Onko auttaminen mahdollista vain silloin, kun autettavat eivät liikaa häiritse omaa mukavuutta?
Miksi pakolaisten motiivit kyseenalaistetaan nyt, kun he ovat liikkeellä suurin joukoin? Eikö olisi silloin ollut tarpeellista kyseenalaistaa, kun paljon suurempi osa jäi kotimaihinsa? Eikö silloin ollut suuremmalla todennäköisyydellä niin, että siellä sittenkin pystyi elämään?
Käytän tässä kirjoituksessa sanaa pakolainen kaikista ihmisistä, jotka ovat jättäneet kaiken ja hengenhädässä lähteneet pakoon kodeistaan ja kotimaistaan.
Varsinaisen pakolaisaseman, turvapaikan ja siihen liittyvät edut saavat Suomessa vain tietyt kriteerit täyttävät ihmiset. Vaikka ei saisi turvapaikkaa, voi saada oleskeluluvan, jos ihmistä uhkaa omassa maassa kuolemanrangaistus tai epäinhimillinen kohtelu. Oleskeluluvan voi saada myös, jos ihminen voisi kotimaassaan joutua henkilökohtaiseen vaaraan aseellisen selkkauksen vuoksi. Myös ympäristökatastrofi tai esim. vaikea ihmisoikeustilanne voi oikeuttaa saamaan maassamme oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella.
Kun hätä on tarpeeksi suuri, ihmiset lähtevät joka tapauksessa pakoon. Tapa, jolla he nyt ovat paenneet, on jo selvästi osoittanut, että he eivät ole enää nähneet muuta mahdollisuutta. Hukkumalla Välimereen ei ole saavuttanut turvapaikkaa, mutta on ainakin yrittänyt. Heittämällä lapsen raja- aidan ylitse voi saada pienen toivonkipinän, että edes hänet joku löytää ja ottaa hoitoonsa.
Suomessa on ollut suuri älämölö siitä, että tulijoista niin suuri osa on miehiä. Nyt, kun äidit ja lapset ovat lähteneet liikkeelle, heidän edestään portit suljetaan kylmästi. Perussuomalaiset ovat jo pitkään toistelleet, että perheiden yhdistäminen on suurin uhka maallemme. Eivät he kustannuksia pelkää, vaan sitä, että täällä jo olevat väärän väriset ihmiset saavat tänne puolisonsa ja lapsensa, perustavat lisää perheitä ja saavat lisää väärän värisiä lapsia. Ja pian käy niin, että Suomen jalkapallomaajoukkue ei – heidän likaisessa mielessään – enää ole valkoinen suomalainen joukkue.
Siksi meillä monet ajattelevat, että leiri mutakentällä on ”niille” sopiva paikka.
Pois silmistä, pois mielestä. Moni ajattelee, että muualla sijaitsevat pakolaisleirit olisivat sopiva ratkaisu pakolaisongelmaan. Kuinka monia vuosia siihen kuluu, että täysin raunioituneet, ilman järjellistä hallintoa olevat maat taas ovat ihmisen asuinpaikaksi sopivia? Millaista on elämä pakolaisleirillä maassa, joka on käynyt ihmiskauppaa: ostanut itselleen uusia etuuksia eurooppalaisessa yhteisössä ja maksuksi luvannut pysäyttää pakolaiset ja leirittää heitä omassa maassaan. Tämä tapahtuu maissa, joissa ihmiskauppa on jo vuosia saanut rauhassa jatkua ja rahanahneet salakuljettajat ovat käyttäneet pakolaisia monella eri tavalla hyväkseen. Ja kaupan vastapuolena on hyvinvoiva Euroopan eliitti, Suomikin.
Leireillä ihmiset eivät enää ole ihmisiä, vaan käsiteltävää massaa. Tai, niin kuin suomalaiset poliitikot niin kauniisti puhuvat, mutavyöry. Ja nyt sitten eurooppalaisten sivistysvaltioiden välistä kauppatavaraa. Siihenkö tämäkin pian menee, että meillä on kohta pörssissä yhtiöitä, jotka myyvät pakolaiseristä laadittuja sijoitusasiakirjoja, ja niistä laadittuja uusia spekulatiivisia pakolaisosakekirjoja?
Pakolaisia ei voi pestä pestä piiloon eikä sijoittaa veroparatiisiin.
Ei pitäisi keskustella siitä, kuinka saadaan estettyä pakolaisten tulo Eurooppaan tai Suomeen. Pitäisi keskustella siitä, kuinka saadaan liikkeelle lähteneille mahdollisimman turvalliset reitit, heidän asiansa mahdollisimman pikaisesti käsiteltyä ja ihmiset uuden elämän alkuun, olipa se sitten missä tahansa. Pelkkää tekopyhyyttä ovat lausahdukset ”autetaan niitä siellä, missä ne ovat” tai ”pistetään niiden kotimaiden talous kuntoon”.
Leirit ovat tarpeellisia väliaikaisina ratkaisuina, mutta on myös tehtävä päätöksiä siitä, kuinka ihmiset sijoitetaan pois leireiltä. On melko häkellyttävää, että keskustelun ydin on nyt siinä, kuinka ihmiset voidaan pysäyttää ja heidän vyörynsä estää. Emme ole sodassa pakolaisia vastaan, olemme vastaanottamassa hengenhädässä pakoon lähteneitä. Elämme maissa, joilla on kaikki resurssit ja mahdollisuudet ottaa vastaan vielä huomattavasti suuremmat, moninkertaiset määrät pakolaisia.
Miettikää vähän asioiden mittasuhteita ensi kesänä, kun luette lehdestä vinkkejä siitä, kuinka saisitte auton kätevästi pakattua ja kuinka kummassa saatte pieniä pilttejänne viihdytettyä sen kauhean pitkän ja vaikean mökkimatkan aikana. Millaista on sillä pakolaisnaisella, joka kantaa yhtä selässään ja riepottaa kahta vierellään? Ilman mitään kuvaa tulevaisuudesta, ilman yhtään mitään, viimeisetkin mukaan haalitut kolikot ja arvoesineet ryöstettyinä tai matkan maksuihin kuluneina.
Turvapaikkaturisteja ei ole olemassa. Tuollaista sanaa käyttävät poliitikot ovat härskejä oman edun tavoittelijoita.
Ei pidä antaa nousevan oikeistopopulismin ja uusfasismin sekoittaa päitämme. Jatkuva propaganda islamista, Isiksestä, terroristeista ja Taharrush Gameasta, jota perussuomalaiset ja jotkut kokoomuslaiset poliitikot jakavat, on epäinhimillistä, omaan napaan tuijottavaa vihankylvöä. Ja tyhmää ja lyhytnäköistä politiikkaa, joilla nämä ihmiset saavat hetkeksi ympärilleen vihasta ja kateudesta hyrräävien herhiläisten kannattajalauman, mutta jotka vain ihan vähän pitemmällä tähtäimellä tekevät itselleen ja maallemme suurta vahinkoa.
Luopiot käyttävät aina hyväkseen poikkeuksellisten aikojen mukanaan tuomaa hämmennystä ja epävarmuutta. Tolkun ihmisten on nyt säilytettävä maltti ja hoidettava myös pakolaiskysymys rauhallisesti ja järjestyksessä.
Vielä tähän mennessä Suomen kansa ei ole vanhoja vaatteita ja joitakin urheiluhallivuoroja lukuunottamatta joutunut luopumaan oikeastaan mistään maahamme saapuneiden pakolaisten hyväksi. Mikäli tarve vaatii, myös tätä SPR:n ehdotusta voitaisiin harkita: http://www.talouselama.fi/uutiset/radikaali-esitys-kt-tyhjillaan-olevia-mokkeja-ja-kunnostuksen-tarpeessa-olevia-asuntoja-alettaisiin-ohjata-turvapaikahakijoille-6091777
Muutenkin pitäisi ottaa käsittelyyn monenlaisia uudenlaisia tapoja auttaa ja sijoittaa pakolaisia. Leirejä vastaanottokeskuksetkin ovat ja pakolaisten pitäisi joutua niissä oleskelemaan mahdollisimman lyhyen aikaa. Sen sijaan, että mietitään, kuinka paljon nuoret miehet siellä tappelevat, pitäisi ottaa oppia esim. Kanadan tavasta kotouttaa ja saatella ihmisarvoiseen elämään kymmenet tuhannet vuosittaiset pakolaiset. Ei enää lähettämällä perussuomalaisia rasistikansanedustajia Kanadan matkalle tutustumaan metodeihin, vaan ryhtymällä toimeen täällä Suomessa.
Pakolaisten entistä suurempi määrä ei saa viedä meistä ihmisyyttä. Hätä ei muutu pienemmäksi hädäksi, kun sen kohtaa suurempi joukko ihmisiä.