Kunnioitetut somekeskustelijat, poliitikot ja tavallinen kansa, totuuden ystävät.
Jos vaikkapa joku nyt oikeutta käyvistä toimittajista olisi kertonut samanlaisen valkoisen valheen, kuin tuttu taksikuski, ja jäänyt kiinni, olisitteko käyneet samalla tavalla hänen kimppuunsa?
Ette ehkä olisi.
Olisitte ajatelleet, että tuo toimittaja on hyvän asian puolella ja joutunut jo tähän mennessä kestämään valtavasti häirintää. Suvaitsevainen, hyvä ihminen, joka on aina uutterasti tehnyt hyvää työtä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden eteen. Se hyökkäys, mikä häneen somessa kohdistuu, on hirvittävä ja kenelle tahansa täysin kestämätön.
Taksikuskista ette ajattele samoin. Hän on teille vain mamu, joka nyt on pettänyt teistä jokaisen henkilökohtaisesti, kun ei ole pysynyt lestissään teidän mallimamunanne ja toiminut niin, kuin te itse aina toimitte: rehellisesti, ilman minkäänlaista tarinoiden värittelyä. Perheenne, sukunne, ystävienne, koulutovereidenne, työnantajienne ja äänestäjienne tukemana. Taksikuski on teidän lisäksenne pettänyt puolueensa, äänestäjänsä, muut taksikuskit ja kaikki maahanmuuttajat.
Toimittajan kohdalla te olisitte ymmärtäneet, millainen hullunmylly siitä seuraisi ja kuinka paljon apua tämä oman somepiirinne ihminen nyt tarvitsee. Ura, työpaikka, perheen elanto, jopa mielenterveys olisivat voineet olla vaakalaudalla. Olisitte ehkä ymmärtäneet senkin, että hän valtavan paineen alla olisi yrittänyt puolustautua ja pysyä tarinassaan. Olisitte tukeneet häntä kaikkialla, missä häntä solvataan ja lähetelleet tuen ilmauksia ympäriinsä.
Abdirahimin jätitte korppien nokittavaksi. Te kirjoititte vain Facebookiin ja Twitteriin: ”Sehän valehteli, ja rasismista kerrottaessa ei saa valehdella.”
Fiktiivistä tämä mietintä tietysti on, eiväthän nuo tuntemanne ihmiset olisi missään tilanteessa liioitelleet tarinaansa tai käyttäneet valkoistakaan valhetta. Suomalainen ei valehtele.