Viime vuosina olemme vähän väliä joutuneet seuraamaan näytelmää, jossa kansanedustajan avustaja ei malta pysyä lestissään, vaan tekee eduskunnasta oman narsisminsa näyttämön, käyttää hyväkseen asemaansa oman julkisuuskuvansa kehittämiseen, alkaa kylvää poliittista tai henkilökohtaista närää tai muuten hakeutuu kyseenalaiseen julkisuuteen.
Jotta tällaiseen tulisi stoppi ja eduskunnan arvovaltaa ei enää enempää myös avustajien toiminnan seurauksena heikennettäisi, ehdotan selkeää muutosta kansanedustajien avustajien palkkaukseen ja toimenkuvaan.
Eduskunnan nettisivuilla kansanedustajan avustajan toimenkuva määritellään näin: ”Työntekijän tehtävänä on avustaa kansanedustajaa valtiopäivätoimintaan liittyvissä valmistelu- ja suunnittelutehtävissä, tausta-aineiston kokoamisessa, viestinnässä, yhteydenpidossa sekä sihteeri- ja toimistotehtävissä. Toimenkuva painottuu kansanedustajan tarpeiden mukaan.”
Kansanedustajat ovat nyt valinneet avustajia kuka mihinkin tarpeeseen: tuomaan pöydälle pikkuporkkanoita, viihdyttämään äänestäjiä eroottisesti latautuneilla nettikirjoituksilla, kiihottamaan kansanryhmää vastaan, muhinoimaan, oppipojiksi ja –tytöiksi. Toiset vain riittävän sieviksi eduskunnassa vierailevien kavereiden saattelijoiksi. Jotkut vanhan tyylin sihteereiksi. Toiset ehkä vain siksi, kun sellainen pitää olla. Suurella osalla toki on tänäänkin pätevä ja asiallinen avustaja.
Julkisuudessa on kuitenkin näkynyt myös eduskunnan kanslian tarve siirtää hankalat avustajat eduskuntaryhmien vastuulle. Sekin olisi ihan mahdollinen ratkaisu, mutta vain siten, että siihen ei liikaa suunnata kansan rahoja, vaan eduskuntaryhmät hoitelisivat tällaisten avustajien palkat puoluetuista.
Kansanedustajilla on nykyään it-järjestelmä ja kätevät taulutietokoneet käytössään. Perinteisen sihteerin tarve on huomattavasti vähäisempi, kuin ennen. Uskon, että ahkerilla, työhönsä asiallisesti ja kunnianhimoisesti suhtautuvilla kansanedustajilla olisi kuitenkin käyttöä avustajille, jotka tekisivät tehtäväkuvauksen mukaista työtä: avustaisivat edustajaa valmistelu- ja suunnittelutehtävissä, tausta-aineiston kokoamisessa ja viestinnässä. Työtehtävien määritelmän perusteella ei olisi ollenkaan tarpeellista palkata avustajiksi esim. blogikirjoittajia tai agitaattoreita – tämä työ, jos kansanedustaja niin haluaa, kuuluu hänelle itselleen.
Edellä mainittuihin avustaviin tehtäviin riviedustajat eivät tarvitse omaa sihteeriä, vaan kanslian palkkaama avustajakunta voi hoitaa tehtäviä keskitetysti. Osaavia avustajia palkkaamalla kulut saataisiin huomattavasti nykyistä systeemiä pienemmiksi. Osa avustajista voisi keskittyä tiedonhakuun ja kirjastovirkailijoiden tavoin hakea ja toimittaa edustajan tarvitsemat tiedot. Pääosin edustaja hoitaisi itse perinteiset sihteerin tehtävät – aivan niin kuin yritysjohtajatkin nykyisin tekevät, kun oman kännykän kalenteri on niin helposti pidettävissä ajan tasalla.
Uudessa järjestelmässä, kun avustajat olisivat eduskunnan vakituisia työntekijöitä, vältyttäisiin osa-aikaisten tai vain vaalikauden kestävien työsuhteiden sopimisesta ja vaikeuksista päättää sopimus, jos avustaja osoittautuu tehtävään kykenemättömäksi. Tai sellaisista tilanteista, että avustaja onkin yhtäkkiä sopimaton, jos edustajan lempi lakkaa leiskuamasta tai avustaja ”ei pysy edustajan tahdissa”.
Millainen edustaja, sellainen avustaja?
Uusi systeemi voisi jopa edesauttaa sitä, että puolueet asettaisivat himpun verran tasokkaampia ehdokkaita vaaleihin. Nythän eduskunnassa on useampi tomppeli, joka ei osaa itse kirjoittaa edes mielipidekirjoituksiaan. Onpa ollut tapauksia, että kansanedustaja on pitänyt avustajaa pääasiallisesti lirkuttelemassa rasistisilla nettisivustoilla ja viihdyttämässä omaa viiteryhmäänsä. Juuri tänään kuulimme, että kansanedustaja ei millään raski luopua rikostuomion saaneesta, sopivan rasistisesta avustajastaan.
Pääperiaatteena pitäisi olla, että jos kansanedustajalla on jotain sanottavaa, hän sanoo sen ihan itse.
Jos sitten puolueet valituttavat kansanedustajiksi henkilöitä, joilta ei kansanedustajan työ käy, puolueet voivat puoluetuellaan kustantaa heille henkilökohtaiset avustajat, jotka ohjailevat edustajan lainsäädäntötyötä ja valiokuntatyöskentelyä, kirjoittavat puheet ja mielipidekirjoitukset ja taluttavat edustajat juhlien jälkeen yöpuulle. Kansan maksama puoluetuki on niin mittava, että puoluetoimiston voisi kuvitella pystyvän antamaan edustajille heidän tarvitseman poliittisen tuen.
Kun avustajat olisivat kanslian valitsemia alansa ammattilaisia, kanslian ei enää tarvitsisi paimentaa kaiken maailman huitukoita ja egomatkalaisia. Eduskunnassa ei ole kanslian työntekijöiden mitään syytä politikoida, vaan, kuten määritelty on, ”luoda eduskunnalle edellytykset hoitaa sille valtioelimenä kuuluvat tehtävät”. Tämä tarkoittaa hallinnollista, avustavaa työtä, ei politiikan tekoa, joka on varattu vaaleilla valituille kansanedustajille.
Puhtaasti poliittiseen, puolueen propagandatyöhön valjastetut avustajat ja kansanedustajan rinnalla politiikkaan kasvatettavat märkäkorvat puolueet saisivat etsiä ja palkata omin avuin ja kustannuksin.