Olin hyvin hämmästynyt kun Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja Anu Uhtio reagoi nyt Umayya Abu-Hannan kirjoituksen viime sunnuntain Helsingin Sanomissa. Samalla tavalla kun Abu-Hannan ja Ulla Appelsinin sanallinen ottelu, Uhtio yrittää vähätellä rasisminilmiön Suomessa vakuuttamalla, että rasistiset kokemukset ovat yksilöllisiä.
Hän sanoi Iltalehdessä: ”Ei minulla ole mitään syytä epäillä, ettei näin ole, mutta se ei edusta mitenkään laajasti perheiden kokemusta,” sanoi Uhtio.
Jos rasismia ei “esiintyy laajasti perheiden kokemana,” missä sitten rasismia ja ennakkoluulot piileskelevät suomen yhteiskunnassa?
Vaikka keskustelun pitäisi tuoda ratkaisijamalleja siitä, kuinka vähänämme rasismia sekä kaikenlaista epäsosiaalista kohtelua toisia kohtaan, Abu-Hannan kirjoitus yhä pelottaa sekä vihastuttaa monia valkoisia suomalaisia.
Professori Jeremy Gould Jyväskylän yliopistasta sanoi perjantai Helsingin Sanomissa, että Appelsinin kirjoitus oli hyvä osoitus siitä kuinka jotkut suomalaiset tuovat esille rasismiin näytille.
”Hän [Appelsin] esitti sen tavalla, josta oli helppo nähdä, että rasismisyytös sai hänet reagoimaan hyvin henkilökohtaisesti, vaikka syytös ei kohdistunutkaan häneen,” sanoi Gould.
Jos yksi henkilö kohtaa rasismia tai hänen lapsi, olkoon adoptoitu tai ei, se on liikaa.
Ongelmasta vaikeneminen tai sen vähätteleminen osoittaa, että olemme yhä kykenemättömiä kohtamaan ongelma joka uhkaa meidän yhteiskuntaa tänään.