Eeppiseksi kommentointi meni helmikuussa 2014, kun Halla-aho kävi häiritsemässä Abdirahim Husseinia Facebookissa ja ajatteli olevansa kannattajakuntansa tukemana turvassa. Halla-aho joutui kiipeliin ja ihailijan tarjoama apu: ”Reija Härkönen, kiihotutko kovastikin sanoistasi?” siivitti Jussin näinkin lennokkaaseen kommentointiin: ”Taitaa tulla pyykkipäivä Härkösen perheessä.” Sen, mitä siitä sitten seurasi, voit lukea blogistani täältä: Toimittajat, kuka pelkää Halla-ahoa?
Huhtikuussa 2015 osallistuimme tuolloiseen uutuuteen, vaalitenttiin yksityishenkilön, Facebook-tuttavan, kotona Helsingissä. Helsingin Sanomat teki jutun tilaisuudesta ja kas, Halla-aholla oli jälleen tarvetta osoittaa sormella Härkösiä: ”Jorma Härkösen vetämä vaalipaneeli, johon osallistuvat Ozan Yanar, Husu Hussein ja Veronika Honkasalo? Sehän on ihan eeppistä. Reijakin vilahtaa taustalla.”
Poimin tähän kommentteja, joita Jussi sai kannattajistaan kirvoitettua:
“Miten tommosista “turhakkeista” kuten Härköset tehdään julkkiksia?”
“Härköset tekevät karhunpalveluksen noille ehdokkaille. Ei niitä kukaan enään ota vakavasti jos hengailevat Härkösten kanssa. Jos heitä nyt enään pitkään aikaan kukaan vakavasti on ottanutkaan.”
“Tupailta Härkösillä, Hesarikin paikalla.”
“Koko bändi nimetty yksinkertaisemmin: Yks somali, turkkilainen, pari härköstä ja joku outo nainen jonka ajatusmaailma ei ole tältä planeetalta”
“Siellä on varmasti mukavat rinkirunkaukset ? hienoa että suvakit ovat näin “suvakkeja””
“Minä tässä keväällä hiljensin Reijan Usarissa asiallisella, mutta hapokkaalla asiasisällöllä. Laitoin viestin perään muutaman uutislinkin ja Optulan 501-sivuisen mamututkimuksen sillä seurauksella, että täti ensinnäkin poisti viestini ja parin päivän päästä sain elinikäisen porttikiellon Usariin.
Reija ja Jorma Härkönen ovat pariskunta, joka rajoittelee sananvapautta US-blogeissa, järjestelee bannauksia ja toimivat kuten ainakin kunnon politrukit ennen vanhaan N-liitossa. Haiskahtaa aivan mielipidetukokselta, kun on HS:kin mukana. Jatkakoon vaan kissan silityksiä, jos sillä saadaan Suomen poliittistaloudelliset asiat järjestykseen? – Tuskin.”
Tuleva kansanedustajakin mielistelee mestariaan: Mika Raatikainen: “Hihhii….kiva poppoo. Nerot koolla.”
Eikö olekin valtiomiesmäistä! Kun Halla-aholla on ollut aikaa tähän tyyliin seurata ja yrittää hiljentää vähäpätöisiä, tuntemattomia, poliittista keskustelua käyviä yksityisiä kansalaisia, se osoittaa, että hän joko ei uskaltaudu kunnolliseen debattiin toisten poliitikoiden kanssa tai toiset poliittiset toimijat eivät uskalla tai halua haastaa häntä. Vaalikeskusteluissa tämä tulee esiin siten, että kun Jussi nieleskelee talouskysymykseen vastaukseksi mediassa jonkun usein toistetun väittämän, vaikkapa että meidän on saatava vientiyritykset kilpailukykyisiksi, orpot ja sipilät toistavat vuorollaan: ”Juuri niin kuin Halla-aho sanoi…”
Ei riitä se, että kansalaisliikkeet ja aktiiviset kansalaiset pitävät esillä fasistisen ja rasistisen politiikan ongelmakohtia ja vuosia jatkuneen agitoinnin vaikutusta maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin integroitua. Se on myös poliitikkojen tehtävä. Myös Kokoomuksen kannattajien pitäisi ankarasti miettiä, mitä oikein ovat tekemässä, kun sallivat puolueeltaan flirttailun tällaisten toimijoiden kanssa. Halla-ahon salonkikelpoistaminen ja pystyssä piteleminen, kun esitetään oikeita, oikeaan politiikkaan liittyviä kysymyksiä, johtavat vain siihen, että hän saa vuodesta toiseen jatkaa rasistista toimintaa.
Media ei Halla-ahoa haasta, media kaipaa häneltä vain mahdollisimman törkeitä kommentteja, jotta saadaan lehdykälle näkyvyyttä. Ja sitten on se kiltti media, naistenlehdet, jotka ilmeisesti pyynnöstä tekevät parin vuoden välein artikkelin rakkaudesta ja ydinperheestä, jossa Jussi on isä aurinkoinen ja tiskaa. Tehdäänkö muista poliitikoista tällaisia rakkauden vuosipäivityksiä? Miksi ei?
Älkää kuitenkaan luulko, että se riittää, että ette sano mitään muita puolueita vastaan. Sanotte te kuitenkin, kun on vaalitaistelu päällä ja keskustellaan taloudesta. Jakautuminen on jo tapahtunut. Ei riitä, että ei ole mitään mieltä. On asetuttava ihmisyyden ja ihmisten puolelle ja osoitettava se sanoin ja teoin. Sitoutumattomankin kuuluu sanoa, että ei hyväksy rasistista kielenkäyttöä.
Ei riitä se, kun pieniä tummaihoisia lapsia raa’asti kiusataan, että sanotte, että meillä on koulutuslupaus ja kiva koulu -projekti. Meidän on opittava vastaamaan juuri silloin, sillä hetkellä, että tämä lapsi on yksi meistä, yksi minun lapsistani enkä salli sitä, että häntä kohdellaan rasistisesti. Meidän on ymmärrettävä se, että meidän pelkomme siitä, että tuhma rasistisetä tulee ja lähettää meille rumia viestejä, on aivan mitätöntä silloin kun toisaalla on kysymys lapsen koko identiteetistä ja pärjäämisestä tässä somassa maassamme.
Valitettavasti ihmisen vieteistä yksi voimakkaimmista, ahneus, on se, joka rasististakin politiikkaa vie eteenpäin. Keskivertomedia sortuu helposti rasistisen tai rasisteja kutkuttelevan artikkelin tai otsikon väsäämiseen. On paljon mediaseksikkäämpää olla vähän pahis, kuin muistutella yhtäläisestä ihmisarvosta. Tolkun setämiehet Twitterissä sohivat mehiläispesään omilla usutuksillaan, yleensä vain saadakseen vähän huomiota. Ahneutta sekin.
Ahneutta sekin on, ahneutta osoittaa omaa hyvyyttä, kun kiltit tädit aina ilmestyvät raaintakin rasismia tuomitsevaan keskusteluun sanomaan: ”Voin kuvitella, mitä kaikkea ikävää tuonkin ihmisen elämässä on ollut ja kuinka paha olo hänellä on”. Kyllä, niinhän se voi olla, mutta paha olo ei tee meistä syyntakeettomia. Sosiaalitoimen avun ohjaaminen syrjäytyville on tärkeää, mutta se pitää nostaa esille erikseen. Ihmisen vihaisuuden ja katkeruuden purkamiselle ei pidä antaa hyväksyttyä reittiä muukalaisten mustamaalaamisessa ja pahoinpitelyssä. Ihmisillä ei luonnostaan ole sellaisia viralta pannun pääministerin mainitsemia ”oikeutettuja pelkoja” jotka oikeuttavat ulkomaalaisten, vaan ei kotimaisten raiskausten sairaalloiseen pelkoon. Rasismin ei saa antaa olla keino hankkia kansansuosiota, ei millään poliittisen hierarkian tasolla.
On tietysti jaloa ajatella, että kun ollaan vaan hyviä toisillemme, niin kaikki on hyvin. Se ei vain toimi silloin, kun on ihmisiä, jotka valitsevat välineekseen pahan ja jotka elävät kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Ahneus voittaa tässäkin kohtaa. Ja toisaalta hyvin voivan enemmistön välinpitämättömyys.
Rasismin vastustaminen on positiivista. Meidän pitää osata sanoa omille poliitikoillemme, että emme halua toisten ihmisten vastustamista, vaan sellaista politiikkaa, joka tuo kaikille ihmisryhmille hyvää.
Nyt kun joukkovoimaa on kertymässä rasismia ja fasismia vastaan, olisi hyvä, että joukot astuisivat esiin mukaan ottavan, ihmistä kunnioittavan politiikan puolesta. Uusi hallitus on jo osin sillä tiellä – annetaan sellaisille pyrkimyksille tukea ja voimaa! Suomen pitää olla turvapaikka meille kaikille.
Italian Sardiini-liike syntyi protestiksi Matteo Salvinin eriarvoistavaa politiikkaa vastaan
Hienosti kirjoitettu ja sanottu, Merve Caglayan! On se törkeää, että poliitikot kuten Riikka Purra Perussuomalaisista voivat olla epäkunnioittavia toisia kohtaan.
Purra on huolestunut siitä, että nyt vain 60% (lähde please?) ruotsalaista on syntynyt kahdelle ruotsalaiselle vanhemmalle, kun 2002 vastaava luku oli 73% .
Kuinka moni on syntynyt suomalaiselle äidille ja isälle nyt tai tulevaisuudessa? Onko tämä tärkeä tietää?
Minun isäni oli argentiinalainen ja äitini suomalainen. Purran mukaan minun pitäisi hävetä taustaani, koska synnyin isän ja äidin rakkaudesta.
Ei, Purra. Olet väärässä. Sinun etnonationalismisi ja rasismisi eivät määritä heitä tai minua.
Äiti ja isä olivat rohkeita ja olen varma, että rakkaus oli se tärkein voima, joka heitä yhdisti.
And also, may people fleeing war, injustice and poverty find that place over the hill where they can build a better life. Give us strength as well to build a strong and vibrant culturally diverse Finland that lives in peace and reaps all the good things.
Give us strength to beat racism and all forms of discrimination so we can live in a country that respects who we are.
It is my sincere wish. The struggle continues despite a bit of momentary fanfare now.
If I had to choose the worst journalism in Finland this year, that would be the media coverage to the sexual assault cases of minors that took place from November 2018 to before the parliamentary elections of April 14.
If you speak with some Muslims in Oulu, they will tell you that the hysteria died down after the April parliamentary elections.
In all fairness, I would like to point out that Finland has, fortunately, newsmagazines like Suomen Kuvalehti and other regional papers that try to report fairly and objectively about the plight of Muslims and minorities in Finland.
Many stories published in the Finnish media reinforce stereotypes about Muslims. This story, published in September 2018, is one of the worst examples. The woman wearing a niqab in the picture does not represent a political party even if the story was about niqab and burka bans in Finland. The picture was taken down shortly after it was published. Source: Yle.
If one can describe the frenzy that was fuelled by the media, police, and politicians concerning the Oulu sexual assault cases, it would be similar to the incitement of a lynch mob before they are about to hang a person in public.
Even if a real lynching is different from one that takes place on social media, both have the same aim. If a real lynching publicly murders a person, a social media lynching kills over and over again a scapegoat, which is often an ethnic group.
Turkish writer Mehmet Muran Ildan described the act of lynching in the following words: “A society with lynch culture needs a big zoo, not for the animals definitely, but for the very people themselves!”
When the media is in “lynch mode,” fair reporting is the first victim that is sacrificed. State Broadcasting Company Yle is a sad example of the latter. It threw in the dustbin and permitted its prejudices and biased reporting to get the best of it.
Just like the coverage of the Oulu sexual assault cases, the coverage of the repatriation of about 11 Finnish women and 30 children from the al-Hol camp in Syria was characterized by disinformation and lack of information. This illustration used in a Helsingin Sanomat story has women apparently wearing burkas even if they use niqabs. See Migrant Tales.
An example of Yle’s biased and unbalanced reporting were the stories it published between November 27 and February 13 on the Oulu sexual assault cases. A total of 77 stories were published during the period under review. In one day, Yle published 13 stories about the topic!
Even if it appeared from the media, police statements and politicians that Finland was suffering an epidemic of sexual abuses by migrants, only eight were convicted and given prison sentences.
While not criticising the media, Päivi Happonen, a Yle reporter, wrote in her blog the over-enthusiastic communications policy of the Oulu police. “So what bad did [Oulu police’s communication] inflict?” she asked. “A lot. Many have the impression that Oulu became the crime capital of Finland, where asylum seekers rape all the children they can.”
The unbalanced and overzealous reporting spread fear as well in the Muslim community. According to Imam Abdul Mannan of Oulu, Muslims did not feel safe and avoided going to the city center.
Another matter that sparked excesses by the media’s reporting was that parliamentary and European parliamentary elections were going to be held in April and May, respectively. Politicians from the governing party demanded tougher laws on crime and even tests on Finnish values to asylum seekers. The City of Oulu went as far as to ban asylum seekersfrom visiting daycare centres and elementary schools.
Even if the governing National Coalition Party and Center Party attempted to gain from the situation with their ever-get-tough stance on “people of foreign origin,” which is code for non-EU citizen or Muslim, the party that reaped the most from the situation was the Islamophobic and populist Perussuomalaiset (PS).*
This is reinforced by opinion polls published monthly by Helsingin Sanomat, and Yle. Yes, you read correctly: monthly polls.
One such poll showed the popularity of the PS rising by an impressive 13.7 percentage points in a year, from 8.7% to 22.4% in November.
Léo Cutódio published at the end of March the following posting on Facebook. In March, a Yle poll showed the PS with 15.1% and trailing behind the Social Democratic Party and the National Coalition Party.
Emilia Palonen, a University of Helsinki lecturer, was quoted as confirming that “anti-immigration sentiment” is the cause for the rise in popularity of the PS. Even if Palonen does not state it directly, one of the causes of the growth in such anti-immigration sentiment is due to Oulu.
One wonders how a country like Finland, which scores high on the World Press Freedom Index, so many important newspapers get it wrong when it comes to writing about Muslims and minorities.
There are various reasons why news coverage of Muslims and other minority groups is unbalanced:
Muslim and minority sources and experts are rarely used as authorities in a balanced news story.
The media too often paint Muslims, and minorities with a single brush and underline a narrative of “Us” versus “Them.”
There are no Muslim editors and there is an underwhelming number of visible minorities working in newsrooms as staffers.
Some media continue to give inflated respectability, importance, and space to Islamophobes and xenophobes.
Helsingin Sanomat’s staff is celebrating the daily’s 130th anniversary in November. Do you see any minorities? Only one person in the picture has a so-called foreign-sounding name. With about 16% of Helsinki’s population is non-white Finnish, Muslims and minorities are underrepresented in the newsroom. Source: Helsingin Sanomat.
If there is something that publications like Helsingin Sanomat and Yle could do is to write critically about the racism and Islamophobia in parties like the PS and not to treat their politicians in a neural-friendly manner.
The media is a crucial watchdog that looks over people’s rights irrespective of their backgrounds. If Finland doesn’t watch out, and especially its media, the slippery slope to Viktor Orbán’s Hungary is not too faraway.
Dedicated to the racist politicians, political parties and groups in Finland.
And let’s be clear. I am talking about the Perussuomalaiset (PS)*, National Coalition Party (Kokoomus), Christian Democrats, neo-Nazi groups and websites like Hommaforum. Some politicians that come to mind are Jussi Halla-aho, Riikka Purra, Ville Tavio, Matias Turkkila, Ano Turtiainen, Mauri Peltokangas, Juha Mäenpää, Junes Lokka, Tiina Wiik, Wille Rydman, Petteri Orpo, Sari EssayahPaula Risikko and a long list of others.
The late Toni Morrison (1931-2019) exposed the tiny soul of the racist.
“[but] when you take it [from the racist] away, I take your race away, the only thing you got is your little self, and what is that? What are you without racism? Are you any good? Are you still strong? Still smart? Do you still like yourself?”
The Finnish media should stop using a bazooka to kill an ant.
Is the Finnish media fair when it reports about migrants and minorities like Muslims? Is its reporting biased and unbalanced?The Oulu sexual assault cases and the debate surrounding the al-Hol are the latest examples.
Certainly, State Broadcasting Company Yle’s coverage of the Oulu sexual assault cases is a low point and an example of overkill. From November 27 to February 13 is a case in point. Back then, the state-owned broadcaster published a whopping 77 stories on the topic. On January 14, Yle published 13 stories about the issue.
Not only did the media cover the story disproportionately, but politicians and even the police poured fuel on the flames of suspicion and racism. Matters got so bad that Muslims feared to go to the city center and were barred by the city of Oulu from visiting child-care centers and elementary schools.
Even if the media, politicians and the police suggested that the sexual assaults of Oulu pointed to an epidemic, only eight were convicted.
Another example of overkill by the Finnish media is the repatriation of some 30 children, and possibly their mothers to Finland.
Helsingin Sanomat published 36 stories that dealt with the al-Hol camp in Syria. Source: Helsingin Sanomat.
Just like in the stories written about Oulu cases earlier this year, Yle published 71 stories during twenty days (December 2-21), with Helsingin Sanomat publishing 36. The average number of stories that Yle and Helsingin Sanomat published daily was 3.5 and 1.8 stories, respectively.
The most active day for Yle was December 19, when it published 11 stories, and for Helsingin Sanomat it was December 17 and 16, when it published six stories a day apiece.
Considering that Finland does have good journalists like Jessica Aro and the country scores second on the World Press Freedom Index after Norway, I wonder where the Finnish media would stand on its coverage of minorities like Muslims?
The top-six countries on the World Press Freedom Index, Norway, Finland, Sweden, Holland, Denmark, and Switzerland, are inflicted by social ills like Islamophobia. Add to the latter the underwhelming size of minorities working as staffers, and we can decipher why media coverage is biased and unbalanced.
Considering that 16% of Helsinki’s population is not white Finnish, Helsingin Sanomat appears to not have a single journalist who is a minority and a full-time staffer. Source: Helsingin Sanoamt.
How do we get more balanced and less biased reporting of minorities? One important step would be to hire more journalists who don’t have only a white perspective of society.
“Mielestäni kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on sanonut, että näitä (al-Holin suomalaisia) lapsia ei pidä auttaa, jos se tarkoittaa näiden äitien auttamista. Hallituksen linja lähtee siitä, että nämä lapset, joista monet ovat alle viisivuotiaita, taaperoita, päiväkoti-ikäisiä lapsia, heitä pitää auttaa, lapsen etu pitää olla ensisijainen. Tämä ei ole kokoomuksen linja, ja minun mielestäni kokoomuksen linja on tässä suhteessa väärä.
Toinen asia. jota olen peräänkuuluttanut ja josta meidän hallituksemme tulee kyllä pitämään kiinni on se että kunnioitetaan meidän oikeusvaltiotamme, sitä että meillä on vallan kolmijako-oppi. Hallitus, eduskunta, poliitikot tekevät poliittisia linjauksia, poliittisia päätöksiä, mutta me emme tee päätöksiä yksilöiden hengestä ja elämästä, me emme tee päätöksiä yksilötasolla. Se on sitten viranomaisten tehtävä, joilla se toimivaltuus on. Mielestäni tästä pitää pitää kiinni. Olin aika ihmeissäni siitä, että kokoomuksen suunnalta tämä erittäin voimakkaasti kyseenalaistettiin ja sanottiin, että hallitus piilottelee virkamiesten selän takana. Näinhän ei ole. Meillä on oikeusvaltiorakenteet ja niistä kaikissa tilanteissa pitää kiinni.”
Helsingin Sanomat carried out a survey asking if Pirkka-Pekka Petelius did the right thing to apologize to the Saami for mocking them in a racist manner in the Hymyhuulet show (1987-88). The survey showed that 57% thought that Petelius was wrong to apologize, while only 29% said that he did the right thing; 14% had no opinion.
The most vigorous opposition to the apology came from the 50-69-year age group. Two-thirds of them considered the apology wrong. Those who were under 30 years had higher education and voted for the Left Alliance, and Green League party were the most favorable.
Petelius, who is a Green League MP, said that he was surprised by the reaction his apology produced.
“I’ve experienced quite heinous accusations, threats, and hate speech for apologizing to an indigenous group [like the Saami],” he was quoted as saying in Helsingin Sanomat. “Incomprehensible. It is my business to convene the Saami and apologize to them for the impact that my sketches have had. ”
Finnish white privilege #67
The Helsingin Sanomat survey is not only an indication of the deep roots of Finnish white privilege but of white fragility as well.
Robin Diangelo describes as white fragility in her best-selling book, “White Fragility.” She states that most white people “are absolutely not receptive to finding out their impact on other people.” She also mentions that the reaction caused by white fragility is nothing fragile but hostile.
If Petelius’ apology can create such a knee-jerk reaction of hate and hostility, ask yourself how many Finns would be ok with living with people of color and treating them as equals.
The reaction to Petelius’ apology also shows the ethnic and racist bubble the country continues to live in and who calls the ethnic-racial shots. Hint: It isn’t the minorities.
