Turvapaikkaprosessissa ja sitä sivuavassa politiikassa käytetään aivan liian paljon aikaa ja rahaa vääriin asioihin. Siitä ihan tekemällä tehdään turhapaikkaprosessi.
Määritellään lasten ja nuorten ikää lääketieteellisin tutkimuksin, kun voitaisiin sekin aika käyttää heidän terveytensä edistämiseen ja kotouttamiseen.
Pidetään inkvisition tutkintaelinten kaltaisia istuntoja ihmisten uskovaisuuden syynäämiseksi, vaikka valtio voisi jättää uskovien paimentamisen seurakunnille.
Mennään kommandoasuissa susikoirien kanssa pidättämään lapsiperheitä, vaikka heidät voisi määrätä saapumaan vaadittuihin paikkoihin julkisilla kulkuvälineillä.
Vangitaan turvapaikanhakijoita siinä toivossa, että saataisiin heidät pakkopalautettua. Teetetään vapaaehtoisilla avustajilla valtavasti ympärivuorokautista työtä vainottujen ihmisten pelastamiseksi.
Lennätetään ihmisiä sotatantereille yksityiskoneilla ja suuressa viranomaissaattueessa. Jos palautusmaassa olisi kaikki kunnossa, voitaisiin ihmiset lähettää sinne ihan omin neuvoinensa reittilennoilla.
Käydään Irakissa kokeilemassa, josko Irakin viranomaiset ottaisivat palautettavat vastaan ilman matkustusasiakirjoja. Olisi voinut soittaa ja kysyä.
Suunnitellaan kampanjoita syntyvyyden lisäämiseksi ja samaan aikaan laaditaan hallituksen lisäohjelmia siitä, kuinka saataisiin nopeammin käännytettyä täällä syntyneitä takaisin kaaoksen keskelle.
Laaditaan rasisminvastaisia valtionohjelmia nuorten ja lasten suvaitsevaisuuden lisäämiseksi ja toisella kädellä annetaan lisää tukea rasistisille poliittisille nuorisojärjestöille ja kansanedustajat julistavat malliksi muukalaisvihaa eduskunnan puhujapöntöstä.
Julkaistaan uusi ohjelma työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi, mutta pidetään ulkomaisen työvoiman tarveharkinta ennallaan ja tehdään ohjelma maahan saapuneiden koulutettujen nuorten nopeutetusta pakkopalautuksesta.
Koko hommassa on vikana se, että Suomen valtion päämääränä näyttäisi olevan ihmisten maahan saapumisen estäminen ja maahan saapuneiden mahdollisimman nopea poistaminen – ja toisaalta sitten taas toisen näköisten ihmisten maahan houkutteleminen. Ei se niin voi mennä, ei kukaan halua tulla sellaiseen maahan. Ihminen ei ole koskaan työperäinen, ihminen on rakkaus-, perhe- ja elämäperäinen ja työtä tekee kukin sillä energialla, minkä nuo muut perät tuottavat.
Aloitetaan siis pikimmiten hyväksyntäperäinen, positiivinen maahanmuuttopolitiikka, otetaan ihmiset ihmisinä ja annetaan heidän kotiutua ja alkaa pitää huolta itsestään ja perheestään. Jokainen ihminen haluaa pärjätä ja tehdä työtä sen eteen, kunhan hänen asiansa ovat muuten kunnossa ja turvallisuus taattu.
