Kotimaa, isänmaa, synnyinmaa on lähes jokaiselle ihmiselle se maa, jossa hän haluaa elää ja lapsensa kasvattaa. Siellä on suku ja heimo, siellä ovat juuret. Neuvostoliiton hajotessa Suomessa oli suuri pelko, että miljoonat venäläiset alkavat valua rajan yli, lähteä Venäjän kurjista oloista hyötymään maamme rikkauksista. Eivät alkaneet, eivätkä ala, ihmiset elävät vaatimattomissakin oloissa, kunhan saavat elää kotonaan.
Ihan sama koskee irakilaisia ja somalialaisia. Se, että sieltä juuri nyt lähdetään suurin joukoin, ei takuulla johdu mistään sellaisesta seikasta, että väki on kuullut, että Suomessa saa sosiaaliturvaa. Ihmiset lähtevät liikkeelle viimeisessä hädässä, kun mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Perheet lähettävät ensimmäisenä turvaan suurimmat toivonsa, esikoisensa, nuoret miehet, jotka ehkä selviävät vaarallisesta matkasta, pärjäävät ja voivat sitten auttaa muitakin.
Se, että eurooppalaiset johtajat nyt tässä tilanteessa keksivät, että muutetaanpas asetuksia, päätetään, että Irakissa ja Somaliassa onkin juuri nyt turvallisempaa, kuin tähän saakka, on osoitus häpeällisestä kaksinaismoralismista.
Tämä on kuin peliä: Suomessakin on kuulemma ministeriö laittanut maksullisen arabiankielisen ilmoituksen Internettiin kertoakseen, että älkää vaan pakolaiset tänne tulko, meillä on muutettu suhtautumista hädänalaisten vastaanottoon. Sitten tarkkaillaan, kuinka nappulat toimivat, vaihtaako flipperipallo suuntaa ja putoaa taas kilahtaen Ruotsin aukkoon. Tomerina tehdään tilastoja, kurkitaan monitoreihin ja vertaillaan: tänään tuli viisikymmentä oliota vähemmän kuin eilen, olisivatko ne nähneet ilmoituksemme?
Ihmisellä ja hänen hädällään ei ole merkitystä, hyvinvoivien maiden vastuulla epäinhimillisistä oloista saapuvista ei senkään vertaa. Nuokin pelaajat ja tilastonikkarit voitaisiin lähettää vastaanottokeskuksiin jakamaan ihmisille vaippoja ja vaatteita.
Mikäli tosiaan on niin, että Irakiin ja Somaliaan on nyt rauha palannut, lähetettäköön sinne meiltä pelinappuloiden mukana myös pelaajia. Tehdään sellainen tietokonepeli, jossa rakennetaan kukoistava kulttuuri tuhkakasan päälle ja Angry Birdsit hoitelevat taistelut vihollisnappuloita vastaan. Eikö se niin ollut, että avustetaan paikan päällä?
Toimikaa päättäjät nyt sitten niin, että lähetätte esikoisenne noihin maihin opiskelemaan ja menestymään, kun täällä kotimaassa ei nyt ole mahdollisuutta elättää omia eikä vieraita. Siellähän on jälleenrakentamisen ja kasvun ja kukoistuksen aika, siellä riittää työtä reippaille nuorille miehille ja naisille.
Suomen puolustajat taistelivat aikanaan henkensä uhalla aseistettua vihollista vastaan. Nyt ”Suomen puolustajat” taistelevat propagandan keinoin ja pelejä pelaamalla pelokkaita, väsyneitä, kaiken menettäneitä rääsyläisiä vastaan.