Maahanmuuttajataustaisten poliitikkojen nousu suomalaisessa politiikassa on tärkeä ja tervetullut kehitys, mutta se ei ole ongelmatonta. Heidän asemansa vähemmistöjen edustajina on monimutkainen, ja siihen liittyy useita haasteita, jotka vaikuttavat sekä heidän omaan toimintaansa että heidän edustamiinsa ryhmiin.
#Vähemmistöjen niputtaminen yhdeksi ryhmäksi– syrjivä ajattelutapa
Vähemmistöjen niputtaminen yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi on yleinen ja haitallinen ilmiö. Kun erilaiset maahanmuuttajaryhmät nähdään yhtenä kokonaisuutena, se sivuuttaa heidän yksilölliset kulttuuriset, poliittiset ja sosiaaliset taustansa.
Tällainen yleistys ei vain vääristä todellisuutta, vaan johtaa helposti syrjiviin käytäntöihin, joissa vähemmistöt jäävät ilman räätälöityjä ratkaisuja tarpeisiinsa.
#Edustajuus vähemmistöjen keskuudessa
Usein vähemmistöistä tuleva poliitikko asetetaan automaattisesti tietyn ryhmän edustajaksi pelkän kieli- tai kulttuuritaustansa perusteella. Tämä asettaa poliitikolle kohtuuttoman vastuun ja saattaa samalla hiljentää muita vähemmistön jäseniä, joilla voi olla eriäviä mielipiteitä. Lisäksi vähemmistöpoliitikot joutuvat tasapainoilemaan puolueidensa arvojen ja oletetun “ryhmänsä” odotusten välillä, mikä voi johtaa ristiriitoihin ja epärealistisiin odotuksiin.
#Monikielisten äänestyskäyttäytyminen
Monikielisissä ja -kulttuurisissa kaupungeissa vähemmistöjen osuus väestöstä on usein liian pieni vaikuttaakseen ratkaisevasti vaalituloksiin. Tämä tarkoittaa, että vähemmistöpoliitikon on välttämätöntä saada myös kantaväestön luottamus ja äänet. Pelkkä vähemmistön ääni ei riitä. Tämä korostaa tarvetta rakentaa siltoja ja vahvistaa vuoropuhelua eri ryhmien välillä.
#Kotoutumisen ja representaatioiden sudenkuopat
Kotoutumisprosessin epäonnistumisen taustalla on usein se, että vähemmistöpoliitikot tai yhteisöjen edustajiksi nimetyt henkilöt puhuvat kaikkien puolesta ilman laajaa taustatyötä tai yksilöllisten näkökulmien huomioimista. Joissakin tapauksissa maahanmuuttajataustaisilta poliitikoilta puuttuu riittävä ymmärrys tai tieto, mutta heitä silti pidetään asiantuntijoina vain taustansa vuoksi. Tämä voi johtaa siihen, että heidän esittämänsä näkemykset perustuvat enemmän henkilökohtaisiin kokemuksiin kuin laajempiin tutkimuksiin tai faktoihin.
Kohti #yksilökeskeistä lähestymistapaa
On tärkeää ymmärtää, että maahanmuuttajataustaiset poliitikot ja yhteisön jäsenet ovat yksilöitä omine ajatuksineen ja tarpeineen. Vähemmistöjen tarpeet eivät ole yhtenäisiä, eikä kukaan poliitikko voi edustaa kaikkia. Sen sijaan tarvitaan osallistavaa politiikkaa, jossa jokainen ääni – riippumatta taustasta – saa tilaa kuulua ja vaikuttaa.
Poliittisen keskustelun on perustuttava tarkistettaviin faktoihin eikä oletuksiin. Vähemmistöjen aseman parantaminen ei voi nojautua yksittäisten äänten satunnaisiin kommentteihin, vaan pitkäjänteiseen, laajaan ja monimuotoiseen vuoropuheluun. Näin sekä kotoutuminen että vähemmistöjen vaikutusmahdollisuudet voivat edetä oikeudenmukaisemmalle pohjalle.
Vähemmistöpolitiikka tarvitsee monipuolisia näkemyksiä, mutta ennen kaikkea on tärkeää tunnistaa jokaisen yksilön arvokkuus, tarpeet ja kyvyt ilman, että nämä sulautetaan yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi.
*Mahad Sheikh Musse on monikulttuurisen nuorisotyön ammattilainen, joka omaa vuosien kokemus viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa työskentelmisestä.