Kun katsoo perussuomalaisten rasistisiiven jäsenen, Laura Huhtasaaren, seinällä tätä kuvaa, jolla häntä siellä nyt kannattajat haluavat mairitella, ei voi kuin hätkähtää selvää yhteyttä Neuvostoliiton aikaiseen propagandaan.
Mitä kuva kertoo tavalliselle ihmiselle? Kova nainen, sotilaallinenkin, valmis annettuun tehtävään?
Suomen demokratia ei kaipaa sellaisen tehtävän suorittajia, joiksi nämä perussuomalaiset ”roturealistit” ja valkoisen Elovena-tytön säilyttäjät ovat nyt asettuneet. Meillä ei myöskään kaivata stalinilaista kuria, suojeluskuntien katupartioita eikä keskitysleirejä, vaikka rasistikansanedustajat niitä toistuvasti vaativat. Siksi kauhistuttaa yhä enemmän se, että tämänkaltaiset eduskuntaturistit ovat nyt lakejamme säätämässä ja vaikuttamassa yleiseen asenneilmapiiriin. Tavallisen kansalaisen huoli on syvä.
Jos kuvalla taas on tarkoitus korostaa perinteisen työn merkitystä, niin toivotaan, että se sanoma sitten osuu roskasivustoilla ja rasistifoorumeilla mylviviin persusankareihin, jotka näyttäisivät käyttävän suurimman osan työnantajiensa ajasta Lauran ja taistelutovereiden mairittelun ohella kunniallisten kansalaisten solvaamiseen, vihapuheisiin, valheiden levittämiseen ja kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Eikä työttömyyskorvauksiakaan ole tarkoitettu tuollaiseen toimintaan. Me tavalliset kansalaiset loppujen lopuksi tuonkin maksamme.
Kun tasavallan presidentti piti kyseenalaisen puheensa eduskunnan uuden istuntokauden alkajaisiksi, myös Laura Huhtasaari ulvahti ilosta. Olemme kuulemma juuri nyt saaneet arvojohtajan.
Tasavallan presidentin selkeä kädenojennus rasisteille oli minustakin hätkähdyttävä. Olemme, vaikka olemme huolella seuranneet vaikkapa Unkarin kehitystä, vielä sentään uskoneet, että Suomen tasavallan korkeimmassa johdossa on tolkun ihmisiä. Äärioikeistolaisia, rasistisia piirejä miellyttäviä puheita pitävä presidentti ei voi olla arvojohtaja. Arvojohtaja tarkoittaa henkilöä, joka johdattaa kansan pitämään kiinni hyvistä arvoista, vaikeinakin aikoina. Onhan meillä Euroopassakin ollut suuriakin kansankiihottajia, joita ei todellakaan voi mainita arvojohtajiksi.
Presidentti Niinistö on esiintymisessään jo useamman kerran antanut viitteitä siitä, että hän haluaa miellyttää perussuomalaisia äänestäjiään perussuomalaisella retoriikalla ja mielikuvilla. Hän on pelotellut kansalaisia pahat mielessään tulevista maahanmuuttajista ja nostanut erikseen esille ainoastaan sellaisia maahanmuuttajia, jotka ovat vihreälle oksalle päästyään valmiit solvaamaan muita maahanmuuttajaryhmiä ja esittämään heidät rikollisuuteen taipuvaisina, laiskoina ja raiskauskulttuurin omaavina. Näin Niinistö pikkuhiljaa profiloituu perussuomalaisia mielikuvia luovaksi presidentiksi. Keskitien kulkeminen ei voi tarkoittaa rasismin hyväksymistä.
Kenellekään tolkun ihmiselle ei ole epäselvää se, että suuri pakolaisten määrä asettaa haasteita ja tuo kustannuksia. Suomen vastaanottama pakolaismäärä on kuitenkin edelleen pieni verrattuna siihen, kuinka paljon vaikkapa läntinen naapurimaamme on ottanut vastaan jo vuosikymmenten ajan.
Tässä nykyisessä tilanteessa on tärkeää, että maamme korkein johto ei asetu vihankylväjien puolelle, sivuuttaa pelon kylvämisen ja rohkaisee kaikkia osallistumaan uusien asukkaiden kotouttamiseen ja kielen opettamiseen. Kokoomustaustaisen presidentin pitäisi myös aivan erityisesti rohkaista yrittäjiä palkkaamaan pakolaisia, vaikka vähän heikommallakin kielitaidolla. Työssä oppii. Pakolaisilla, toisin kuin perussuomalaiset mielikuvat kertovat, on valtava tarve sopeutua, oppia tavoille ja elää ihmisiksi, tehdä töitä ja elättää perheensä.
