Category: Enrique

Finnish PS hardcore far-right MP gives a kick in the gut to the Romany minority

Posted on by Migrant Tales

By Enrique Tessieri

Perussuomalaiset (PS) MP Olli Immonen represents the worst of the worst when it comes to the acceptance of our ever-growing culturally diverse society. Apart from predicting a war between Islam and white Christian Europe, Immonen never loses the opportunity to kick the most vulnerable members of society in the guts. 

Migrant Tales warned recently that the PS in general and its far-right anti-immigration wing in particular will begin a new round of vicious attacks against immigrants and minorities to boost their sagging popularity in the polls as the municipal election nears on October 28.

Immonen said Monday on his Facebook page that the only way to deal with Roma street beggars in Finland from Romania and Bulgaria was to make begging a crime and  forcibly deport them back to their home countries.

Pekka Tuomola of the Helsinki Deaconess Institute asked Tuesday on MTV3  if it is even legally possible to make poverty a crime.  He said that Finland cannot close its eyes to the poor. The Romany minority problem is a European issue and  solutions must be found together with other countries, said Tuomola.

PS MP Immonen from Oulu, who has been strangely quiet concerning two tragic deaths of Muslims that took place in the northern Finnish city in January and February, appears to have a passion for the fascist Lapuan liike movement (1929-32) and its predecessor, IKL (1932-44).

One of the matters that the Lapuan liike movement did during its short-lived  heyday was kidnap its enemies like communists to the Finnish-Soviet border. The fascist party once even kidnapped a former president, Kaarlo Juho Ståhlberg (1919-25), to the border.

When speaking of Romany beggars from Eastern Europe, Immonen uses the same term, or muiluttaa, that the Lapuan liike movement used when it kidnapped, beat up and sent its enemies to the Soviet border.

A tabloid Iltalehti reporter asked Immonen why he used the same term that the fascist party used when speaking of Eastern European Roma street beggars.

“I certainly did not mean that [term used by the Lapuan liike movement],” he said. “I have myself used the term muiluttaa [forcibly transport] as a synonym of transporting [them out of the country]. Does this mean specifically that [street] beggars should be escorted with the help of the authorities from Finland, if necessary even by force.”

Immonen, like other hardcore Suomen Sisu association members of the PS like MPs Jussi Halla-aho and James Hirvisaari and Juho Eerola, all belong to the same party that chairman Timo Soini claimed “doesn’t hate anyone.”

One of the aims of Suomen Sisu is to discourage white Finns from marrying foreigners.

We welcome Finnish and Swedish on Migrant Tales

Posted on by Migrant Tales

By Enrique Tessieri

Some may ask why Migrant Tales is a blog written in English. When I started this blog in May 2007, I thought that English would be an effective filter to leave out the knee-jerk and sometimes openly hostile attacks from Hommaforum and Scripta. 

In the past year, especially after the April election, Migrant Tales has seen record growth and we feel pretty strong today. We have gone through many debates and situations during our short existence.

As we’ve grown into that “humble voice” we have become stronger and more convinced about our convictions.

As editor of Migrant Tales, I welcome more blog entries and comments in Finnish and Swedish. People can in theory respond in any language they please. Google translator makes it possible.

Another language that we’ve used on and off on this blog is Spanish.

Ilta-Sanomat tabloid ad (lööppi) from April 27, 1994

Posted on by Migrant Tales

Migrant Tales publishes on and off Finnish tabloid ads* (lööppi in Finnish) from the 1990s. Taking into account that Finland’s immigrant population started to grow during that decade, it is easy at least through some of the main stories of tabloids like Ilta-Sanomat and Iltalehti to see how some of them reflected our xenophobic and racist views.

Migrant Tales apologizes for the racist content. Some ads that one can find from the 1930s and later in Finland are too offensive to publish on our blog.  Some of these include shoe polish, bubble gum, licorice and other products.

One may correctly ask where hatred for certain groups by some Finns came from. The Ilta-Sanomat billboard is pretty explicit: Somalis swindled [authorities] into giving them asylum.

When I was working for a Finnish family magazine called Apu in the late-1980s and early 1990s, the term “swindle,” huijata, was a no-no. If you accused somebody of being a swindler you had to have pretty strong evidence because it was a pretty bold accusation to would land you in court. While the Finnish media took great caution in labeling someone a swindler in their stories, they apparently didn’t have any problems labeling Somalis.

Tabloid

 

*Migration Institute archive.

Hommaforum stoops to new depths by "defaming" adolescent

Posted on by Migrant Tales

By Enrique Tessieri

Hommaforum is a forum closely linked to Perussuomalaiset (PS) party MP Jussi Halla-aho’s blog, Scripta, and to Suomen Sisu, a far-right extremist association. Even if Hommaforum and Scripta are only smears of hatred that stain Finland’s good name and values,  they don’t care whom they tar and feather. But to attack and defame publicly a brave fifteen-year-old girl, Rebecca Holm, who spoke out against racism shows how low they will go to make their point. 

If Holm wants to know some of the places where racial harassment against her and her friends come from, the answer is pretty clear.

According to Kansan Uutiset and Swedish-language daily HBL,  a complaint has been filed to the police for defaming Holm on Hommaforum after she was awarded on March 21 the Red Cross Award on the UN Day Against Racism.

In their usual smartalecky and cantankerous style, Hommaforum members claimed that Holm was “brainwashed” and that her harassment claims were nothing more than fabrications. Some wrote that Holm was being used by her family and friends.

“I have a feeling that if Rebecka didn’t get her daily dose of racism she would become frustrated and slip into depression,” said another Hommaforum member anonymously.

All those who commented about Holm on Hommaforum did so anonymously.

To not have the decency to speak out against an adolescent with one’s name says a lot about this forums. In my opinion, Hommaforum and Scripta are good examples of the sickness that has inflicted our society as of late.

They are like social media peep shows where little anonymous men meet. Instead of watching a naked woman or man, they get off by reading, writing and commenting about a social ogre called racism.

Hommaforum stoops to new depths by “defaming” adolescent

Posted on by Migrant Tales

By Enrique Tessieri

Hommaforum is a forum closely linked to Perussuomalaiset (PS) party MP Jussi Halla-aho’s blog, Scripta, and to Suomen Sisu, a far-right extremist association. Even if Hommaforum and Scripta are only smears of hatred that stain Finland’s good name and values,  they don’t care whom they tar and feather. But to attack and defame publicly a brave fifteen-year-old girl, Rebecca Holm, who spoke out against racism shows how low they will go to make their point. 

If Holm wants to know some of the places where racial harassment against her and her friends come from, the answer is pretty clear.

According to Kansan Uutiset and Swedish-language daily HBL,  a complaint has been filed to the police for defaming Holm on Hommaforum after she was awarded on March 21 the Red Cross Award on the UN Day Against Racism.

In their usual smartalecky and cantankerous style, Hommaforum members claimed that Holm was “brainwashed” and that her harassment claims were nothing more than fabrications. Some wrote that Holm was being used by her family and friends.

“I have a feeling that if Rebecka didn’t get her daily dose of racism she would become frustrated and slip into depression,” said another Hommaforum member anonymously.

All those who commented about Holm on Hommaforum did so anonymously.

To not have the decency to speak out against an adolescent with one’s name says a lot about this forums. In my opinion, Hommaforum and Scripta are good examples of the sickness that has inflicted our society as of late.

They are like social media peep shows where little anonymous men meet. Instead of watching a naked woman or man, they get off by reading, writing and commenting about a social ogre called racism.

Riittää jo rasismi ja "suvaitsevaisuus" – tarvitsemme dialogia!

Posted on by Migrant Tales

Ahmed Al-Nawas & Miriam Attias* 

Olemme keränneet rasisminvastaisen viikon ajan allekirjoituksia otsikon nimiseen julkilausumaan (www.adressit.com/julkilausuma), sillä mielestämme suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu eikä sovi ihmisarvojen hierarkia. Tähän mennessä julkilausuman on kirjoittanut 730 henkilöä. 

Julkilausumassamme toivomme dialogia ja vastustamme rasismia sekä ylhäältä määriteltyä suvaitsevaisuutta. Jaakko Hämeen- Anttila kuvasi HS:n kulttuuriraatilaisena tilannetta, josta puhumme: rasismi ja rasisminvastaisuus eivät juuri keskustele keskenään. Dialogia on helppo käydä samanmielisten kesken, mutta kuinka paljon me kukin uskallamme haastaa itseämme myös yli oman hiekkalaatikon?

Tarkentaaksemme toivetta dialogista: meidän mielestämme on tärkeää, joka kerta, keskustella yleisen tason lisäksi myös yksittäistapauksista. Rasismin tuomitseminen yleisellä tasolla, mutta kieltäytyminen yksityistapausten kommentoinnista on ongelman kieltämistä. Tarkennukset, perustelut ja täsmällisyys tuovat meidät lähemmäs samaa aaltopituutta ja mahdollistavat kriittisen asioiden tarkastelun.

Olemme tällä viikolla iloinneet siitä, että keskustelu rasismista on liikahtanut uuteen suuntaan: siihen, kannattaako puuttua, ja kuinka puuttua. Tänä keväänä on keskusteltu myös kiusaamisesta. Julkilausumamme tavoite oli myös kiinnittää huomiota siihen, kuinka rasistinen häirintä ja kiusaaminen liittyvät toisiinsa. Olipa kyse sitten rasistisesta nimittelystä tai kiusaamisesta mistä-tahansa-syystä, meidän mielestä tärkeintä ei ole se, kuka tekee, vaan se, kuka katsoo vierestä. Tiedän, tiedän, joskus olen ärsyttävä ja toistelen kliseisiä ja ”syvällisiä” viisauksia.

Tänä keväänä ”ei ne pahat, vaan hyvien hiljaisuus” on yksi näitä. Rasisminvastaisella viikolla Hesaria seuranneena minun linssieni läpi puski teema ”hiljaisuus, joka vaivaa joukkoliikenteessä”. Keskiviikkona oli kolumni ”Saisinko lisää ääntä”, jossa toimittaja Johanna Tikkanen pohdiskeli HSL:n Matkarauhaa-kampanjan tarkoitusta. Toimittajan onni on ollut, ettei hän ole kohdannut häirintää, ja että sen kerran, kun tilanne oli uhkaava, hän pystyi jättämään bussin väliin. Joillekin häirintä on kuitenkin arkea, ja joka bussia ei voi jättää välistä. Seuraavana päivänä lukijoille esiteltiin 15-vuotias Rebecka Holm, jonka Punainen Risti palkitsi rohkeudesta tuoda julki häneen itseensä kohdistuva joukkoliikenteessä tapahtuva rasistinen häirintä. Puistattavinta Rebeckan kertomuksessa ei ole häirinnän määrä, vaan se, että lähellä olevat ”aikuiset” antavat sen jatkua. Koskettavinta kertomuksessa oli se, mikä on tilanteeseen puuttumisen merkitys: se voi pelastaa koko päivän.

Me ehdotamme, että ensi kerralla kohdatessamme jotain outoa, emme odota sitä, että pääsemme verkkoon googlailemaan selityksiä, vaan kysyisimme asiasta heti, siinä ja nyt. Ja että ensi kerralla, kun kuulemme yleisen tason väitteitä, kysymme tarkennuksia ja perusteluja. Että ensi kerralla, kun tuttavapiirin pöytäkeskustelu kääntyy rasistiseksi, emme pelkää ”pilata tunnelmaa”, vaan pidämme kiinni myös omasta oikeudestamme hyvään tunnelmaan ja sanomme ääneen, että meidän tunnelma meni jo pilalle. Ja totta kai, ensi kerralla, joukkoliikenteessä…

Sillä me uskomme, että jos suostumme katsomaan sitä, mikä piilee “ne saa ja vie meiltä sitä ja tätä”- väitteiden takana, pääsemme vihdoin pohtimaan sitä, mikä on ehkä päällisin puolin hankalampaa, mutta hyödyllisempää; eli sitä, mikä se on, joka meidän yhteiskunnan rakenteissa vaatii kehittämistä. Silloin siitä hyötyvät kaikki.

Sille taitaa muuten olla syy, miksi kliseistä tuli kliseitä.

*Tämä blogi on sattumaa. Emme suunnitelleet kirjoittavamme keskusteluamme julkisesti auki. Aloitimme siksi, koska meillä on sanottavaa. No ei me kyllä siksi aloitettu… Meillä on ollut kokoajan sanottavaa! Sinä vaan haluat todistajia sille, että olet oikeassa. Haet joka kerta katsekontaktia johonkin opettajaan kun me väitellään ja olen voittamassa sua! No enhän hae. Mut kyllä joku teoreettinen viitekehys tuo painoarvoa debattiin. Minusta tärkeämpää on kyllä ymmärrys. Etkö muista, mitä näin argumentoit paremmin-kurssilla sanottiin? Tietopas. Ymmärryspäs. Joo. Ei. Joopas. Eipäs. Ehkä, mut ehkä ei. Toisaalta… Miksi on tärkeää voittaa väittely? Me haluamme tehdä parhaamme, että saisimme tästä keskustelusta synnytettyä jotain uutta.

Riittää jo rasismi ja “suvaitsevaisuus” – tarvitsemme dialogia!

Posted on by Migrant Tales

Ahmed Al-Nawas & Miriam Attias* 

Olemme keränneet rasisminvastaisen viikon ajan allekirjoituksia otsikon nimiseen julkilausumaan (www.adressit.com/julkilausuma), sillä mielestämme suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu eikä sovi ihmisarvojen hierarkia. Tähän mennessä julkilausuman on kirjoittanut 730 henkilöä. 

Julkilausumassamme toivomme dialogia ja vastustamme rasismia sekä ylhäältä määriteltyä suvaitsevaisuutta. Jaakko Hämeen- Anttila kuvasi HS:n kulttuuriraatilaisena tilannetta, josta puhumme: rasismi ja rasisminvastaisuus eivät juuri keskustele keskenään. Dialogia on helppo käydä samanmielisten kesken, mutta kuinka paljon me kukin uskallamme haastaa itseämme myös yli oman hiekkalaatikon?

Tarkentaaksemme toivetta dialogista: meidän mielestämme on tärkeää, joka kerta, keskustella yleisen tason lisäksi myös yksittäistapauksista. Rasismin tuomitseminen yleisellä tasolla, mutta kieltäytyminen yksityistapausten kommentoinnista on ongelman kieltämistä. Tarkennukset, perustelut ja täsmällisyys tuovat meidät lähemmäs samaa aaltopituutta ja mahdollistavat kriittisen asioiden tarkastelun.

Olemme tällä viikolla iloinneet siitä, että keskustelu rasismista on liikahtanut uuteen suuntaan: siihen, kannattaako puuttua, ja kuinka puuttua. Tänä keväänä on keskusteltu myös kiusaamisesta. Julkilausumamme tavoite oli myös kiinnittää huomiota siihen, kuinka rasistinen häirintä ja kiusaaminen liittyvät toisiinsa. Olipa kyse sitten rasistisesta nimittelystä tai kiusaamisesta mistä-tahansa-syystä, meidän mielestä tärkeintä ei ole se, kuka tekee, vaan se, kuka katsoo vierestä. Tiedän, tiedän, joskus olen ärsyttävä ja toistelen kliseisiä ja ”syvällisiä” viisauksia.

Tänä keväänä ”ei ne pahat, vaan hyvien hiljaisuus” on yksi näitä. Rasisminvastaisella viikolla Hesaria seuranneena minun linssieni läpi puski teema ”hiljaisuus, joka vaivaa joukkoliikenteessä”. Keskiviikkona oli kolumni ”Saisinko lisää ääntä”, jossa toimittaja Johanna Tikkanen pohdiskeli HSL:n Matkarauhaa-kampanjan tarkoitusta. Toimittajan onni on ollut, ettei hän ole kohdannut häirintää, ja että sen kerran, kun tilanne oli uhkaava, hän pystyi jättämään bussin väliin. Joillekin häirintä on kuitenkin arkea, ja joka bussia ei voi jättää välistä. Seuraavana päivänä lukijoille esiteltiin 15-vuotias Rebecka Holm, jonka Punainen Risti palkitsi rohkeudesta tuoda julki häneen itseensä kohdistuva joukkoliikenteessä tapahtuva rasistinen häirintä. Puistattavinta Rebeckan kertomuksessa ei ole häirinnän määrä, vaan se, että lähellä olevat ”aikuiset” antavat sen jatkua. Koskettavinta kertomuksessa oli se, mikä on tilanteeseen puuttumisen merkitys: se voi pelastaa koko päivän.

Me ehdotamme, että ensi kerralla kohdatessamme jotain outoa, emme odota sitä, että pääsemme verkkoon googlailemaan selityksiä, vaan kysyisimme asiasta heti, siinä ja nyt. Ja että ensi kerralla, kun kuulemme yleisen tason väitteitä, kysymme tarkennuksia ja perusteluja. Että ensi kerralla, kun tuttavapiirin pöytäkeskustelu kääntyy rasistiseksi, emme pelkää ”pilata tunnelmaa”, vaan pidämme kiinni myös omasta oikeudestamme hyvään tunnelmaan ja sanomme ääneen, että meidän tunnelma meni jo pilalle. Ja totta kai, ensi kerralla, joukkoliikenteessä…

Sillä me uskomme, että jos suostumme katsomaan sitä, mikä piilee “ne saa ja vie meiltä sitä ja tätä”- väitteiden takana, pääsemme vihdoin pohtimaan sitä, mikä on ehkä päällisin puolin hankalampaa, mutta hyödyllisempää; eli sitä, mikä se on, joka meidän yhteiskunnan rakenteissa vaatii kehittämistä. Silloin siitä hyötyvät kaikki.

Sille taitaa muuten olla syy, miksi kliseistä tuli kliseitä.

*Tämä blogi on sattumaa. Emme suunnitelleet kirjoittavamme keskusteluamme julkisesti auki. Aloitimme siksi, koska meillä on sanottavaa. No ei me kyllä siksi aloitettu… Meillä on ollut kokoajan sanottavaa! Sinä vaan haluat todistajia sille, että olet oikeassa. Haet joka kerta katsekontaktia johonkin opettajaan kun me väitellään ja olen voittamassa sua! No enhän hae. Mut kyllä joku teoreettinen viitekehys tuo painoarvoa debattiin. Minusta tärkeämpää on kyllä ymmärrys. Etkö muista, mitä näin argumentoit paremmin-kurssilla sanottiin? Tietopas. Ymmärryspäs. Joo. Ei. Joopas. Eipäs. Ehkä, mut ehkä ei. Toisaalta… Miksi on tärkeää voittaa väittely? Me haluamme tehdä parhaamme, että saisimme tästä keskustelusta synnytettyä jotain uutta.

Finland and our Trayvon Martins

Posted on by Migrant Tales

By Enrique Tessieri

The unprovoked killing of Trayvon Martin, 17, in the state of Florida in the United States has caused widespread national outrage especially among black USAmericans. How did we react in Finland when our own Trayvon Martins appeared after a killing spree took place involving three Muslims within about three weeks? On top of this we had a former councilman of a major Finnish party, the Perussuomalaiset (PS), saying publicly that he’d give one of the killers a medal. 

The killing of Trayvon Martin was, like the deaths that occurred in Finland in late-January and early February, horrifying: The black Florida adolescent was visiting a friend of his father wearing a gray hoodie and with a pack of Skittles and a can of iced tea. Following him from behind was  George Zimmerman, a 28-year-old member of the local Neighborhood Watch, who thought the teen looked “suspicious.” The man shot and killed Martin on the spot with legal impunity protected in part by Florida’s expansive definition of self-defense.

Apart from a demonstration on February 25 in the cities of  Oulu and Helsinki, only silence followed as the police were quick to rule out hate crimes.  One gets the impression that ruling out the latter by the police appears to be their first and foremost aim.

But what can we expect if immigrants and visible minorities don’t have a say about their plight in this country? As long as the majority of the Finnish police are white Finns and as long as we have a large anti-immigration party in parliament like the PS, our silence will be encouraged and matters will continue as before.

Even so, our community must do more to voice its opinions and outrage at what happened in Oulu and Leppävaara.  Racism and social exclusion shouldn’t be left off the hook as easily as now.

Until we do, Finland will unfortunately see more Trayvon Martins in the future with the blessing of our shameful silence.

But there is good news. Many of us have been moved by these tragic events and the spread of racism in our society. Migrant Tales is one example but there are many others like that of Miriam Attias, who has written two moving blog entries on Uusi Suomi and gathered up to 730 signatures for a petition asking for more debate in society about racism.

To sign the petition click here and scroll to Julkilausuma hiljaisuuden jälkeen: Riittää jo rasismi ja “suvaitsevaisuus” – tarvitsemme dialogia!

Anti-immigration groups in Finland plan vicious campaign as the municipal election nears in October

Posted on by Migrant Tales

By Enrique Tessieri

As the demonic rumors and stereotypes spread by Finland’s anti-immigration groups lose their appeal among voters, expect a new round of vicious attacks by them as the municipal election nears on October 28. The good news, however, is that using the usual crime statistics and racist arguments that gave some Perussuomalaiset (PS) candidates their ticket to parliament in the April 2011 election will be a hard sell in October. 

One of the main reasons is the PS itself, which has given us a good taste of what kind of a party it is thanks to the numerous scandals that have rocked it. Voters are wiser today about the PS than they were on April 17.

Another important reasons is Anders Breivik, who shocked Norway and the world with his outlandish mass killings on July 22.  All parties in the Nordic region that are anti-EU, anti-immigration and especially anti-Islam suffered as a result significant losses in recent elections and in the polls.

Racism is like an ogre that you cannot control once you let it out of the cage and give it an opportunity to flood society with hate. It can bite back, and hard, as we saw when Breivik went on his mass-killing rampage.

On a much wider scale racism can as well lead to wars and conflicts as it has in the past, according to the U.N.

“Racism and racial discrimination have been used as weapons to engender fear and hatred,” said U.N. Secretary-General Ban Ki-moon in his message marking this year’s International Day for the Elimination of Racial Discrimination. “Racism undermines peace, security, justice and social progress.”

Another reason why extremist and populist anti-immigration politicians will have a difficult time selling their message in the municipal election is because it is utter baloney based on exaggerated fiction. The media, some politicians and the general public have learned after close to one year of watching PS shenanigans in Parliament the distinction between fact and populist fiction.

Jussi K. Niemelä, a writer and editor of the Vallan vahtikoira blog, told Migrant Tales that the PS has the highest number of convicted criminals among their ranks when compared with other political parties. Many of their MPs are members of the far-right Suomen Sisu association.

Niemelä has been threatened by two PS members for his critical stance against the party. The police are presently investigating the matter.

More and more Finns understand racism, like hate, is a serious threat to our society.

Finland’s cultural diversity debate: Patronizing a minority into complacency

Posted on by Migrant Tales

One of the big issues concerning the ongoing debate on Finland’s ever-growing cultural diversity is that rarely are we asked our opinion.  A good example was Friday’s Helsingin Sanomat, which asked only white Finns whether our country understand the threat that racism poses and if such a threat is taken seriously. 

The question that we should possibly ask is why does Helsingin Sanomat and the media in general rarely take into account what the victims of racism and social exclusion think about this social ill? Is it a cultural thing (this is our country and our discussion – stay out)? Or is it patronizing behavior by the majority to a largely silent “Other” Finland?

One of the positive matters about the Helsigin Sanomat survey, however, is that 74% felt that racism isn’t taken seriously enough in Finland. Thirteen percent felt that it was while 13% had no opinion.

One of our most persistent stands on Migrant Tales has been that racism is not taken seriously enough in Finland. Politicians, the media and the general public have preferred instead to watch from the sidelines while this shameful behavior takes place in the form of institutional and colorblind racism.

Writer Kaari Utrio said on the survey: “The only way to deal with the matter is to have zero tolerance for racism. Our past reminds us the terrible consequences happen when we accept racism. If we tolerate racism, it will soon be accepted and become the way of [our everyday] thinking. Thereafter we’ll start building concentration camps and gas chambers.”

Who is to say that racism isn’t already a part of our everyday thinking? Why is it when some of us speak about this social ill, we usually end up using the conditional or future tenses? Racism is something that could impact us in the future but is not a problem today.

Excluding Finnish- and Swedish-speakers, a total of 226,220 people speak another language as their mother tongue in Finland, according to the Population Register Center.  For the sake of comparison, there were 291,153 Swedish speakers in Finland (5.42%) in 2010-11.

If we added to the former figure the children of immigrants who are bilingual but speak Finnish as their mother tongue, the number of “Other” Finns is quite significant.

Could we speak of disenfranchised groups? Certainly.

The attitude of leading dailies like Helsingin Sanomat, which did not even bother to ask immigrants never mind a Finn with international backgrounds their opinion about such an important matter, is a classic case of how  Finland deals and challenges such a social ill.

If we sit around waiting for our point of view to be heard, we might as well wait forever.  The solution? Get active and say it loudly!