Olin hämmästynyt, mutta en yllättynyt Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran avaus- ja loppupuheenvuoroista puoluekokouksessa Lahdessa. Jos hänen puheistaan voi jotain oppia, tärkein oivallus on se, että meidän on kaikin keinoin vältettävä hänen tarjoamaansa reseptiä maahanmuuttopolitiikassa.
Jos me Mikkelissä alkaisimme puhua maahanmuutosta samalla tavalla kuin Purra – ja vieläpä ilman niitä lisäkiristyksiä, joita Teemu Keskisarja ja Simo Grönroos ehdottavat – voisimme silti romuttaa kaupungin veto- ja pitovoiman. Meillä on pieni maahanmuuttajaväestö, mutta sen merkitys Mikkelin elinvoimalle on suuri.
Hyvin toimiva kunta muistuttaa monella tapaa menestyvää yritystä: sen on tarjottava hyviä palveluita ja kohdeltava asukkaitaan kunnioittavasti ja tasavertaisesti. Kun katsomme muita Euroopan maita, kuten Hollantia, jotka ovat meitä pidemmällä maahanmuuttopolitiikassa, huomaamme, että siellä ei enää puhuta kotoutumisesta, vaan osallisuudesta.
Meidän on päästävä eroon “me ja ne” -ajattelusta ja löydettävä toisia sanoja kuvaamaan uusia ja vanhoja asiakkaitamme, jotta he voivat tuntea olonsa tervetulleiksi, yhdenvertaisiksi ja voimaantuneiksi. Itse en pidä sanasta “vieraskielinen”, vaikka sitä käytetään yleisesti. Miksi emme kutsuisi uutta tulijaa mieluummin Uudeksi mikkeliläiseksi? Lakataan myös puhumasta heidän lapsistaan “ulkomaalaistaustaisina” ja lopetetaan rajanveto meidän ja heidän välillä. Keskitytään sen sijaan siihen, mikä meitä yhdistää.
Mikkelin kansainvälistyminen ja uusien asukkaiden houkuttelu ja pitäminen kaupungissa on elintärkeää – se on suorastaan kaupunkimme elämän ja kuoleman kysymys. Toivon, että valtuutettukollegani ymmärtävät tämän, ja uskon, että monet heistä ymmärtääkin.
Enrique Tessieri
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (sd.)
Alkuperäisen kirjoituksen voi lukea tästä.