Ana María Gutiérrez Soranen*
Tänään moni suomalainen on järkyttynyt Riihimäellä asuva Huner Ali Muhammedin ja Gashaw Khaleel Hamadin perheen saamasta kohtelusta.
Ulkomaalaisvirasto on päättänyt erottaa perheen ja käännyttää äitiä ja kolmevuotias lapsi Irakiin. Heidän on lähdettävä Suomesta viimeistään perjantaina. Perheen kolmikuinen Klara-vauva saa toistaiseksi jäädä Suomeen, koska vauvan oleskeluluvasta ei ole vielä päätöstä.
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Autonkuljettajana työskentelevä isä on asunut perheineen Suomessa jo seitsemän vuotta. ”Huner sai turvapaikan, koska oli ammattiurheilija Irakissa ja pyöräilyjoukkue johon hän kuului oli vaarassa. Joukkueen 15 jäsenestä 11 on tapettu, neljä on saanut turvapaikan Euroopasta. Hunerille on myönnetty turvapaikka ja pysyvä oleskelulupa Suomessa.”
Muut maahanmuuttoviraston perustelut ovat luettavissa muun muassa Helsingin Sanomien uutisesta.
Tuntuu siltä, että maahanmuuttovirastolla on kummallinen ja jopa epäinhimillinen käsitys lasten oikeuksista ja eduista. Tietenkin maahanmuuttovirasto soveltaa maan lakia ja politiikkojen tahtoa.
Maahanmuuttoviraston päätöksellä Huneri Ali Muhammedista tehdään yksinhuoltajaisä. Kuka hoitaa tai maksaa vauvan hoitokuluja? Jos isä jää kotiin vauvaa hoitamaan, hän ei voi ansaita itse toimeentulonsa. Miten voisi olla lapsen etu se, että vauva erotetaan omasta äidistä ja kolmevuotias isästä?
Jossain on kysyttyt maahanmuuttoviraston päätöksen puolustukseksi, että miksi vanhemmat tekivät lapsia, jos tiesivät hakemusprosessista. Kysyn kysyjiltä, että onko tämä elettävä elämä vai ei? Pitäisikö vaikkapa Talvivaaran työntekijöiltä kysyä, että miksi hankitte lapsia ja pankkilainoja, jos tiesitte yhtiön vaikeuksista. Minusta sellaista ei pitäisi edes kysyä tai ollaan vajoamassa kohti syvään henkiseen suohon. Miksi lapsia Suomessa kohdellaan kaltoin vain siksi, että heidän vanhemmilla ei ole hirveästi rahaa ja eivät ole syntyneet Suomessa?
Tiedoksi, muuten, että puolisoa vainoaville vaimokin on vihollinen. On ihmisoikeuden vastaista lähettää vaimoa maahan, jossa häntäkin vainotaan. Sodan repimässä maassa “säännöt” ovat toiset kuin hyvinvoivassa Suomessa.
*Kansalaisaktivisti, entinen kunnanvaltuutettu, espanjan kielen opettaja, kääntäjä ja tulkki, blogisti, neljän lapsen äiti, Suomen kansalainen.
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.