Maahanmuuttajanuoret ovat olleet viime kuukausina useasti otsikoissa eivätkä aina myönteisessä valossa. On puhuttu syrjäytymisestä, rikoksista ja työttömyydestä. Asiaan on havahduttu uutta hallitusta myöten. Alkavalla hallituskaudella “maahanmuuttajanuorten erityinen syrjäytymisriski tunnistetaan.”
Ratkaisut tilanteen korjaamiseksi jäivät kirjaamatta, mikä ei ole ihme. Niitä on hankala löytää, mikäli ongelman perimmäistä syytä ei tunnisteta: maahanmuuttajanuoret eivät syrjäydy yhteiskunnasta, vaan heidät syrjäytetään. Jos yhteiskuntaan ei ole koskaan päässyt sisälle, ei siitä voi syrjäytyä.
Monet rakenteelliset ja byrokraattiset esteet vaikeuttavat kotoutumista. Millaisia muutoksia suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi tehdä, jotta kaikki pääsisivät siihen sisälle?
Ensin on huolehdittava siitä, että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet elämän perusedellytyksiin: asumiseen ja kielitaidon kartuttamiseen. Asunnottomuus on todellinen ongelma varsinkin pääkaupunkiseudulla, missä suurin osa maahanmuuttajista asuu. Vaikka nuori ei asuisikaan kadulla vaan ystävien nurkissa, epävarmuus omasta tulevaisuudesta aiheuttaa vaikeuksia myös opiskeluun ja työntekoon.
Kielitaito on perusedellytys työpaikan löytämiselle. Kielikoulutuksen saatavuutta on parannettava, ja on panostettava yksilölliset erot huomioivaan opetukseen.
Continue reading “Kristiina Toivikko: Moni maahanmuuttaja on syrjäytetty, ei syrjäytynyt”








