Viime aikoina on paljon keskusteltu niin sanotuista mikroaggressioista. Ne ovat vähemmistöryhmien edustajiin kohdistuvia, joskus tahattomia, usein opittuja loukkaavia kommentteja tai tekoja, joista paistavat stereotypiat ja ennakkoluulot. Monella ne ovat aivan tavallinen tapa puhua esimerkiksi muualta muuttaneista ihmisistä.
Suomessa tällaiset tyhmät tai tuhmat tavat ovat varsin yleisiä, eikä pelkästään mikroaggressioiden tasolla. Suomi nousi viime vuoden tilastoissa Euroopan unionin rasistisimmaksi maaksi. Tummaihoisten tölviminen on yleistä ja vihapuhe jyllää sosiaalisessa mediassa. Suomen poliittisella johdolla on kuitenkin tapana mennä puheenparressaan vähän mikroaggressioita ja kadun rasismia pitemmälle. Usein luikautetaan ihan normaalinkin puheen keskelle piilorasistisia lauseita, jotka johdattavat kansalaisia uskomaan, että uhka piilee ulkomaalaisessa.
Myös toimissa on eroja riippuen siitä, puututaanko suomalaisen vai muunmaalaisen tekemisiin. Kun Turussa tapahtui tuhoisa puukkoisku, kaksi ihmistä kuoli ja kahdeksan haavoittui, ja murhaaja oli vierasmaalainen, presidentti matkusti heti Turkuun laskemaan kukkia tapahtumapaikalle ja lausui julkisuuteen mm. näin:
”Samalla meidän on nyt kansakuntana mietittävä, miten käsittelemme tämän julman teon. Keskustelumme maahanmuutosta on ollut vaikeaa, melkeinpä mahdotonta jo ennen tätä. Maahanmuutto herättää vahvoja tunteita – puolesta ja vastaan. Asiallista keskustelua on vaikea käydä tunteisiin menevästä aiheesta, mutta meidän on kansana siihen kyettävä.”
Kun Kuopiossa vastikään tapahtui suomalaisen nuoren miehen tekemä raaka miekkamurha ja yhdeksän muun henkilön haavoittaminen – enimmäkseen naisten, kuten Turussakin – presidenttiä ei paikalla näkynyt ja hän tyytyi vain esittämään osanottonsa uhrien omaisille. Maamme ei nyt ollut uhattuna, maahanmuutto ei ollut hirmutekoihin syyllinen eikä keskustelun paikkaa ollut. Suomalaisen murhaajan mietteistä emme vielä tarkkaan tiedä, mutta Turun osalta tavan tallaajasta näytti siltä, että tolaltaan mennyt, syrjäytynyt, surkea taparikollinen eteni murhaajaksi, eikä lähellä olevien ihmisten useista huoli-ilmoituksista ollut mitään seurauksia. Presidentti sanoi iskun kohdistuneen hyvyyttä ja inhimillisyyttä vastaan – suomalaisen iskulla ei kai sitten ollut tällaisia tarkoitusperiä.
Jo vuoden 2015 syksyllä, kun Suomeen tuli paljon pakolaisia ja vähän maailmaa nähneillä, nurkkakuntaisilla ja moukkamaisilla suomalaisilla oli pelkojensa kanssa tekemistä, Niinistö meni suurlähettiläiskokouksessa mainitsemaan, että ”Eurooppaan tulijoiden joukossa on valitettavasti joitain niitäkin, joilla on pahat mielessä.” Eipä ollut se kovin rakentava ja kansakuntaa kokoava lausahdus hetkellä, jolloin maan isän olisi pitänyt kehottaa ihmisiä pitämään hyvää huolta maahan saapuneista, kaiken, paitsi elämänsä menettäneistä pakolaisista.
Samaan aikaan, kun presidentti ja ministerit taivastelevat ulukomaalaisten kammottavuutta, suomalaiset miehet hakkaavat surutta vaimojaan ja Suomi pysyy kenenkään asiaan puuttumatta yhtenä eukontapon kärkimaista maailmassa.
Vuoden 2015 lopulla taparikollisten ja väkivaltaisten rasistien muodostamat ”partiot” alkoivat naisten suojelun nimissä kierrellä Suomen kaupunkien kaduilla. Poliittiselta johdolta ei saatu yhdenmukaista, rasistista joukkotoimintaa tuomitsevaa kannanottoa. Oikeusministeri Lindström tokaisi, että ”jokaisella on ihan vapaa oikeus liikkua tuolla ulkona, eihän siinä ole mitään” ja pääministeri Sipilä: ”Kyllähän jokainen arjessa ymmärtää sen, että jos lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun tai niin edespäin”. Molemmat antoivat hiljaisesti ymmärtää, että suomalaisten pelot ovat oikeutettuja ja katupartiointi ulkomaalaisia vastaan luonnollista. Vaikka Sipilä myöhemmin korjaili sanojaan, vahinko oli jo tapahtunut.
Yksi laajempi asia, joka Suomessa luo epäluuloja ja vihaa ulkomaalaisia kohtaan, on ulkomaalaispoliisin toiminta. Onko pakolaisten palautuksissa kotimaihinsa koskaan kokeiltu, toimisiko asia esim. lapsiperheiden kohdalla niin, että kerrotaan palautuspäivä ja määrätään perhe saapumaan paikalle lentokenttäkyyditystä varten tai sovitaan, milloin taksi noutaa? Onko poliisin aivan pakko mennä noutamaan lapsia vanhempineen gestapo-tyyliin yöllä, kommandovarusteissa ja susikoirien kanssa? Onko ulkomaalaispoliisiin juurtunut pelko ulkomaalaisia kohtaan? Joka tapauksessa tällaisilla manöövereillä luodaan kansalaisten keskuuteen sellainen käsitys, että pakolaisina maahan saapuneet perheet ovat terroristeja.
Yleensäkin poliisin toiminta näyttää usein siltä, että marsilaisia vaanitaan. Jos olet muualta tullut, olet epäilyttävä. Aivan äskettäin tuttava kertoi ystävälleen tapahtuneesta: moottoripyöräpoliisi pysäytti miehen tylysti jalkakäytävällä, vaati papereita nähtäväksi ja KAHLITSI miehen moottoripyöräänsä mennessään paikalle hälytettyyn poliisiautoon selvittämään henkilöllisyyttä. Päästivät kuitenkin mustan miehen menemään, kun ihonvärin lisäksi mitään epäilyttävää ei ollut. Arvatkaapa vain, vahvistuivatko jälleen silminnäkijöiden ennakkoluulot.
Eräs silmiinpistävä piirre suomalaisissa on omien vähemmistöjen syrjintä, josta jälleen selkeä esimerkki oli viime viikolla esiin noussut romanien erittely henkirikostilastoissa. Viisisataa vuotta maassa ei riitä tekemään ihmisestä suomalaista, vaan pelottava ulkomaalaisuus on otsaan tatuoitu.
Jos yritetään aina olla kaikkien kavereita ja sen varjolla käytetään ilmaisuja, jotka eivät rasistejakaan loukkaisi, tullaan hyväksyneeksi rasistinen toiminta ja edistäneeksi syrjivää ilmaisutapaa. Jos tunnettu henkilö puhuu maahanmuutosta rasitteena, se on sitten rasite, vaikka ihmisten saapumisen kylmään, umpimieliseen maahamme voisi vallan hyvin nähdä olevan myös virkiste, voimavara ja iloinen yllätys.
Yhdysvalloissa presidentti Trump puhui siirtolaisten torjuntaan tarvittavan vallihautoja, jotka kuhisevat käärmeitä ja alligaattoreita. Voi olla, että monien mielessä Suomea sellaiset jo ympäröivät. Houkuttele siinä sitten lisää kipeästi kaivattuja maahanmuuttajia.