After the populist anti-immigration Perussuomalaiset (PS)* was left out in the cold from the government in 2017, the election blow suffered by the Danish People’s Party in 2019, and now the exit of the Progress Party (FrP) from the Norwegian government, the Nordic region is momentarily free of Islamophobic populist parties in government.
After six years and two months as part of Prime Minister Erna Solberg’s government, FrP party leader, Siv Jensen, announced her party’s decision.
Then Finance Minister Siv Jensen landed in hot water in 2017 after posing with a Pocahontas dress and mocking the Saami at a ministry costume party. Source: bydeposten.no.
Apart from differences with the conservatives, the FrP ditched the government because of the repatriation of a woman allegedly linked with Isis and her five-year-old child who needed medical treatment.
Writes the Local: “The Progress Party has strongly criticized the decision, arguing that that the risk of allowing a person linked to Isis into Norway outweighs the country’s humanitarian duty to help the child.”
FrP’s decision will be interesting to watch how it impacts matters in Finland. The government of Prime Minister Sanna Marin has agreed to accept women and their children from the al-Hol refugee camp in Syria on a one-by-one basis.
Even if there are no longer any openly Islamophobic parties in any of the Nordic countries, it does not mean that the threat is over.
In Sweden, the far-right Sweden Democrats lead in the polls as do the PS in Finland.
In the meantime, the news of FrP’s exist from government is good news.
A good example of how the media maintains the myth of Finnish innocence and its exceptionalism is how it plays down the impact of the Perussuomalaiset* (PS) party on the country’s far-right journey.
Helsingin Sanomat’s Marko Junkkari appears a lot on TV talk shows to give his opinion of current events. He recently appeared on Yle with media researcher Anu Koivunen. In their analysis of former PS leader Timo Soini, neither of them said anything about how the former PS leader was instrumental in giving the far right a platform to expand its political agenda.
Yle talk-show host Heikki Valkaman talking to Anu Koivunen and Marko Junkkari. Source: Yle.
Moreover, neither Koivunen or Junkkari explained the impact that the PS has had on Finland, especially on Muslims, people of color and minorities in general.
It appears that the best analysis that Junkkari could offer about the PS was when the party was under Soini’s leadership.
“I have explained a hundred times to foreign correspondents that the Perussuomalaiset under Timo Soini is a different populist party than those in France and Sweden,” said Junkkari.
True, but why didn’t you give us your opinion on how the PS has shifted further to the right under Halla-aho and what was Soini’s role in the latter?
The only explanation I can find is how too many Finnish journalists and the media mirror Finnish innocence and exceptionalism.
Is the PS today a far-right party? History researcher Oula Silvenoinen has some academic views about this.
Not all far-right parties are the same but they are bonded ideologically by their Islamophobia and anti-immigration rhetoric as well as their anti-EU stances.
A total of 31 ethnic agitation cases were placed on the desk of the public prosecutor in 2019, which is a 59.2% drop from 76 cases in the previous year, according to Yle.
The number of ethnic agitation cases looks even more somber if we compare them with the cases that ended up in court. In 2016, only 11.9% ended up in court; the corresponding figure for 2017 and 2018 was 16.7% and 58.1%, respectively.
Ethnic agitation cases that ended up in district court in 2018. Even if such cases rose by 138.5% last year to 31, it is still only the microscopic tip of the iceberg. Source: Justice Ministry. The number of ethnic agitation cases brought to the public prosecutor during 2016-2018.
Like hate crime and ethnic agitation cases, reporting sexual assault cases face the same challenges.
If Green League MP Iris Suomela is to be believed, she said in parliament in September that there are “hundreds of thousands” rape cases in Finland, of which 50,000 are reported annually to Victim Support Finland (RIKU). Of these, the police record about 1,200 cases of which around 200 get sentences.
Yle blames the lack of funding for the sharp drop in ethnic agitation cases investigated by the police.
“One reason is that the police don’t investigate online hate speech as actively as before,” Yle reports. In 2017, funds were earmarked to the police to recruit more police to investigate, among other matters, online hate speech.”
The number of online police officers has been scaled back. Police inspector Måns Enqvist of the National Board of Police of Finland said that there at the most 10 online police officers monitoring hate speech.
In the face of rising hate speech and ethnic friction, it is bad news for migrants and minorities in Finland.
Apart from funding, an important question we could ask is if the police prioritize hate crime cases and if they care. Sure, we can hear all the lip service about how the police have zero tolerance for racism, but in many cases, some of their actions speak louder than words.
Below are some incidents that eat away at police credibility and their standing in our culturally diverse community:
The national police commissioner, Seppo Kolehmainen, said in 2018 that wants more funds for future “no-go zones” in Finland;
A 2016 poll showed that close to 80% of the police in a survey considered the asylum seeker crisis as the most serious* threat to Finnish security;
The same poll above revealed that 25.1% of those polled voted for the National Coalition Party (NCP) and 24.4% for the Perussuomalaiset (PS) [1]. The PS and NCP parties are the most anti-immigration parties in parliament;
Ethnic profiling by the police is more widespread than believed. A comprehensive ethnic profiling study in 2018 confirmed the latter;
In the light of a drop in funds to investigate online hate crime and the questionable record of the police concerning racism among its ranks, there is only one conclusion: Online hate crime isn’t a high-priority issue for the police that exposes society’s exceptionalism.
Former Perussuomnalaiset chairperson Timo Soini reappeared from obscurity on Tuesday with the launching of his book on populism called “Populismi.” My initial reaction was that I had not missed at all and his round-about and apologist soundbites and arguments.
He states with his usual poker face: “My opinion about humanity is that every person is valuable irrespective of his race, religion, or ethnic background.”
A good cartoon of Soini would be of him at some Nazi extermination camp where he states in his usual style that he is against all the mass killing of Jews but does nothing to stop it.
Former Perussuomalaiset chairperson Timo Soini got his fingers burned by the very party he helped grow. A politician who is a master opportunist, Soini’s comeback to Finnish politics suffered a fatal blow in June 2017, when Jussi Halla-aho was elected as chairperson of the party. Source: Yle A-studio.
He continues: “I am against any self-indulgent speech and such rumblings about people through hate speech and the like.”
Then Soini puts on his usual they-done-it mask: “[b]ut if people are worried that if tens of thousands of people [Muslims] will do to Finland if they come here, their worries are justified.”
The interesting question to ask about Soini’s resurfacing is why the media, starting with Helsingin Sanomat, treats him with kid gloves. Writes an editorial of Finland’s most important daily: “He’s like a passage of Hameln’s Folk Tale of Fables: When he plays the flute, the media follows.”
It is incredible how Helsingin Sanomat offers in an editorial such a sanitized view of a man that brought populism and racist politicians mainstream politics.
Certainly, Soini’s brand of opportunistic does not directly affect some white Finnish journalists in the same way as Muslims and other minorities in this country.
Muhaned Durubi. is an Iraqi refugee who finds meaning and peace in poetry. His latest book, Rusty Sketches Book, attempts to look at his otherness and being exiled.
Correction: The poet’s correct first name is Muhaned, not Muhamed.
On July 19, Hussein tweets from India: “Was yesterday’s tweet update too much for you? Let me be more concrete. All of the Perussuomalaiset and their voters/supporters are racists. Yes i said it. Do you need proof? Look at your history and how you were elected as Finland’s second-biggest party [in parliament].”
One of the reasons why racism has lifted its head with so much confidence in Finland is the far-right Perussuomalaiset (PS)* party, which leads in the polls. If social ills like far-right populism and racism are threats to society, why does it gain ground?
One of the reasons, I believe, is naivety. They believe that the way to end racism in Finland is to hit it with a soft stick. Such a strategy will not make racism go away but strengthen it.
Those believing in Hollywood endings to racism are white people who don’t experience racism but speak on behalf of those that do.
Are Finnish policy-makers and politicians naive when it comes to dealing with social ills like racism? Are their expectations of a Hollywood movie ending when everything turns out fine?See the trailer here.
Kenneth Sikorski, a writer who has written a lot about antisemitism and radical Islam in Finland, was quoted in the Jerusalem Post as stating that the approach to the latter issues is “extremely blue-eyed.”
“Successive Finnish governments could be accurately described as extremely ‘blue-eyed,’ especially during the last decade or so in their relations with Iran,” he said. “Part of the problem seems to lie with Finnish politicians who truly believe that having a dialogue – any dialogue, regardless of who is on the opposite side of the table – is better than having no dialogue at all. So you can easily end up with the equivalent of a businessman trying to reach an agreement with Al Capone.”
This is the wrong approach. Defend your institutions tooth and nail. Source: Reddit.
It’s time to smell the coffee: Far-right parties that are racist and populist are a threat to our Nordic way of life.
One of the reasons why so many integration courses are a failure is because those teaching them to believe that teaching “culture” and “adaption” are simple matters that any person can do.
Wrong.
In 2008, I came up with this adaption guide for Russians who move to the Kymenlaakso region. Have perceptions changed since then?
Those who study culture like sociologists and anthropologists understand that culture is a complex matter.
Even so, it appears that in Finland, anyone who is a teacher no matter how many prejudices – or tools to understand the latter – can teach migrants how to integrate in Finland.
Thus the aim is not to integrate but in most of cases to assimilate (one-way adaption).
Note: Finland has good teachers who understand cultural sensitivity and have come to grips with their white fragility and society’s racism and prejudices.
Here are some of the questions I have about those who teach integration courses to migrants:
How many have training in cultural diversity and cultural sensitivity?
What is their opinion of Finnish culture? Is it exclusive and exceptionalist?
Who regulates their teaching?
Are the vast majority of people who teach integration white Finns?
What tools do we give teachers to come to grips with their prejudices and racism, which they’ve learned since childhood?
What does integration (two-way adaption) mean in practice? How is it supposed to happen in everyday life?
Perussuomalaisten esittämillä toimilla maahanmuuton kustannukset kasvaisivat. Toimet ovat myös ristiriidassa puolueen kovien maahanmuuttotavoitteiden kanssa eikä niillä ratkaistaisi kansainvälisen siirtolaisuuden ongelmia.
Suomalaisia sotalapsia Arcturus-höyrylaivassa matkalla Ruotsiin vuonna 1941 (Wikimedia Commons, kuvaaja tuntematon).
Kirjoitin viikko sitten blogissani perussuomalaisten talouspolitiikasta. Totesin puolueen ohjelmiin ja vaihtoehtobudjettiin nojaten, että perussuomalaisten ehdotukset ovat täynnä virheitä ja ristiriidassa puolueen julkilausumien tavoitteiden kanssa. Lisäksi esitin, että perussuomalaisten talouspoliittinen linja suosii hyväosaisia ja on suomalaisessa poliittisessa kentässä oikeaa äärilaitaa.
Kirjoituksessa arvioin myös, että perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissaan esittämät leikkaukset maahanmuuton kustannuksiin ovat toteutuskelvottomia. Tässä kirjoituksessa käsittelen aihetta tarkemmin. Keskityn humanitaariseen maahanmuuttoon, jota perussuomalaiset erityisesti kritisoivat ohjelmissaan.
Mitä on humanitaarinen maahanmuutto?
Humanitaarisella maahanmuutolla tarkoitetaan perussuomalaisten ohjelmissa muuttoliikettä, joka perustuu kansainvälisiin pakolaissopimuksiin ja ihmisoikeuksiin. Yleisemmin tätä kansainvälisiin sääntöihin perustuvaa järjestelmää kutsutaan kansainväliseksi suojeluksi. Sen piiriin luetaan Suomessa (1) pakolaiset, (2) kotimaassaan vaaraan joutuvat niin kutsuttua toissijaista suojelua saavat sekä (3) perheenyhdistämisen kautta heidän jälkeensä Suomeen saapuneet.
Pakolaisia on kahta lajia. Kiintiöpakolaiset ovat saaneet kansainvälisiin sopimuksiin perustuvan pakolaisstatuksen Yhdistyneiden kansankuntien (YK) pakolaisjärjestö UNHCR:lta jo ennen Suomeen saapumistaan. Toinen ryhmä ovat Suomeen omatoimisesti saapuneet, jotka ovat hakeneet täällä turvapaikkaa ja sen myös saaneet Suomen laissa ja kansainvälisissä sopimuksissa määrätyin perustein.
Humanitaarisesta maahanmuutosta erotetaan muun muassa taloudellisista syistä johtuva maahanmuutto, jolloin oleskelulupa perustuu työntekoon, opiskeluun tai yrittämiseen Suomessa. Lisäksi oleskeluluvan voi saada esimerkiksi Suomessa asuvan perheenjäsen tai täällä oleskeleva ihmiskaupan uhri. EU-kansalaiset, pohjoismaalaiset ja sveitsiläiset voivat oleskella perustellusta syystä (esim. työ, opiskelu, yrittäminen) Suomessa pysyvästi ilman lupaa, mutta yli kolmen kuukauden oleskelu edellyttää rekisteröitymistä täällä.
Humanitaarinen maahanmuutto perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomessa myös perustuslakiin. Sopimuksiin sitoutumiselle on vahvat perusteet, joita käsittelen tarkemmin kirjoituksen lopussa. Niistä huolimatta tavoite perussuomalaisten ”maahanmuuttopolitiikassa on lopettaa kokonaan humanitaarisista syistä tapahtuva maahantulo ja siirtää painopiste paikan päällä auttamiseen”. Humanitaarisen maahanmuuton lopettamista on vaatinut myös puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho.
Perussuomalaisten esittämät toimet ovat ristiriidassa sen kovien puheiden kanssa. Puolueen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa ei esitetä irtautumista kansainvälisistä pakolaissopimuksista ja ihmisoikeuksista, vaikka se olisi ainut vaihtoehto humanitaarisen maahanmuuton lopettamiseen.
Perussuomalaiset ei kuitenkaan esitä yhtään sellaista toimenpidettä, jolla Suomeen saapuvien maahanmuuttajien määrä olennaisesti laskisi. Sen sijaan se esittää keinoina kustannusten vähentämiseen (1) turvapaikanhakijoille myönnettävien oleskelulupien määräaikojen lyhentämistä, (2) kielteistä turvapaikkapäätöstä seuraavaa säilöönottoa, (3) perheenyhdistämisten rajoittamista, (4) kansalaisuuden saannin vaikeuttamista sekä (5) kielteisten turvapaikkapäätösten vuoksi palautettavien ihmisten vastaanottamista edellytyksenä kehitysavulle. (6) Pakolaiskiintiön puolue olisi pitänyt viime vuoden tasolla, mikä olisi säästänyt vain vähän – 0,9 miljoonaa euroa.
Näillä keinoilla maahanmuuton kustannukset uhkaisivat päinvastoin kasvaa. Oleskelulupien lyhentäminen lisäisi hakemusten määrää ja viranomaisten kustannuksia, kun uusintahakemukset lisääntyisivät ja viranomaisten olisi pakko seurata jatkuvasti sitä, tapahtuuko jo myönnetyn turvapaikan perusteissa muutoksia (esim. muuttuuko kotivaltion turvallisuustilanne yksittäisen ihmisen kohdalla). Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden välitön säilöönotto (siirtäminen suljettuun vankilan kaltaiseen keskukseen) taas voisi maksaa satoja miljoonia euroja.
Kansalaisuuden saannin vaikeuttamisella ei euroja säästetä. Jopa kantasuomalaisiin kohdistuva perheenyhdistämisen vaikeuttaminen olisi inhimillisesti raskasta, eikä sillä voisi saada suuria säästöjä. Jo nyt ulkomaalaisten perheenyhdistämisissä edellytetään yleensä sitä, että hakijan toimeentulo on turvattu esimerkiksi Suomessa oleskeluluvan saaneen perheenjäsenen palkkatulojen avulla.
Perussuomalaiset siis lisäisi maahanmuuttopolitiikallaan suomalaisten veronmaksajien kustannuksia ja heikentäisi maan taloutta. Samalla puolue sanoo siirtävänsä humanitaarisen avun painopistettä paikan päällä auttamiseen. Tähän se ei varaa kuitenkaan senttiäkään tai esitä keinoja sen toteuttamiseen. Päinvastoin, puolue leikkaisi 300 miljoonaa euroa kehitysavusta, joka heikentäisi mahdollisuuksia auttaa kriisimaissa.
Puheissa esitettyjen helppojen ratkaisujen ja vaatimattomien konkreettisten esitysten välinen ristiriita on tyypillistä populistipuolueille. Perussuomalaiset antaa ymmärtää, että se lopettaisi humanitaarisen maahanmuuton, sillä siitä aiheutuvat kustannukset ovat suomalaisten hyvinvoinnin tiellä. Tosiasiassa puolue ei esitä keinoja kustannusten leikkaamiseen, joten maahanmuuttajien ja kantaväestön vastakkainasettelu on vailla pohjaa. Tällainen tyhjään puheeseen nojaava vastakkainasettelu on kuitenkin jo itsessään haitallista, kun se voi lisätä ennakkoluuloja kansanryhmiä kohtaan ja heikentää suomalaisten luottamusta toisiinsa.
Ihmisoikeuksien historia juontaa kauemmas, mutta ihmisoikeuksien julistuksen taustalla olivat toisen maailmansodan ja sitä edeltävien vuosien kauhut – erityisesti natsi-Saksan terrori ja rikokset ihmisyyttä vastaan. Julistuksen synnyttämisessä olivat keskeisessä roolissa sodan voittaneet länsivallat, jotka halusivat suojella ihmisiä hirmuhallinnoilta. Esimerkiksi Neuvostoliitto pidättäytyi äänestämästä julistuksesta YK:ssa.
Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, jotka kuuluvat kaikille ihmisille näiden kotimaasta riippumatta. Niitä ei voida antaa eikä ottaa pois. Ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: (1) kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin (KP-oikeudet), (2) taloudellisiin ja sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin (TSS-oikeudet) ja (3) kollektiivioikeuksiin (täällä lisätietoa ihmisoikeuksista).
KP-oikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus inhimilliseen kohteluun sekä ajattelun- ja yhdistysvapaus. TSS-oikeuksiin kuuluu oikeus työhön, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja tyydyttävään elintasoon. Kollektiivioikeus on esimerkiksi oikeus terveelliseen ympäristöön.
Oikeus hakea turvapaikkaa ja saada se edellytysten täyttyessä on ihmisoikeuksien ytimessä, sillä turvapaikan saaminen mahdollistaa ihmisarvoisen elämän jatkamisen esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisoikeuksia loukkaava naapurivaltio miehittää toisen maan ja vainoaa sen kansalaisia.
Humanitaarinen maahanmuutto on myös suomalaisten etu
Suomi on omilla päätöksillään liittynyt kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka velvoittavat Suomen ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita. Myös EU-jäsenyys edellyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista. Sopimuksiin on sitouduttu siksi, että niiden on katsottu olevan Suomen etu. Niillä on kiinnitytty myös läntiseen arvoyhteisöön.
Ihmisoikeudet ovat viimeinen vakuutus silloin, kun kollaat pettävät eikä valtio enää pysty edistämään kansalaistensa oikeuksia. Siksi Suomen kaltaisen pienen maan, joka ei pysty kaikissa tilanteissa yksin puolustautumaan, kannattaa pitää omalla panoksellaan yllä kansainvälistä järjestelmää.
Mahdollisuus hakea turvapaikkaa ja saada se edellytysten täyttyessä on ikään kuin varaventtiili, joka hillitsee epätoivoa ja suojaa vakavammilta ongelmilta. Ihmiselle se on vakuutus, joka antaa tyrannien vainoamille mahdollisuuden päästä turvaan ja puhua kokemuksistaan. Ilman mahdollisuutta turvapaikaan kotimaassaan vainottujen vaihtoehtoja olisivat vaikeneminen ja pakeneminen. Tai sitten he joutuisivat kohtaamaan väkivaltaa ja terroria tai turvautumaan niihin itse.
On myös hyvä huomata, etteivät kansainväliset sopimukset velvoita ottamaan ketään perusteetta. Ne velvoittavat vain käsittelemään turvapaikkahakemukset reilusti. Pakolaisasema on myönnettävä vain heille, joita vainotaan kotimaassa esimerkiksi syntyperän, uskonnon tai mielipiteiden vuoksi. Esimerkiksi Suomessa vuonna 2018 jätetystä 6 788 turvapaikkahakemuksesta hyväksyttiin 38 prosenttia.
Riskeihin kannattaa suhtautua vakavasti myös täällä, sillä Suomella on yli 2 000 kilometriä EU:n ulkorajaa, jonka sulkeminen täysin on mahdotonta. Esimerkiksi Ukrainan tilanteen kärjistyminen voisi siirtää painetta etelästä EU:n itärajalle ja näkyä myös Suomessa. Pidemmällä aikavälillä esimerkiksi ilmastonmuutos tai elinympäristöjen tuhoutuminen voivat synnyttää uuden siirtolaisaallon. Kansainvälisen luontopaneelin IPBESin tutkijat ovat arvioineet, että jopa sadat miljoonat ihmiset voivat joutua jättämään kotinsa niiden vuoksi lähivuosikymmeninä. Sen rinnalla vuoden 2015 siirtolaiskriisissä runsas miljoona Eurooppaan saapunutta voi jäädä alkusoitoksi.
Lopuksi
Perussuomalaiset esittää maahanmuuton ongelmiin vain lyhytnäköisiä toimia, joilla lisättäisiin suomalaisten veronmaksajien kustannuksia. Puolue ei esitä mitään keinoja kansainvälisen turvapaikkajärjestelmän keskeisten ongelmien korjaamiseen ja Suomen riskien vähentämiseen.
Ongelmien ratkaisu onnistuu vain yhteistyössä muiden maiden kanssa. Vaalimalla kansainvälisestä turvapaikkajärjestelmää ja ihmisoikeuksia lisätään suomalaisten turvallisuutta ja vakuutetaan meidät pahimman varalle. Se kannattaa pelkästään itsekkäistä syistä.
Pienentääkseen riskiä masinoidusta siirtolaisvirrasta Suomen kannattaa tukea ratkaisuja, joissa pakolaisia autetaan heidän kotimaissaan tai niiden lähellä, sekä puututaan ongelmien juurisyihin, kuten ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Se edellyttää väistämättä sitä, että Suomi kantaa oman osuutensa ottamalla vastaan pakolaisleireiltä kiintiöpakolaisia, antamalla kehitysapua ja tukemalla humanitaarisista kriiseistä selviämistä esimerkiksi lähettämällä apua kriisikohteisiin.
* Kirjoittaja seuraa erityisavustajana veropolitiikkaa SDP:n ministeriryhmässä
