Jokainen julkinen huomionosoitus lisää rasistipuolueen edustajan uskottavuutta, normalisoi rasistista politiikkaa ja nostaa rasistit muka kunniallisiksi toimijoiksi muiden rinnalle.
Siksi muiden eduskuntapuolueiden puheenjohtajien ja yhteiskunnallisten vaikuttajien julkiset, lämpimät Twitter-onnittelut Riikka Purran tultua valituksi rasistipuolueen puheenjohtajaksi ihmetyttävät suuresti.
Mitä korkeamman aseman rasistisesti toimiva poliitikko saavuttaa, sitä enemmän hän saa hännystelijöitä. Kun perussuomalainen Maria Lohela toimi eduskunnan puhemiehenä, jopa vasemmistoliittolaiset naiset kiiruhtivat kehumaan häntä ja pyrkimään lähipiiriin. Naisten kun kuuluu pitää yhtä! Nyt sitten törkypuheiden Riikka Purraa ylistetään lasikaton rikkojaksi.
Juuri näin kansallissosialismi levisi Saksassa ennen toista maailmansotaa. Kansallissosialistit voittivat hiljaa hivuttamalla lisää paikkoja valtiopäivillä. Sosialidemokraatteja piestiin kadulla. Ei mennyt aikaakaan, kun monilla ei-natseillakin oli jo joku sukulainen tärkeissä asemissa ja lähes kaikki lapset kuuluivat Hitler Jugendiin. Epäkohdista vaiettiin ja julmuuksilta suljettiin silmät. Valta-asema ja vauraus peittivät alleen hirmuteot.
Pikkuhiljaa kaikki tottuivat karmeisiin ihmisvastaisiin kannanottoihin ja ohjelmiin. Monille ne olivat mannaa omalle huonolle itsetunnolle ja katkeruudelle. On mukava potkia sellaisia, jotka julkisesti julistetaan alempiarvoisiksi. Tuosta olikin vain tuokio siihen, kun epäkohtien pelkkä mainitseminen vei ihmisen vankilaan, eikä paluuta aina ollut.
Demokratia toki tarkoittaa siitä, että vaaleissa valituiksi tulleet lunastavat paikkansa eduskunnassa ja valtuustoissa ja saavat ajaa ohjelmaansa demokraattisessa järjestyksessä. Mutta se ei tarkoita sitä, että sen jälkeen pitäisi hyväksyä törkeän rasistiset puheet ja demokratian rapauttamisyritykset. Pitää taistella vastaan, pitää jaksaa puuttua uusfasistien jokaiseen yhtäläisen ihmisarvon kieltävään tai syrjivään esitykseen – ei nostaa heitä jalustalle, kiitellä ja kehuskella. On oltava riittävästi selkärankaa pysyä omien arvojen takana ja jättää uusfasistisen poliitikon nuoleskelu silläkin uhalla, että Helsingin Sanomat puuttuu asiaan tai unelma hallitukseen pääsystä vaikeutuu. Käytöstavat, etiketti ja poliittinen korrektius eivät edellytä rasistin onnittelua saavutuksistaan.
Sanotteko te nyt vielä jälkeenkin päin: ”Lämpimät onnittelut noususta valtakunnankansleriksi, herra Hitler, toivottavasti pääsemme hyvään yhteistyöhön”?
Lue alkuperäinen kirjoitus tästä.