#Nuoriso, #vanhemmat ja #viranomaise – vastuut ja epätasa-arvon haasteet!
Rakenteellinen syrjintä ja rasismi heikentävät yhdenvertaisuutta viranomaistyössä, ja pahimmillaan ne toimijat, joiden tulisi tukea nuoria, sulkevat heidät ulos tärkeistä palveluista ja mahdollisuuksista.
Tämä epäoikeudenmukaisuus ei koske kaikkia nuoria samalla tavalla, vaan kohtelu riippuu usein heidän taustastaan.
Kantaväestöön kuuluvat nuoret ja maahanmuuttajataustaiset nuoret kohdataan eri tavoin – eikä tämä ero synny heidän käyttäytymisestään, vaan rakenteiden ja asenteiden vinoumista.
Viranomaisten ja toimijoiden epätasa-arvoiset kohtaamiset.
Monet viranomaiset ja toimijat lähestyvät nuoria valmiiden ennakkoluulojen ja oletusten kautta.
Kantaväestöön kuuluvat nuoret nähdään useammin yksilöinä, joilla on henkilökohtaisia tarpeita ja haasteita, kun taas maahanmuuttajataustaisia nuoria kohdellaan usein taustansa edustajina.
Heidän käytöstään, tarpeitaan ja jopa virheitään arvioidaan ryhmäidentiteetin kautta, mikä johtaa kollektiiviseen vastuuttamiseen.
Esimerkiksi kantaväestöön kuuluvan nuoren huono käytös voidaan selittää “kasvuvaiheena” tai “yksilöllisenä ongelmana”, kun taas maahanmuuttajataustaisen nuoren kohdalla se nähdään helposti merkkinä laajemmasta kulttuurisesta tai “heimoon” liittyvästä ongelmasta.
Tämä näkyy esimerkiksi viranomaisten ja poliitikkojen retoriikassa, jossa maahanmuuttajataustaisten perheiden odotetaan “ottavan lapsensa kuriin” tavalla, jota kantaväestöön kuuluvilta ei vaadita.
Palveluista ulossulkeminen ja leimaaminen
Maahanmuuttajataustaiset nuoret ja perheet kohtaavat useammin epäluottamusta ja syrjintää myös palveluissa, joiden tehtävänä olisi tukea heitä.
Heitä voidaan epäillä jo lähtökohtaisesti enemmän, ja heidän tarpeitaan vähätellään.
Tämä näkyy esimerkiksi koulujen kurinpitokäytännöissä, sosiaalipalveluissa tai viranomaisten toimissa, joissa maahanmuuttajataustaiset nuoret kohtaavat kovempia seuraamuksia tai tiukempia rajoituksia kuin kantaväestöön kuuluvat ikätoverinsa.
Samalla heidän saavutuksiaan vähätellään, ja he joutuvat todistamaan arvonsa jatkuvasti enemmän kuin muut.
Nuorten taustat eivät saisi määrittää heidän tulevaisuuttaan
Viranomaisten ja päättäjien on ymmärrettävä, että tämä eriarvoinen kohtelu ei synny tyhjästä – se on seurausta rakenteellisesta rasismista, joka ylläpitää epätasa-arvoa.
Jos nuoret, joilla on maahanmuuttajatausta, nähdään lähtökohtaisesti ongelmina, heidän mahdollisuutensa onnistua ja tuntea kuuluvansa yhteiskuntaan heikkenevät merkittävästi.
Kaikkien nuorten – taustastaan riippumatta – on saatava kokea olevansa yksilöitä, joilla on oikeus tehdä virheitä, kasvaa ja kehittyä. Heidän kohtelunsa ei saa riippua siitä, missä heidän vanhempansa ovat syntyneet tai minkä näköisiä he ovat. Yhteiskunnan on purettava rakenteita, jotka ylläpitävät tätä eriarvoisuutta.
Vastuu jakautuu kaikille tasapuolisesti
– Nuorten vastuu:
Nuoret vastaavat omista teoistaan ja valinnoistaan, mutta heillä on oltava tuki ja mahdollisuudet onnistua. Ilman tasa-arvoista kohtelua ei voi syntyä vastuuntuntoista yksilöä.
– Vanhempien vastuu: Vanhemmat voivat ohjata lapsiaan, mutta he tarvitsevat siihen yhteiskunnan tukea. Perheitä ei saa asettaa eri asemaan heidän taustansa perusteella.
– Viranomaisten ja päättäjien vastuu:
Viranomaisilla ja päättäjillä on erityinen vastuu varmistaa, että kaikki nuoret kohdataan yhdenvertaisesti. Heidän tulee tunnistaa omat ennakkoluulonsa ja purkaa rakenteellista rasismia aktiivisesti.
On aika siirtyä sanoista tekoihin.
Rakenteellisen syrjinnän purkaminen on välttämätöntä, jotta voimme luoda yhteiskunnan, jossa jokainen nuori riippumatta taustastaan, voi kasvaa yksilönä ja kokea olevansa arvokas osa yhteisöä.
*Mahad Sheikh Musse on monikulttuurisen nuorisotyön ammattilainen, joka omaa vuosien kokemus viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa työskentelmisestä.
