#Suomessa syntyneillä maahanmuuttaja -taustaisilla nuorilla menee usein heikommin kuin heidän vanhemmillaan, koska he kohtaavat erilaisia esteitä yhteiskunnassa. Toisin kuin heidän vanhempansa, jotka saattoivat odottaa haasteita uudessa maassa, nämä nuoret kasvavat ajatellen, että heidät nähdään suomalaisina – mutta törmäävätkin rakenteelliseen syrjintään ja ulkopuolisuuden tunteeseen.
Toisin kuin vanhemmilleen, suomen kielen osaaminen ei ole heille ongelma. Mutta vaikka he puhuvat kieltä sujuvasti ja tuntevat kulttuurin, se ei riitä estämään syrjintää.
#Työmarkkinoilla heitä syrjitään sukunimen tai ulkonäön perusteella, eikä koulutuskaan takaa samoja mahdollisuuksia kuin kantasuomalaisille. Kun ovet sulkeutuvat toistuvasti ilman näkyvää syytä, usko omiin mahdollisuuksiin alkaa murentua.
#Syrjintä ja #rasismi ovat suurimmat syyt siihen, miksi monet putoavat koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. He eivät aina myöskään kuulu maahanmuuttajille suunnattujen tukitoimien piiriin, koska heidän ajatellaan olevan samalla viivalla muiden suomalaisten kanssa.
Käytännössä he kuitenkin kohtaavat esteitä, joita kantasuomalaiset eivät joudu ylittämään.
Kyse ei siis ole pelkästään kielestä tai koulutuksesta, vaan #rakenteellisista ongelmista, jotka sysäävät heidät yhteiskunnan ulkopuolelle – ja ilman todellisia toimia tämä epäoikeudenmukaisuus vain jatkuu.
*Mahad Sheikh Musse on monikulttuurisen nuorisotyön ammattilainen, joka omaa vuosien kokemus viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa työskentelmisestä.
Rakenteellinen syrjintä ja rasismi heikentävät yhdenvertaisuutta viranomaistyössä, ja pahimmillaan ne toimijat, joiden tulisi tukea nuoria, sulkevat heidät ulos tärkeistä palveluista ja mahdollisuuksista.
Tämä epäoikeudenmukaisuus ei koske kaikkia nuoria samalla tavalla, vaan kohtelu riippuu usein heidän taustastaan.
Kantaväestöön kuuluvat nuoret ja maahanmuuttajataustaiset nuoret kohdataan eri tavoin – eikä tämä ero synny heidän käyttäytymisestään, vaan rakenteiden ja asenteiden vinoumista.
Viranomaisten ja toimijoiden epätasa-arvoiset kohtaamiset.
Monet viranomaiset ja toimijat lähestyvät nuoria valmiiden ennakkoluulojen ja oletusten kautta.
Kantaväestöön kuuluvat nuoret nähdään useammin yksilöinä, joilla on henkilökohtaisia tarpeita ja haasteita, kun taas maahanmuuttajataustaisia nuoria kohdellaan usein taustansa edustajina.
Heidän käytöstään, tarpeitaan ja jopa virheitään arvioidaan ryhmäidentiteetin kautta, mikä johtaa kollektiiviseen vastuuttamiseen.
Esimerkiksi kantaväestöön kuuluvan nuoren huono käytös voidaan selittää “kasvuvaiheena” tai “yksilöllisenä ongelmana”, kun taas maahanmuuttajataustaisen nuoren kohdalla se nähdään helposti merkkinä laajemmasta kulttuurisesta tai “heimoon” liittyvästä ongelmasta.
Tämä näkyy esimerkiksi viranomaisten ja poliitikkojen retoriikassa, jossa maahanmuuttajataustaisten perheiden odotetaan “ottavan lapsensa kuriin” tavalla, jota kantaväestöön kuuluvilta ei vaadita.
Palveluista ulossulkeminen ja leimaaminen
Maahanmuuttajataustaiset nuoret ja perheet kohtaavat useammin epäluottamusta ja syrjintää myös palveluissa, joiden tehtävänä olisi tukea heitä.
Heitä voidaan epäillä jo lähtökohtaisesti enemmän, ja heidän tarpeitaan vähätellään.
Tämä näkyy esimerkiksi koulujen kurinpitokäytännöissä, sosiaalipalveluissa tai viranomaisten toimissa, joissa maahanmuuttajataustaiset nuoret kohtaavat kovempia seuraamuksia tai tiukempia rajoituksia kuin kantaväestöön kuuluvat ikätoverinsa.
Samalla heidän saavutuksiaan vähätellään, ja he joutuvat todistamaan arvonsa jatkuvasti enemmän kuin muut.
Nuorten taustat eivät saisi määrittää heidän tulevaisuuttaan
Viranomaisten ja päättäjien on ymmärrettävä, että tämä eriarvoinen kohtelu ei synny tyhjästä – se on seurausta rakenteellisesta rasismista, joka ylläpitää epätasa-arvoa.
Jos nuoret, joilla on maahanmuuttajatausta, nähdään lähtökohtaisesti ongelmina, heidän mahdollisuutensa onnistua ja tuntea kuuluvansa yhteiskuntaan heikkenevät merkittävästi.
Kaikkien nuorten – taustastaan riippumatta – on saatava kokea olevansa yksilöitä, joilla on oikeus tehdä virheitä, kasvaa ja kehittyä. Heidän kohtelunsa ei saa riippua siitä, missä heidän vanhempansa ovat syntyneet tai minkä näköisiä he ovat. Yhteiskunnan on purettava rakenteita, jotka ylläpitävät tätä eriarvoisuutta.
Vastuu jakautuu kaikille tasapuolisesti
– Nuorten vastuu:
Nuoret vastaavat omista teoistaan ja valinnoistaan, mutta heillä on oltava tuki ja mahdollisuudet onnistua. Ilman tasa-arvoista kohtelua ei voi syntyä vastuuntuntoista yksilöä.
– Vanhempien vastuu: Vanhemmat voivat ohjata lapsiaan, mutta he tarvitsevat siihen yhteiskunnan tukea. Perheitä ei saa asettaa eri asemaan heidän taustansa perusteella.
– Viranomaisten ja päättäjien vastuu:
Viranomaisilla ja päättäjillä on erityinen vastuu varmistaa, että kaikki nuoret kohdataan yhdenvertaisesti. Heidän tulee tunnistaa omat ennakkoluulonsa ja purkaa rakenteellista rasismia aktiivisesti.
On aika siirtyä sanoista tekoihin.
Rakenteellisen syrjinnän purkaminen on välttämätöntä, jotta voimme luoda yhteiskunnan, jossa jokainen nuori riippumatta taustastaan, voi kasvaa yksilönä ja kokea olevansa arvokas osa yhteisöä.
*Mahad Sheikh Musse on monikulttuurisen nuorisotyön ammattilainen, joka omaa vuosien kokemus viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa työskentelmisestä.
Siksi en aio enää äänestää maahanmuuttajataustaisia poliitikkoja, koska olen pettynyt heidän toimintaansa. Moni meistä maahanmuuttaja- taustaisista äänestäjistä, odotti heidän edustavan meitä ja puhuvan rasismia ja syrjintää vastaan. Sen sijaan monet heistä näyttävät sopeutuvan valtavirtapolitiikkaan, keskittyen vain oman uransa edistämiseen.
Heidän kantansa ovat usein joko mitäänsanomattomia tai jopa edistävät suomalaiseen politiikkaan juurtunutta rasismia. Äänestimme heitä, koska uskoimme heidän olevan niitä, jotka taistelevat meitä kohtaavaa syrjintää vastaan. Mutta todellisuudessa he eivät vain jätä puuttumatta ongelmiin, vaan joskus jopa vahvistavat vastakkainasettelua ja pitävät yllä stigmaa, jonka kanssa maahanmuuttajat Suomessa kamppailevat.
Tämä on ollut suuri pettymys.
*Mahad Sheikh Musse on työskennellyt yli 20 vuotta nuorten ohjaajana Helsingissä. Hän on myös Migrant Talesin säännöllinen kolumnisti-kirjoittaja.
Perussuomalaisena poliitikkona voin sanoa mitä tahansa milloin vaan, loukata ketä tahansa ja nämä sanat eivät tule vainoamaan pahasti minua tulevaisuudessa. Miksi? Koska olen perussuomalainen poliitikko.
Voin julkaista paljon rasistista roskaa kuten Jussi Halla-aho teki ja tulla eduskunnan puhemieheksi. Voin jopa uhata tappaa maahanmuuttajanuoria junassa ja päätyä valtiovarainministeriksi. Voin sanoa paljon typeriä rasistisia asioita ja selvitä siitä kuten Riikka Purra. Sisäministeri Mari Rantanen on ajanut etnonationalismia ja valkoinen ylivaltaa Hän sanoi, “meidän ei pitäisi olla niin sinisilmäisiä, että pian emme ole enää sinisilmäisiä.” Voin kutsua turvapaikanhakijoita loisiksi ja raiskaajiksi, kuten Mauri Peltokangas Voin jopa kutsua hallituksenministeritä, kuten Sanna Marinia, “perserei’iksi.” Ja päätyä maahanmuuttopolitiikkaa neuvovan hallintovaliokunnan johtoon. Voin jopa ulostiaa housussa ja kuvata itseäni vaipoissa Senatin Torila ja tulla europarlamentaarikoksi. Kysykää vaikka Sebastian Tynkkynen. PS:ssä on niin paljon rasismia, että se on pyyhkinyt rasismin pois muistosta. Haluan silti olla perussuomalainen poliitikko!
Maahan muuttaneiden nuorten jengiytymisessä näkyy usein heidän jatkuva oppijan roolinsa ja sopeutumisen haasteet uuteen ympäristöön.
Nuoret saattavat omaksua uudet normit ja käyttäytymismallit nopeammin kuin vanhemmat perheenjäsenet, mikä voi aiheuttaa väärinymmärryksiä ja sukupolvikuiluja. Samalla nuorten mahdollisuudet kotoutua nopeasti ja hyödyntää uusia tietojaan perheen sisällä voivat herättää epäluottamusta vanhemmissa, jotka pelkäävät lastensa joutuvan huonoille teille menettäessään perinteitä ja arvoja.
Murrosikä tuo mukanaan haasteita monille nuorille, myös maahanmuuttajille.
Viranomaisten ja muiden tukijoiden on tärkeää tarjota heille tarvittavia resursseja ja palveluita, jotta he voivat käsitellä murrosiän haasteita terveellisellä ja myönteisellä tavalla.
Heidän on saatava tukea ja ohjausta käsitellessään näitä haasteita, jotka voivat liittyä esimerkiksi identiteetin muodostumiseen, sosiaalisten suhteiden rakentamiseen ja kulttuuriseen sopeutumiseen.
Ylirajaiset asiat, kuten suvun velvoitteiden hoitaminen ja odotukset menestyksestä, vaikuttavat myös perheiden dynamiikkaan.
Monilta maahan muuttaneilta nuorelta odotetaan sekä taloudellista menestystä että huolenpitoa kaukaisemmista sukulaisista, mikä voi luoda paineita ja ristiriitoja perheen sisällä. Lisäksi koulumenestyksen taustalla vaikuttavat kotiolot ja ryhmäjännitteet, jotka voivat vaikeuttaa nuorten sopeutumista ja menestystä koulussa.
Nuorisotyön, koulun ja perheen yhteistyö on keskeistä oppimisvalmiuksien vahvistamiseksi ja sukupolvien välisen ymmärryksen edistämiseksi.
Viranomaisten rooli on keskeinen maahan muuttaneiden nuorten ja heidän perheidensä tukemisessa ja kotoutumisessa. Syrjintä ja rasismi ovat esteitä maahanmuuttajien ja heidän perheidensä sopeutumiselle ja integroitumiselle yhteiskuntaan.
Kokonaisuudessaan viranomaisten rooli on luoda turvallinen ja tasa-arvoinen ympäristö maahan muuttaneille nuorille ja heidän perheilleen, jossa he voivat kotoutua ja saavuttaa parhaat mahdolliset edellytykset menestyä yhteiskunnassa.
Kulttuurisensitiivisyys viranomaisten toiminnassa voi auttaa paremmin ymmärtämään monikulttuurisia yhteisöjä ja niiden tarpeita. Tämä voi sisältää koulutusta kulttuurieroista ja -herkkyydestä sekä vuorovaikutusta eri kulttuureista tulevien nuorten kanssa.
#Rasismi on vakava ongelma, ja sen harjoittamisella on monenlaisia seurauksia.
Se voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen, syrjintään ja muihin negatiivisiin seurauksiin. Rasismin harjoittaminen pitäisi myös johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin, kuten sakkoihin tai vankeuteen, riippuen teon vakavuudesta. On tärkeää, että yhteiskunta tuomitsee rasistisen käytöksen ja tarjoaa tukea uhreille.
Rasismin kohteeksi joutumineni on hyvin haitallista nuorille. Se aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja muita mielenterveysongelmia.
Se voi myös vaikuttaa nuorten itsetuntoon ja heidän kykyynsä luottaa muihin ihmisiin. On tärkeää, että nuoria tuetaan ja rohkaistaan puhumaan kokemuksistaan ja tunteistaan.
Meidän kaikkien vastuulla on myös puuttua rasismin ilmiöihin ja tarjota turvallinen ja kunnioittava ympäristö kaikille nuorille.
Euroopassa on paljon ksenofobisia puolueita.
Yhteiskunnassa, jossa poliitikot voivat kirjoittaa rasistisia kirjoituksia vähemmistöistä ilman seurauksia, on suuri riski syrjinnän ja epätasa-arvon lisääntymiselle. Tämä voi johtaa yhteiskunnan jakautumiseen, jossa jotkut ryhmät ovat toisia paremmassa asemassa, mikä puolestaan voi johtaa yhteiskunnallisiin jännitteisiin ja konflikteihin. On tärkeää, että kaikki yhteiskunnan jäsenet, myös poliitikot, toimivat syrjimättömästi ja kunnioittavat kaikkia kansalaisia.
Jos poliitikkojen rasistisiin ilmaisuihin ja kirjoituksiin ei puututa, se voi johtaa yhteiskunnan jakautumiseen ja epätasa-arvoon.
Tällainen yhteiskunta ei ole kestävä, ja se vaarantaa demokratian ja ihmisoikeudet. On tärkeää, että yhteiskunnassa on nollatoleranssi rasismille ja että poliitikot toimivat esimerkkinä hyväksyttävästä käytöksestä.
Lisäksi se voi johtaa siihen, että jotkut ryhmät tuntevat olonsa syrjityiksi ja turvattomiksi. Tämä puolestaan voi heikentää ihmisten luottamusta poliittiseen järjestelmään ja vaarantaa demokratian. On tärkeää, että kaikki yhteiskunnan jäsenet, myös poliitikot, toimivat syrjimättömästi ja kunnioittavat kaikkia kansalaisia.
Poliitikkojen tulisi edustaa kaikkia kansalaisia, eikä heidän pitäisi käyttää rasistisia kirjoituksia tai kieltä missään tilanteessa. Poliitikkojen, jotka käyttävät rasistista kieltä, tulisi joutua vastuuseen teoistaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi julkista anteeksipyyntöä, erottamista tai muita poliittisia seuraamuksia. On tärkeää, että yhteiskunnassa on nollatoleranssi rasismille, ja että poliitikot toimivat esimerkkinä hyväksyttävästä käytöksestä.
Muiden poliitikkojen tulisi reagoida nopeasti ja selvästi rasistisiin kirjoituksiin ja puheisiin. Heidän tulisi tuomita tällainen käytös julkisesti ja osoittaa, että tällainen käytös on täysin vastoin heidän arvojaan ja periaatteitaan. Poliitikkojen tulisi myös olla esimerkkinä muille ja edistää yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta kaikessa toiminnassaan.
Esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun poliitikot sallivat tai jopa edistävät rasismia, on Yhdysvaltojen rotuerottelulait, joka oli voimassa vuosina 1896-1964. Rotuerottelulait mahdollistivat syrjinnän mustiin ihmisiin perustuen heidän ihonväriinsä. Tämä johti siihen, että mustat ihmiset joutuivat kokemaan erilaisia syrjintään liittyviä ongelmia, kuten rajoituksia koulutukseen, asumiseen ja työpaikkoihin. Rotuerottelulait vaikuttivat kielteisesti mustien ihmisten elämään ja heidän perheisiinsä useiden vuosikymmenten ajan. Tämä on esimerkki siitä, miten rasistinen politiikka voi johtaa epätasa-arvoon ja syrjintään yhteiskunnassa.
Toinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun poliitikot sallivat tai jopa edistävät rasismia, on natsihallinnon aikainen juutalaisvaino Saksassa 1930-luvulla. Natsihallinnon aikana juutalaisia syrjittiin ja heidän oikeuksiaan rajoitettiin. Juutalaisia karkotettiin kouluista, heidän omaisuutensa takavarikoitiin ja heidän kansalaisoikeuksiaan rajoitettiin. Tämä johti siihen, että monet juutalaiset joutuivat lähtemään maasta ja monilla oli hyvin vaikeaa selviytyä. Juutalaisvaino on esimerkki siitä, miten rasistinen politiikka voi johtaa ihmisoikeusloukkauksiin ja vakavaan kärsimykseen yhteiskunnassa.
Rasistinen ilmapiiri voi johtaa moniin kielteisiin seurauksiin Suomessa. Jos rasismi sallitaan jatkossa, se voi johtaa siihen, että ihmiset joutuvat kokemaan syrjintää ja epätasa-arvoa eri elämänalueilla, kuten koulutuksessa, työpaikoilla ja asumisessa. Tämä voi myös johtaa siihen, että ihmiset eristäytyvät toisistaan ja yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttuu vihamieliseksi. Rasistinen ilmapiiri voi myös vaikuttaa Suomen kansainväliseen maineeseen ja heikentää maan taloudellista asemaa. Siksi on tärkeää pyrkiä edistämään yhdenvertaisuutta ja torjumaan rasismia kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
Nollatoleranssi rasismille tarkoittaa sitä, että kaikenlainen rasistinen käytös ja puhe on ehdottomasti kiellettyä ja siihen puututaan heti kun se havaitaan. Rasistinen käytös ja puhe voi olla syrjivää, loukkaavaa ja vahingoittaa ihmisiä eri tavoin. Nollatoleranssi rasismille on keino edistää yhdenvertaisuutta ja torjua syrjintää kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Se tarkoittaa sitä, että rasismiin ei suvaita mitään syytä tai perustelua, ja että kaikki rasistiset teot ja sanat tuomitaan.
Jos puolueen politiikka on rasistinen, se on vastoin nollatoleranssia ja voi aiheuttaa haittaa yhteiskunnalle. On tärkeää, että poliittiset puolueet ja johtajat vastustavat rasismia ja edistävät tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kaikille ihmisille.
NYT ON AIKA TOTEUTTAA NOLLATOLERANSSI RASISMILLE !! ⒸMahad
Ilmestykö rasismia suomalaisissa mediassa? Nämä Ilta-Sanomien ja Iltalehden lööpit* 1990-luvulta todistavat kuinka iltapäivälehdet levittivät ja vahvistivat rasismia Suomessa.
Olisiko anteeksipyyntö paikalla?
Vaikka hiljaisuus saattaa vastata kysymykseen, uskon, että jonain päivänä iltapäivälehdet pyytävät anteeksi kaikkea sitä mitä ovat kirjoittaneet maahanmuuttajista ja vähemmistöistä.
Ilta-Sanomat puhuu vuonna 2015 “laittomista” pakolaisista mutta kysyn, onko olemassa “laittomia” pakolaisia?
Muukalaispelkoa ja siitä kehkeytynyttä vihaa lienee aina ollut ja tulee aina olemaan. Mutta milloin siitä tuli hyväksytty tapa tehdä politiikkaa? Milloin pakolaisesta tuli paholainen?
1990-luvulla vaihtaessani työpaikkaa esimieheni sihteeri kertoi, että uusilta työntekijöiltä kysytään heti, mitä mieltä he ovat pakolaisista. Arvaatte varmastikin, mitä mieltä olisi pitänyt olla. Minulle tuota kysymystä ei ollut esitetty ja olin tuon kuullessani niin ällikällä lyöty, että en edes osannut kunnolla reagoida asiaan. Vuoden 2011 vaalien jälkeen ahdistus oli suuri, kun huomasimme, kuinka suureksi viha oli noussut.
Meillä on jo kauan elänyt joukkio, jonka pelkoja ja ennakkoluuloja on onnistuttu kiihottamaan ja jotka ovat valmiit äänestämään ketä tahansa, joka lupaa pitää Suomen valkoisena. Siis rasistinen äänestäjäkunta äänestämässä rasistisia poliitikkoja.
Siinä joukossa ja sen liepeillä on väkeä, joka ei oikein malttaisi odottaa, että kiihottaminen pakolaisia vastaan johtaisi yksinkertaiseen enemmistöön eduskunnassa ja päästäisiin tositoimiin. Jo kymmenen vuotta sitten löydettiin äärioikeiston keräämä lista kansanpettureista, joihin toimenpiteet kohdennettaisiin. Me nettikeskusteluun ahkerasti osallistuvat lienemme kaikki saaneet myös suoraan meille osoitettuja viestejä: ”Sinä tulet olemaan ensimmäisten joukossa”.
Eilen kuulimme, että poliisilla on jälleen tutkinnassa törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu. ”Ajatusrikoksia”, huutavat palstoilla äärioikeiston tukijat. Monet ”tolkun ihmisetkin” ovat sitä mieltä, että tyhjästä nostetaan meteli, eiväthän ne toteuttamaan pysty. Jos olisi ollut kysymys muusta kuin oikeiston suunnitelmista, poliisia jo kiiteltäisiin terroristisen teon ehkäisystä.
Perussuomalaisia kansanedustajia
Kun puolueen tai siksi pyrkivien agenda on niin heikko, että sen tukemiseksi tarvitaan tuollaista kielenkäyttöä ja edes ajatuksia siitä, että muita pitäisi vähän murhata, että päästäisiin elämään herroiksi, on yhteiskunnan syytä reagoida. Olisi tullut tehdä jotain kauan sitten. Rasistien nostaminen tasavertaisiksi kumppaneiksi poliittiseen keskusteluun oli suuri virhe. Eduskunnan häpäisy jatkuvilla rasistisilla puheilla samoin. Suomen kansa ansaitsee demokratiansa. Sen horjuttajia ei pidä kunnioittaa.
Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purra ei ole pelkkä kiusaaja mutta laskelmoiva ja opportunisti kiusaaja.
Mitä on kiusaaminen? Se on henkisen väkivallan muoto, jossa kiusaaja kohdistaa toiseen henkilöön tai ryhmään henkistä tai fyysistä aggressiota.
Kiusaaminen muodot kuuluvat mm. nimittelyä, leimaaminen, irvailua, perättömien ennakkoluulojen levittämistä ja sulkeminen kokonaisia ryhmiä ulkopuolelle.
Islamofobia ja ksenofobia ovat yhteiskunnallisia ja henkisiä sairaudet.
